Kategoriat Pitkät jutut

Plan-lehti 1/2026

Vauvan kanssa kaivokseen

Zimbabwen kultakaivokset ovat joillekin onnenkantamoinen, toisille kirous. Teiniäiti Buhle työskentelee viikonloput kaivoksilla vauva selässään ja käy arkisin koulua.

Inka Kovanen

Kuvat:

Mikko Toivonen

Maailmanloppu. Siltä Buhlesta* tuntui, kun hän 16-vuotiaana ymmärsi olevansa raskaana.

”Kasvoihini tuli finnejä ja oksentelin. En halunnut näyttäytyä kodin ulkopuolella, halusin vain jäädä kotiin”, nyt 17-vuotias Buhle sanoo.

Hän kertoo tarinaansa hiljaisella äänellä. Vähän väliä hän kääntää katseensa keittiön oviaukosta ulos kätkeäkseen silmiinsä kohoavat kyyneleet.

Buhle kertoi raskaudesta ensimmäisenä lapsen isälle, mutta tämä kiisti isyytensä.

”Seuraavaksi kerroin hänen äidilleen, joka sätti minua ja ajoi minut pois. Myös sisareni ja veljeni haukkuivat minua ja sanoivat, että olen nyt omillani.”

Kristitty Buhle rukoili kirkossa Jumalaa lähettämään lapsen isän takaisin luokseen. Mies ei palannut. Lopulta Buhlen oli pakko kertoa omalle äidilleen raskaudesta.

”Äiti sanoi, että kyllä, tämä on maailmanloppu, mutta yritä, yritä, yritä. Pärjäät kyllä.”

Kaivokset houkuttelevat

Buhle asuu Zimbabwen keskiosassa, jossa on valtavat kulta- ja mineraalivarannot. Zimbabwen talous on ollut pitkään suurissa vaikeuksissa, mutta maa tähtää nyt ylemmän keskitulon valtioksi pitkälti luonnonrikkauksien avulla.

Zimbabwessa on Afrikan suurimmat ja maailman mitta­kaavassakin merkittävät litiumvarannot. Sähköautojen akkuihin tarvittavan litiumin kysyntä kasvaa nopeasti.

Maaperässä muhivat rikkaudet houkuttelevat alueelle niin kiinalaisia yrityksiä kuin työn perässä liikkuvia poikia ja miehiä eri puolilta maata. Monet kaivoksista ovat pieniä, epävirallisia ja usein laittomia. Harva rikastuu, mutta toivo paremmasta elämästä pitää ihmiset liikkeessä.

Myös Buhlen vauvan isä on kullankaivaja. Kun pari tutustui, Buhle ajatteli, että miehestä voisi tulla hyvä isä. Mutta sen aika olisi paljon myöhemmin.

”En olisi halunnut harrastaa seksiä. Hän pakotti minut siihen.”

Teiniraskauksien määrä kasvaa

YK:n seksuaali- ja lisääntymisterveysjärjestö UNFPA arvioi, että noin 23 prosenttia 15–19-vuotiaista zimbabwelaisista tytöistä on ollut raskaana ainakin kerran. Teiniraskauksien määrä alkoi kasvaa koronapandemian aikana.

Avioliiton ulkopuolinen raskaus on Zimbabwessa edelleen häpeä, jota tytöt ja nuoret naiset joutuvat usein kantamaan yksin.

Myös Buhlen kotiseuduilla teiniraskauksia on paljon. Kaivosten ympärille syntyy usein hökkelikyliä, joissa käytetään runsaasti alkoholia ja huumeita. Köyhistä oloista tulevien tyttöjen ja naisten hyväksikäyttö on yleistä. Alueen klinikoilla seulotaan ja hoidetaan seksitauteja, kuten hiviä.

Kaivokset vaikuttavat tuhoisasti myös poikiin. Monet jättävät koulun kesken, koska haluavat ansaita rahaa kaivoksilla.

Myös Buhlen tulevaisuus oli raskauden vuoksi vaaka­laudalla. Onni onnettomuudessa oli äiti, joka sai tytön jatkamaan koulua. 

”Kun Buhle tuli raskaaksi, itkin ja itkin. Ajattelin, että tulkoon mitä tahansa, kunhan ei tätä. Buhle oli niin fiksu ja hyvä koulussa. Toisaalta nuoret kokeilevat aina kaikenlaista. Ymmärsin, että minun on rohkaistava häntä palaamaan kouluun”, Buhlen äiti Vimbai* sanoo.

Alusta asti oli selvää, että äitinsä kanssa kahden asuvan Buhlen olisi osallistuttava vauvan elatukseen.

”Menin äitini kanssa kultakaivoksille töihin, jotta voin ostaa lapselle vaippoja ja muita tarvikkeita. Kaivokset ovat kaukana, ja joskus työskentelemme myös öisin. Meillä ei ole suojavaatteita, pölyä on valtavasti ja vesi on kamalan kylmää. Käytämme työssä kemikaaleja, kuten elohopeaa. Se on tosi haitallista käsille.”

Buhle sinnitteli kaivoksilla lähes raskauden loppuun asti.

”Ajattelin olevani laiska, mutta olin seitsemännellä kuulla raskaana.”

Raskaus keskeyttää yhä tyttöjen koulun

Zimbabwessa suuri osa tytöistä lopettaa koulun raskaaksi tultuaan, vaikka vuonna 2020 hyväksytty lakimuutos takasi tytöille oikeuden jatkaa opintoja ja palata kouluun synny­tyksen jälkeen.

”Osa kouluista ja vanhemmista pelkää, että raskaana olevilla tytöillä on huono vaikutus muihin lapsiin. Yhteisöissä on paljon ennakkoluuloja tyttöjä kohtaan, erityisesti jos he eivät raskaaksi tultuaan mene naimisiin. Silloin heidät leimataan kevytkenkäisiksi ja he kohtaavat paljon syrjintää”, kertoo Planin ohjelmapäällikkö Ntando Ndebele.

Plan kerää tietoa koulun ulkopuolelle jäävistä tytöistä ja lisää tietoisuutta heidän oikeudestaan jatkaa koulua. Suomen ulkoministeriö ja suomalaiset lahjoittajat tukevat työtä.

”Vaatii paljon rohkeutta sekä raskaana olevalta tytöltä että hänen vanhemmiltaan jatkaa koulua”, Ndebele sanoo.

Plan on perustanut Buhlen kouluun kerhon, jossa oppilaat oppivat seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Tuloksiakin näkyy. Rehtorin mukaan teiniraskauksien määrä koulussa on alkanut laskea.

”Näemme jo muutoksen. Planin työ on auttanut. Juuri eilen yksi tyttö tuli takaisin kouluun synnytettyään lapsen. Yksi virhe ei merkitse koko elämän loppua”, rehtori sanoo työhuoneessaan. 

Buhle jatkoi raskaaksi tultuaan koulua, mutta ei läpäissyt loppukokeita lokakuussa. Odotusaika oli jo loppu­suoralla. Buhle kärsi jatkuvasta väsymyksestä, nälästä ja heikotuksesta.

”Opettajamentorini kannusti minua, mutta muut lapset kiusasivat minua ja sanoivat: ’Hullu tyttö, miksi tulet päättökokeisiin?’”

Surua ja iloa rinta rinnan

Lapsi syntyi pian kokeiden jälkeen. Synnytys sujui ongelmitta. 

”Monet tytöt ja naiset huutavat synnytyksessä, minä en. Olin ihan hiljaa. Kätilön mukaan olin todella vahva.”

Suuri ilo vauvasta ja suru loppuneesta lapsuudesta vuorottelivat.

Kun lapsi oli kahden kuukauden ikäinen, koitti päivä, jota Buhle oli odottanut. Hän palasi kouluun.

Buhlen äiti huolehtii vauvasta koulupäivien ajan. Vauva on molemmille silminnähden rakas.

Arki on kuitenkin raskasta. Ennen koulua ja koulun jälkeen Buhle jauhaa omasta pellosta saadut maissinjyvät, valmistaa puuroa, siivoaa ja tiskaa.

Hän käy edelleen kaivoksilla töissä, muttei enää joka päivä.

”Nyt lähden vauvan kanssa kaivoksille perjantai-iltaisin koulun jälkeen ja jatkan sunnuntai-iltaan asti.”

”Haluan, että tytöt ovat oman elämänsä kuningattaria”

Buhle uskoo, että vaikeudet ja kivuliaat kokemukset ovat tehneet hänestä vahvan.

”Haluan, että muut tytöt ovat oman elämänsä kuningattaria ja käyvät koulun loppuun.”

Tulevaisuudessa Buhle haluaa jatkaa opintojaan. Hän rakastaa runojen kirjoittamista ja englantia, mutta tähtää kirjanpitäjäksi, koska uskoo siten voivansa huolehtia taloudellisesti lapsestaan ja äidistään.

”He ovat ainoa perhe, joka minulla on.”