Kategoriat KuvareportaasitPitkät jutut

Tasa-arvo maaliin!

Brasiliassa jalkapallo nähdään yhä machomiesten lajina. Planin jalkapallohanke haastaa perinteiset sukupuolikäsitykset ja näyttää, että tytöt kuuluvat kaikille pelikentille.

Hillechien Van der Klaauw

Iida Riekko

Kuvat:

Bill Tanaka

Hiekka pöllyää, kun joukkueellinen teinityttöjä tavoittelee pölyistä palloa. Käynnissä ovat Planin tukeman La League -jalkapallohankkeen harjoitukset.

Osa pelaajista nauraa, osalla on kasvoillaan keskittyneen tuima ilme. Kuka tietää, vaikka tällä kentällä harjoittelisi yksi brasilialaisen jalkapallon tulevista suuruuksista.

Etelä-Amerikassa sijaitseva Brasilia on yksi maailman vahvimmista jalkapallomaista, ja sieltä on noussut maailman-maineeseen lukuisia huippupelaajia. Jalkapalloa harrastetaan jokaisessa kylässä ja korttelissa. Leijonanosa pelaajista ja harrastajista on poikia ja miehiä.

Vaikka Brasilian naisten jalkapallomaajoukkue on maanosan menestynein, miesten ammattilaisjalkapallo saa moninkertaisesti rahoitusta, mainetta ja kunniaa. Tyttöjoukkueita on vielä murto-osa poikajoukkueiden määrästä.

Toisin on tässä naapurustossa koillisbrasilialaisen Codón kaupungin laidalla. Täällä tyttöjen jalkapalloharrastus kukoistaa.

Harjoituksia seuraa harmaatukkainen, vihreään pelipaitaan sonnustautunut mies. Hän on jalkapallovalmentaja Francisco das Chagas, 57. Chaguinhana tunnettu valmentaja, joka on roolimalli sadoille nuorille.

Valmentaja on nuorten liittolainen

Kentällä viilettää mustaan peliasuun sonnustautunut nuori nainen, yksi joukkueen parhaista pelaajista. Hän on Chaguinhan lapsenlapsi, 18-vuotias Lorena.

“Haluaisin opiskella liikunnanopettajaksi ja valmentaa tyttöjä. Jalkapallo on oikeastaan koko elämäni. Pelaan, kun olen surullinen, kun olen iloinen ja kun olen väsynyt”, Lorena kertoo.

Chaguinha oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, jotka perustivat kotinsa uuteen naapurustoon Codón reunalle.

“Täällä ei ollut mitään – ei vettä eikä sähköä. Rakensimme kaiken itse naapureiden kanssa”, Chaguinha sanoo.

Koska hän pettyi yhteiskunnan olemattomaan tukeen yhteisölleen ja sen nuorille, hän halusi kannustaa nuoria itse.

“Nuoret unohdettiin täysin. Siksi perustin jalkapalloseurani. Urheilu voi auttaa löytämään suunnan elämässä.”

Chaguinhan seura on ollut toiminnassa reilut kymmenen vuotta.

“On helppo arvostella nuorisoa. Paljon vaikeampaa on luoda heille todellisia mahdollisuuksia.”

Suuri osa codólaisista elää köyhyydessä. Kaupungissa asuu runsaasti afrobrasilialaisia, joiden arkea varjostaa rakenteellinen syrjintä.

Minority Rights -järjestön mukaan afrobrasilialaisten keskimääräiset tulot ovat vain 45 % valkoisten brasilialaisten keskimääräisistä tuloista ja puolet afrobrasilialaisista on lukutaidottomia.

Puhetta seksistä ja huumeista

Chaguinha on tehnyt jo useita vuosia yhteistyötä Plan Internationalin kanssa La League -projektissa. Plan on auttanut häntä laajentamaan ja kehittämään jalkapallotoimintaansa.

“Olen pystynyt panostamaan erityisesti tyttöjen jalkapalloon, koska aiemmin kukaan ei halunnut rahoittaa sitä.”

Chaguinha valmentaa tällä hetkellä viidestäkymmenestä kuuteen-kymmeneen tyttöä.

Plan tarjoaa seuralle pelivarusteet ja -välineet ja tukee valmentajaa teini-ikäisten ohjaamisessa.

“Puhun nuorten kanssa avoimesti kaikesta. Esimerkiksi huumeiden käytöstä, joka on yhteisössämme valtava ongelma”, Chaguinha sanoo.

Pelaajat saavat myös tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja -oikeuksistaan.

“Keskustelen tyttöjen kanssa pojista. Tyttöjen kannattaa olla varuillaan, koska pojat saattavat häipyä ennemmin kuin kantavat vastuun teoistaan.”

Chaguinha kertoo ylpeänä, että vain yksi tyttö hänen valmennettavistaan on tullut raskaaksi teini-ikäisenä. Hän arvioi, että jalkapalloseura tarjoaa paljon enemmän seksuaalikasvatusta kuin koulu. Nuoret saavat valmentajalta tietoa paitsi raskauden ehkäisystä myös seksitaudeista ja niiden välttämisestä.

Tukea vähemmistöjen oikeuksille

Changuinha on myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkyvä tukija.

“Ihmiset syrjivät toisiaan niin paljon. Miksemme voi vain hyväksyä ja kunnioittaa toisiamme?” hän pohtii.

Chaguinhan kiinnostus HLBTIQ-yhteisön oikeuksiin syveni hiljattain, kun hänen lapsenlapsensa Lorena kertoi olevansa lesbo.

Brasiliassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ovat paremmalla tolalla kuin useimmissa Latinalaisen Amerikan maissa. Samaa sukupuolta olevat parit saavat esimerkiksi avioitua. Brasilia tunnetaan myös suurista ja näyttävistä Pride-tapahtumista.

Kolikolla on kuitenkin surullinen kääntöpuoli: syrjintä ja väkivalta, joita machokulttuuri lietsoo. Brasilia kuuluu maihin, joissa homoseksuaaleja surmataan eniten. Myös lesbojen raa’at raiskaukset ovat yleisiä, eikä poliisi tavallisesti käsittele niitä viharikoksina.

Lorena haluaa puhua identiteetistään avoimesti muuttaakseen asenteita. Pelinsä keskeyttänyt tyttö kietoo käsivartensa itseään lyhyemmän Chaguinhan harteille ja sanoo, että isoisän tuki on hänelle suuri voimavara.

“Hän on minulle kaikki kaikessa, koska hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Hän tuli jopa kanssani HLBTIQ-konferenssiin, koska halusi kuulla muidenkin tarinoita.”

Lorena kiittää isoisäänsä myös siitä, että tämä sytytti tytön rakkauden jalkapalloon. Lorenan mielestä naisten jalkapallo on täysin aliarvostettua.

“Miehet pelaavat aggressiivisesti. Naisten tekniikka ja yhteistyö toimivat paljon paremmin, joten naisten peliä on paljon kiehtovampaa katsoa.”

”Pelaan, kun olen surullinen, kun olen iloinen ja kun olen väsynyt.”

Lorena

Naisten paikka on kentällä eikä keittiössä

Katsellessaan tyttöjen peliä Changuinha sanoo toivovansa, että naisia alettaisiin arvostaa enemmän.

“Ei ainoastaan jalkapallossa, vaan myös työelämässä. Naiset saavat samasta työstä vähemmän palkkaa kuin miehet. Siksi tyttöjen jalkapallo on hyväksi. Se näyttää, etteivät tytöt kuulu keittiöön vaan esimerkiksi pelikentälle. Naisten pitää saada elää elämäänsä niin kuin haluavat ja nauttia samoista oikeuksista kuin miesten.”

Aluksi naapuruston isät olivat haluttomia päästämään tyttäriään treeneihin.

“Nykyisin he tulevat luokseni ja pyytävät, että heidän tyttärensä pääsisivät mukaan”, Changuinha sanoo hymyillen.

“Vanhempien on tärkeää tietää, mitä heidän lapsensa puuhaavat ja missä he pyörivät, koska elämässä on niin paljon vaarallisia houkutuksia. Urheilu lisää lasten itsevarmuutta ja tekee heistä parempia kansalaisia.”

Isän ja tyttären yhteinen intohimo

Yksi innokkaista isistä palloilevien tyttärien takana on Heloilson, 36, joka jakaa tyttärensä Thayssan kanssa rakkauden jalkapalloon.

Heloilson kertoo olevansa 12-vuotiaan tyttärensä “suurin fani” ja saattaa tämän joka perjantai Planin jalkapallokerhoon. Isä jää katselemaan kentän laidalle ja huutamaan kannustuksia.

“Thayssa tuli jo pienenä mukaani, kun pelasin jalkapalloa kavereitteni kanssa. Näin, että hän käsitteli palloa hyvin. Siksi ilmoitin hänet mukaan joukkueeseen”, Heloilson kertoo.

Hän erosi vaimostaan, kun Thayssa oli kaksivuotias. Äiti jätti perheen, joten Thayssa kasvoi isänsä ja isoäitinsä kanssa köyhällä asuinalueella. Kun Heloilson meni uudelleen naimisiin muutama vuosi sitten, Thayssa halusi jäädä asumaan isoäitinsä luo.

Isä ja tytär näkevät toisiaan kuitenkin päivittäin, sillä he ovat naapureita. Thayssa käy usein lounaalla Heloilsonin luona.

Koska Heloilson on työkyvytön sydänvaivojen takia, hänellä on runsaasti aikaa tyttärelleen. Isä kertoo, että teini-iän kynnyksellä olevan Thayssan mieliala vaihtelee, mutta tyttö huolehtii silti kotitöistään ja läksyistään. Vapaa-ajallaan Thayssa katsoo televisiota – ja tietenkin pelaa tosissaan jalkapalloa.

“Ajattelen aina Thayssan hyvinvointia. Varmistan esimerkiksi, että hän ehtii lounaalta koulubussiin.”

Tytöt tarvitsevat esikuvia ja tavoitteita

Thayssa pelaa sekajoukkueessa, mistä Heloilson iloitsee.

“Ei jakoa tyttöihin ja poikiin, vaan kaikki yhdessä. Se on kasvattavaa.”

Thayssa kertoo, että hän kohtaa toisinaan ennakkoluuloja harrastuksensa takia.

“Jotkut lapset ajattelevat, että jalkapallo on vain poikien juttu. He nimittelevät minua, enkä pidä siitä, koska tytöt ja pojat voivat pelata jalkapalloa ihan yhtä hyvin. Planin tapaamisissa opimme, miten voimme vastata ennakkoluuloihin”, Thayssa sanoo.

Heloilson on huomannut lähipiirissään, etteivät läheskään kaikki brasilialaiset miehet kannata sukupuolten tasa-arvoa.

”Esimerkiksi oma veljeni ei anna vaimonsa käydä töissä. En todellakaan ymmärrä sitä.”

Heloilsonin mielestä on tärkeää, että tytöillä on esikuvia ja roolimalleja. Hiljattain Thayssa hämmästeli isälleen, että koko Brasiliassa on vain yksi naispuolinen pormestari.

Thayssa kertoo, että haluaisi aikuisena ammattipelaajaksi.

“Tai ehkä sittenkin juristiksi, jotta voin auttaa ihmisiä. Tai molemmiksi.”

Äidiksi tulo ei ole vielä 12-vuotiaan ajatuksissa.

“Tunnen tyttöjä, jotka ovat tulleet äideiksi tosi nuorena. Esimerkiksi yksi sukulaiseni sai vauvan 15-vuotiaana. Minusta se on ihan liian nuorena.”

Heloilsonin mielestä Planin jalkapallohanke ehkäisee tehokkaasti teiniraskauksia.

“Tytöt ovat niin keskittyneitä pelaamaan jalkapalloa, etteivät tunne vetoa asioihin, joita heidän ei kannata tehdä”, Heloilson sanoo.