Alla näet hakuasi vastaavat sisällöt. Mikäli et löytänyt etsimääsi, tutustu usein kysyttyihin kysymyksiin tai ota yhteyttä.

Alla näet hakuasi vastaavat sisällöt. Mikäli et löytänyt etsimääsi, tutustu usein kysyttyihin kysymyksiin tai ota yhteyttä.

Kun ugandalainen perheenisä Osapi tarttui pulloon, koko perhe alkoi pelätä huutoa ja lyöntejä. Nykyisin kodissa on naurua ja lämpöä. Mitä tapahtui, ja miten Plan liittyy muutokseen?
Vielä vuosi sitten Rahman ei kestänyt olla iltaisin kotona. Hänen isänsä Osapi joi itsensä humalaan lähes päivittäin. Juomista seurasi rähinä.
”Kodin tunnelma oli ahdistava meille kaikille. Erityisesti äiti joutui isän raivon kohteeksi. Yhtenä iltana isä tuli kotiin, alkoi hakata äitiä ja heitti äidin tavarat ulos ovesta. Äiti joutui menemään yöksi naapurille ja uskalsi palata vasta, kun isä oli selvittänyt päänsä”, 14-vuotias Rahman kertoo.

”Pelkäsin isää. Yleensä juoksin pois, kun hän alkoi riehua.”
Monena iltana Rahman meni ystäviensä kanssa diskoon, joita järjestetään Ugandan pikkukaupunkien markkinapaikoilla pimeän tultua. Ne ovat nuorille tytöille vaarallisia paikkoja, sillä huonosti valaistuissa diskoissa seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan riski on suuri. Nuoret käyttävät diskoissa myös alkoholia ja huumeita.
Rahman ei tuntenut oloaan hyväksi kotona eikä illanviettopaikoissa. Lohtua toi koulu, jossa hän piti erityisesti englannintunneista.
”Suurin suruni on, että putosin koulusta viidennen luokan jälkeen. Perheeni ei pystynyt maksamaan koulumaksuja, kun kaikki voimavarat menivät isän juomiseen ja arjesta selviämiseen.”
Ugandan maaseudulla koulut ovat usein kaukana kodeista, ja lukukausimaksut saattavat olla köyhyydessä eläville perheille ylitsepääsemättömän suuria. Niiden lisäksi on hankittava koulupuvut sekä opiskelutarvikkeet.
On tavallista, että vanhemmat päättävät ottaa teini-ikään tulleet lapsensa pois koulusta, jotta nämä voivat osallistua perheen elatukseen. Teinitytöt saattavat päätyä lapsiavioliittoon.
Rahman tekee nyt kotiapulaisen työtä, josta tienaa hieman perheensä tueksi.
”Pesen astioita ja siivoan. Emäntäni luona saan terveellistä ruokaa. Välillä minulle jää vapaita hetkiä, ja silloin katson islamilaista tv-kanavaa. Haluaisin silti kovasti palata kouluun”, Rahman kertoo.

Nyt perheen pihassa Kamulissa vallitsee leppoisa tunnelma. Päiväntasaajan aurinko paahtaa punahiekkaista pihamaata, jolla monenlaiset hedelmäpuut kehystävät pientä tiilitaloa. Uganda tunnetaan vehmaudestaan, ja myös Rahmanin perhe saa elantonsa hedelmällisestä maasta. Talon takana olevasta pellosta nousee maissia, papuja, soijaa ja hieman puuvillaa.
Osapi-isä, 45, heittelee ilmaan kuusikuista Morgan-vauvaa. Molemmat nauravat ääneen.
Rahman istuu puun varjossa äitinsä Ziadan, 38, kanssa. Heitäkin hymyilyttää. Kuuma tuuli hulmuttaa kulunutta verhoa, joka toimii kodin ovena.
”Nykyisin näen rakkautta äidin ja isän välillä. Myös minun ja isän välit ovat muuttuneet. Voimme jutella asioista”, Rahman kertoo.
Perheen muutos alkoi, kun Rahman kuuli 13-vuotiaana ystävältään Planin kerhosta, jossa nuoret saavat tietoa omista oikeuksistaan ja terveydestään ja oppivat auttamaan myös muita nuoria. Rahman kiinnostui ja meni mukaan ryhmän tapaamiseen. Aluksi hän vain kuunteli, mutta pian hänestä tuli aktiivinen jäsen.
”Olen oppinut esimerkiksi asioita kuukautisterveydestä ja siitä, miten nuoret voivat puhua oikeuksistaan aikuisten kanssa”, Rahman kertoo.
Hän sai ryhmässä itsevarmuutta ja tarmoa muuttaa epäkohtia, joita näkee ympärillään. Nykyisin hän osaa esimerkiksi tukea nuoria, joiden oikeuksia poljetaan kotona, ja kannustaa päihteitä käyttäviä ikätovereitaan avun pariin.
Plan ei järjestä Ugandassa vertaisryhmiä ainoastaan nuorille vaan myös aikuisille. Rahman alkoi varovaisesti kannustaa isäänsä mukaan Planin miestenryhmään.
Osapi oli yllättäen valmis muutokseen.
”Yksi ystävistäni osallistui Planin toimintaan. Samaan aikaan näin positiivisen muutoksen tyttäressäni, ja aloin itsekin pohtia, miten voisin parantaa elämääni”, Osapi sanoo.

Ziada kasvattaa vihanneksia myyntiin. Puoliso Osapi (vas.) ja lapset Morgan ja Junior (oik.) tarkastelevat tomaatti- ja munakoisosatoa.



17-vuotias Fahad käy koulua ja kulkee matkat polkupyörällään.
Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö sekä lähisuhdeväkivalta ovat yleisiä ongelmia Kamulin maaseutuyhteisöissä. Planin miesryhmien vetäjät ovat tunnistaneet, että päihteiden haitoista ja positiivisesta vuorovaikutuksesta perheenjäsenten kanssa on oleellista puhua miesten kesken.
Alkoholi oli näytellyt pääroolia Osapin arjessa 22-vuotiaasta asti.
”Nyt voin sanoa, että olin hyvin riippuvainen alkoholista. Se ohjasi elämääni. Juomisen lopettaminen on todella vaikeaa, mutta kun opin ymmärtämään perheeni arvon, motivaationi kasvoi valtavaksi”, Osapi kertoo.
Hän kasvoi Ugandassa aikana, jona maata ravistelivat sisällissodat ja valtataistelut Idi Aminin hirmuhallinnon jälkeen. Osapi pystyi käymään koulua vain kaksi luokkaa, eikä hän oppinut lukemaan tai laskemaan.
”Toivon todella, että olisin saanut sen mahdollisuuden.”
Planin miestenryhmässä Osapi on saanut paljon uutta tietoa. Hän on esimerkiksi oppinut sukupuolten tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista sekä taloudesta ja yritystoiminnasta.
Perheessä on yhteensä viisi lasta – Rahmanin ja Morgan-vauvan lisäksi 17-vuotias Fahad, viisivuotias Junior ja kaksivuotias Jordan. Isä pitää tyttäriään ja poikiaan tasa-arvoisina.
”Tuntuu hyvältä, etteivät lapseni enää pelkää minua vaan haluavat viettää aikaa kanssani. Yksi parhaista hetkistä oli, kun vaimoni sanoi, että uskoo todella minun muuttuneen. Juhlistimme yhdessä uutta tilannetta. Nykyisin pystyn pitämään hauskaa ilman alkoholia, vaikka rehellisyyden nimissä kaipaankin ryyppyä riippuvuuteni takia.”
Osapi rohkaisee nykyisin myös muita miehiä mukaan Planin toimintaan.
”Tunnen aitoa ylpeyttä siitä, että pystyin raitistumaan. Se oli vaikeaa, mutta on kaiken sen arvoista.”
Ziada tunnustelee oranssinpunaisia kirsikkatomaatteja ja kapeita, tummanvioletteja munakoisoja, joilla hän on täyttänyt muovisoikon. Vihannekset ovat kypsiä myytäviksi.
Perheenäiti sai kimmokkeen vihannesten myyntiin Planin naistenryhmästä. Hän kiinnostui Planin toiminnasta miehensä ja tyttärensä esimerkistä.
Plan järjestää eri ikäryhmille ja sukupuolille omia vertaistuellisia ryhmiä, jotta kynnys osallistua ja puhua olisi mahdollisimman matala. Ugandan kulttuurissa perinteiset sukupuoliroolit elävät vielä vahvoina, joten naisten voisi olla vaikea rohkaistua kertomaan ongelmistaan ja unelmistaan miesten johtamissa ryhmissä.
”Olen oppinut Planin naisten keskusteluryhmässä esimerkiksi kuukautisterveydestä ja siitä, kuinka naiset voivat parantaa omaa taloudellista asemaansa. Siitä keskustelusta sain bisnesideani”, Ziada kertoo.
”Olen ylpeä omasta yrityksestäni, ja se auttaa meitä pienissä asioissa, esimerkiksi saamaan ruokaa pöytään. Ongelmana on, että perheemme rahat eivät riitä suuriin menoihin, kuten koulumaksuihin.”
Ziada osaa laskea, koska sai käydä koulua kuusi vuotta. Matematiikan taidot auttavat yritystoiminnassa.

Ziada tuntee surua, kun hän muistelee aiempaa arkeaan.
”Olemme olleet Osapin kanssa naimisissa 20 vuotta. Se on rakkausliitto, mutta avioliittomme ei ole ollut todellakaan helppo. Olen harkinnut vakavasti eroa monta kertaa. Tiesin kuitenkin, että jos eroaisin, en löytäisi uutta miestä, joka suostuisi huolehtimaan näin monesta lapsesta”, Ziada sanoo.
”Planin keskusteluiden jälkeen mies tuli onneksi järkiinsä! Nyt kodissamme on rauha. Naapurini kävi kysymässä, mitä oikein on tapahtunut, kun mieheni ei enää riehu. Sama ongelma on yleinen muissakin kodeissa.”
Ziada arvelee, että Ugandan levoton ja väkivaltainen lähihistoria on jättänyt jälkensä perheisiin. Monet aikuiset ovat kasvaneet vailla isää tai taisteluissa traumatisoituneiden, arvaamattomien isien kanssa. Väkivallan kierre on katkaistava tietoisesti.
Sekä Ziada että Osapi kertovat saaneensa Planin ryhmässä eväitä siihen, kuinka voivat keskustella keskenään ja lastensa kanssa kunnioittavasti, avoimesti ja kannustavasti. Fyysiset kurinpitomenetelmät ovat jääneet perheessä historiaan, kuten parisuhdeväkivaltakin.
Moni perheen huolista on vielä ratkaisematta, ja suurin niistä on lasten koulutien katkeaminen. Vain yksi perheen pojista käy tällä hetkellä koulua, koska naapuri maksaa tämän koulumaksut.
Rahmania vihlaisee aina, kun hän näkee muiden teinityttöjen kulkevan oppitunneille siisteissä koulupuvuissaan.
”Haluaisin kovasti palata kouluun. Uskon, että se on vielä mahdollista. Unelmani on tulla sairaanhoitajaksi, koska ihailen sairaanhoitajien tärkeää työtä ja tyylikkäitä univormuja”, Rahman kertoo.
Sama haave on myös äidillä.
”Suurin unelmani on, että lapseni saavat koulutuksen ja ammatin”, Ziada sanoo.
Sosiaalisten normien muuttaminen on avain siihen, että sukupuolten tasa-arvo edistyy, lasten oikeudet toteutuvat ja haitalliset perinteet jäävät menneisyyteen. Planin toimintaperiaate on, että muutoksen ja oivallusten on lähdettävä yhteisön sisältä, jotta parannuksista tulee pysyviä.
Planin Bold Step -hanke toimi Kamulin ja Buyenden alueilla Ugandassa vuosina 2023–2025. Sitä rahoittivat Euroopan unioni, Suomen ulkoministeriö ja Planin Tyttösponssi-lahjoittajat. Vastaava hanke alkoi West Nilen alueella vuonna 2025.
Työn päämääriä ovat muun muassa teiniraskauksien ehkäiseminen, nuorten äitien tukeminen opintoihin ja työelämään sekä terveyspalveluiden ja koulutuksen parantaminen.
Plan toimii tiiviissä yhteistyössä paikallisten kumppanijärjestöjen ja viranomaisten kanssa. Yhteistyön ansiosta työ jatkuu, vaikka Planin ohjelmat siirtyvät uusille alueille.
”Kulttuuri vaikuttaa haitallisten asenteiden taustalla. Teemme paljon työtä perinteisten ja uskonnollisten johtajien kanssa, jotta asenteet muuttuvat yhteisöissä”, kertoo paikallisen kumppanijärjestön Kadiyanin johtaja Derrick Muzaaya.
Ugandan maaseudulla esimerkiksi lapsiavioliitot, miehen auktoriteettiasema perheessä, fyysinen kurinpito ja esiaviollisen seksin tuomitseminen ovat olleet vahvoja normeja. Niiden muuttaminen on hidasta, mutta mahdollista. Esimerkiksi vertaisryhmät ja radio-ohjelmat ovat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi levittää tietoa ja muuttaa vallitsevia asenteita.
Derrick Muzaaya kertoo, että toiminta Rahmanin kaltaisten nuorten aktiivien kanssa on hedelmällistä.
”Yhteistyö nuorten kanssa on tie eteenpäin. On oleellista kuulla nuorilta itseltään, mitä he tarvitsevat. Viestit, jotka olemme saaneet liikkeelle, jatkavat leviämistään nuorten avulla. Myös vanhemmat kertovat yhä uusille ihmisille positiivisista muutoksista, joita perheissä on tapahtunut.”
Kategoriat Pitkät jututBangladeshilaisille Shiflalle ja Rialle kuukautiset tarkoittivat ennen kieltoja, hiljaisuutta ja poissaoloja koulusta. Oikea tieto ja toimivat saniteettitilat muuttivat kaiken. Enää kuukautiset eivät ole este tyttöjen vapaudelle ja koulunkäynnille.
Kategoriat KolumniMeissä naisissa ja tytöissä on valtava voima, kunhan katsomme samaan suuntaan. Siskous ei synny pelkästään yhteisestä kokemuksesta tai sukupuolesta vaan myös halusta purkaa rakenteita, jotka asettavat meidät keinotekoisesti vastakkain, Tuija Pehkonen pohtii.
Kategoriat Pitkät jututTasa-arvon toteutumiseen tarvitaan mukaan meitä jokaista. Tasa-arvoisesta yhteiskunnasta hyötyvät kaikki. Tyttöjen oikeuksia edistävät miehet kertovat ajatuksiaan siitä, miten ja miksi meistä jokainen voi olla tyttöjen puolella ja edistää tasa-arvoisempaa maailmaa.
Kategoriat Pitkät jututZimbabwen kultakaivokset ovat joillekin onnenkantamoinen, toisille kirous. Teiniäiti Buhle työskentelee viikonloput kaivoksilla vauva selässään ja käy arkisin koulua.
Kategoriat Kummit ja Tyttösponssi-lahjoittajatTammikuussa edesmennyt Leea Vikman lahjoitti kahdeksasosan perinnöstään Planille. Läheisille testamenttilahja ei tullut yllätyksenä.