Kategoriat Lyhyet jutut

Plan-lehti 1/2023

”Lapsiavioliitto mullisti koko elämäni”

Etiopialainen teinityttö Loko* joutui naimisiin pelastaakseen perheensä. Lapsiavioliittojen määrä on noussut pahimmilla kuivuusalueilla, koska perheet joutuvat turvautumaan äärimmäisiin ratkaisuihin saadakseen ruokaa pöytään.

Inka Kovanen

Kuvat:

Jani Toom

Vielä viime keväänä etiopialaisen Lokon, 13, elämä näytti valoisalta. Hän suoritti hyväksytysti kansalliset tasokokeet ja pääsi yhdeksännelle luokalle.  

“Rakastan koulua ja haluan oppia uusia asioita”, Loko kertoo kodissaan Borenan alueella eteläisessä Etiopiassa. 

Kun koulu alkoi syksyllä, Loko ei ollut kuitenkaan ystäviensä kanssa aloittamassa uutta lukuvuotta. Hän oli jo naimisissa vastoin tahtoaan, ja vastuussa omasta ja puolisonsa kodista. Hän muistaa yhä elävästi hetken, jolloin kuuli musertavan uutisen.  

“Olin juuri tullut koulusta kotiin. Ensin kieltäydyin ja riitelin vanhempieni kanssa. Mutta tiesin myös, että olemme suurissa ongelmissa kuivuuden vuoksi. Me emme ole saaneet kunnolla syödäksemme, elämä on ollut tosi vaikeaa”, Loko kertoo.  

“Tiesin, että avioliitto voisi helpottaa perheeni tilannetta, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin suostua.”  

LAPSIAVIOLIITTOJEN MÄÄRÄ KASVUSSA 

Pakotettujen ja liian varhaisten avioliittojen määrä on noussut eri puolilla Afrikan sarvea. Niiden taustalla ovat koronaviruspandemia ja Ukrainan sodan aiheuttama hintojen nousu, mutta suurin syy on pahin kuivuus 40 vuoteen. 

Etiopiassa, Somaliassa ja Keniassa jo viisi perättäistä sadekautta on epäonnistunut, millä on ollut katastro-faaliset seuraukset erityisesti paimentolaisväestölle ja viljelystä riippuvaisille perheille. Veden ja laidunmaiden puute on tappanut pelkästään eteläisessä ja itäisessä Etiopiassa jo yli 4,5 miljoonaa karjaeläintä ja samalla vienyt ainoan tulonlähteen ja elinkeinon miljoonilta ihmisiltä. 

Lokon perhe sai myötäjäisenä sulhasen perheeltä yhden lehmän, mutta sekin on jo kuollut kuivuuden seurauksena, Lokon äiti Kaliti, 62, kertoo. Myös perheen oma karja on kuollut. 

“Meillä oli aiemmin 30 lehmää ja 14 vuohta, mutta nyt meillä ei ole mitään jäljellä. Jumalan kiitos olemme vielä elossa”, Kaliti sanoo. 

Hän ei olisi halunnut naittaa tytärtään, mutta hänen mukaansa vaihto-ehtoja ei ollut. Ruokittavana kun on monta muutakin lasta.

“Olen hänestä edelleen huolissani, mutta annoin hänet perheelle, jolla on varaa tukea häntä. Naitimme hänet pakon edessä, emme omasta tahdostamme. Hän meni naimisiin pelastaakseen meidät.” 

Kaikki ystäväni ovat koulussa, mutta minä olen täällä.

Loko

KUIVUUS PIDENSI VEDENHAKUMATKOJA 

Lokon ja hänen puolisonsa häät pidettiin toukokuussa 2022. Vaatimaton seremonia järjestettiin sulhasen kotona. Ennen naimisiinmenoa Loko sai evästystä avioliittoon äidiltään ja vanhemmilta sisaruksiltaan.

“Pidin sitä vitsinä, enkä juuri kuunnellut, mitä he kertoivat”, tyttö kertoo nykyisessä kodissaan, joka on oksista ja pressuista kyhätty vaatimaton maja.

Ainoat huonekalut ovat seinustalla oleva puinen penkki ja oksista rakennettu vuode. Sängyn alla pilkottaa sininen ruutuvihko.

Loko muistaa itkeneensä koko matkan omasta kodistaan miehensä luo ja itkeneensä yhä perille tultuaan.

“Avioliitto mullisti koko elämäni. Kaikki ystäväni ovat koulussa, mutta minä olen täällä. Olen huolissani omasta tulevaisuudestani ja siitä, mitä minulle tapahtuu.”

Tällä hetkellä Lokon päivät kuluvat omasta taloudesta huolehtiessa ja kolmen vuohen kanssa ruokaa etsiessä.

“Aiemmin vuohet kulkivat vapaana ja löysivät itse ruokansa. Kuivuuden vuoksi ruoka on vähissä, ja kuljen niiden kanssa pitkiäkin matkoja, jotta ne saisivat jotain syödäkseen. Samalla kerään polttopuita ja haen vettä.”

Päivät toistuvat usein samankaltaisina.

“Kun ajattelen sänkyynmenoa, vatsaani alkaa usein sattua. Mutta alan jo olla tottunut siihen.” 

KUIVUUS LISÄSI TYTTÖJEN JA NAISTEN TYÖTAAKKAA 

Etiopiaa koetteleva ankara kuivuus on vaikuttanut eniten tyttöjen ja naisten elämään, sanovat sekä äiti että tytär.

“Tällaisina aikoina erityisesti raskaana olevat ja imettävät naiset ovat heikossa kunnossa. Raskainta on kuitenkin tytöillä, sillä heidän pitää hakea puita ja vettä sekä hoitaa pienempiä sisaruksiaan”, Kaliti sanoo.

“Tyttöjen taakka on kasvanut eniten, koska kulttuurissamme meidän tehtävämme on tukea äitiämme ja perhettämme”, Loko arvioi.

Loko ei pidä käytäntöä epäreiluna, sillä hänen yhteisössään – ja Etiopiassa laajemminkin – tyttöjen tehtävänä usein on kantaa vastuu veden hakemisesta ja kotitöistä. Tehtävän harjoittelu aloitetaan usein nuorena, esimerkiksi hakemalla aluksi pieniä määriä vettä yhdessä vanhemman sisaren tai äidin kanssa.

Kulttuurinen työnjako merkitsee usein kuitenkin sitä, että tytöt otetaan ensimmäisenä pois koulusta, jos perheen taloudellinen tilanne heikkenee. Tytöt myös syövät viimeisenä ja usein myös vähiten yhdessä äitinsä kanssa.

Myös lapsiavioliittojen määrä ja seksuaalinen hyväksikäyttö lisääntyvät usein kriiseissä, kuten nyt Etiopiassa ja muualla Afrikan sarvessa.

TOIVEENA PALUU KOULUUN 

Loko elättää yhä toivetta kouluun paluusta.

“Haluaisin jatkaa koulunkäyntiäni, mutta en usko, että mieheni antaa / suostuu siihen.”

Loko ikävöi kovasti äitiään ja aikaa, jolloin hän asui vielä kotona.

“Äitini piti minusta hyvää huolta ja ajatteli aina minua. Nyt kukaan ei enää huolehdi minusta, vaan minun on huolehdittava muista.” 

*Haastateltavan nimi on muutettu lastensuojelullisista syistä.