Kategoriat Lyhyet jutut

Koulu tuo turvaa pakolaislapsille

Ukrainasta paenneet Vitaly, Sophia, Victoria ja Maria ovat jatkaneet koulunkäyntiään Moldovassa. Plan tukee pakolaislasten pääsyä kouluun, sillä se luo jatkuvuutta ja toivoa epävarmuuden keskellä.

Kathryn Irwin

Heidi Kleemola

Kuvat:

Tatiana Sultanova

Kiovasta kotoisin oleva Vitaly, 12, muistaa viimeisen päivän ennen sotaa. Se oli 23. helmikuuta – viimeinen tavallinen päivä, jona Vitaly piteli tennismailaa kädessään.

Ennen kuin ohjukset ja ilmaiskut alkoivat moukaroida Kiovaa, poika harrasti tennistä kolmesti viikossa.

”Tein tennistunnin jälkeen kotiläksyni ja kävin nukkumaan. Isäni herätti minut aamuviideltä ja kertoi, että sota oli syttynyt. Meidän täytyi lähteä isoäitini talolle maaseudulle, pois Kiovasta”, Vitaly muistelee viimeistä yötä omassa kodissaan.

Perhe vietti kolme viikkoa lasten isoäidin luona maaseudulla, kunnes aikuiset totesivat, että oli liian vaarallista jäädä Ukrainaan. Niin Vitaly lähti vanhempiensa ja 13 kuukauden ikäisen veljensä Mishan kanssa kohti Moldovan rajaa.

”Matka oli vaikea. Teiden varsilla oli paljon armeijan varustusta ja koneita, ja tarkastuspisteitä oli joka puolella. Meiltä kysyttiin jatkuvasti henkilöllisyystodistuksia. Olin peloissani, koska en tiennyt, mitä on tapahtumassa.”

Neljän tunnin jonotuksen jälkeen rajalla selvisi, ettei isä pääsisi perheensä mukaan.

”Isäni täytyi kääntyä takaisin, koska lain mukaan miehet eivät saa poistua Ukrainasta. Äitini täytyi tarttua rattiin ja huolehtia meistä yksin.”

Vitaly piti pikkuveljelleen seuraa auton takapenkillä, kun äiti ajoi heidät rajan yli Moldovaan. 

Pieni Misha itki koko matkan lohduttomasti.

Ikävä tennistunneille

Vitalyn perhe löysi vuokrakodin Moldovan pääkaupungista Chisinausta. Ensimmäisten viikkojen aikana Vitaly yritti osallistua vanhan koulunsa online-opetukseen, mutta hänen oli vaikea keskittyä oppitunteihin.

Nyt Vitaly on päässyt aloittamaan uudessa koulussa Chisinaussa. Plan International työskentelee paikallisten viranomaisten kanssa, jotta pakolaislapset pääsisivät mahdollisimman pian jatkamaan koulunkäyntiään. Plan on myös jakanut koulureppuja ja -tarvikkeita lapsille. 

”Kun menin uuteen luokkaani ensimmäistä kertaa, opettajani esitteli minut muille. Kaikki ovat kohdelleet minua hyvin. Tykkään luokastani ja olen jo löytänyt uusia ystäviä”, Vitaly kertoo.

Vapaa-aikanaan Vitaly kiertelee mielellään uutta kotikaupunkiaan äitinsä kanssa ja pelaa tietokonepelejä, kuten monet muutkin ikäisensä. Hän kuitenkin kaipaa pelaamaan tennistä Ukrainaan.

”Kun minulla jäi joskus aiemmin treenejä välistä, seuraavilla kerroilla oli hankala päästä mukaan. Nyt joudun taas aloittamaan uudelleen alusta.”

Vitaly tietää, että paluu Kiovaan on epävarma.

”En usko, että olemme palaamassa pian kotiin. Tenniskouluni on kuitenkin jo auki, ja kaipaan sinne todella paljon. Haluaisin mennä takaisin kotiin niin pian kuin mahdollista.”

Traumaattinen pakomatka

Moldovalaisessa koulussa on meneillään tanssitunti. Oppilaat harjoittelevat perinteisiä tansseja tanssiaisjuhlaa varten. Lasten joukossa on Sophia, 10, joka odottaa muiden tavoin juhlaa. 

Sophia on yksi miljoonista lapsista, joiden elämän Ukrainan sota on kääntänyt ylösalaisin. Hän lähti pakoon pommituksia äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Pakomatka alkoi täpötäydessä junassa, jossa ihmiset tungeksivat saadakseen itselleen tilaa.

”Matkamme Kiovasta Vinnytsjaan, Ukrainan länsiosaan, oli kaikkein kamalin. En ehkä unohda sitä koko elämäni aikana. Ihmiset huusivat ja yrittivät saada perheilleen tilaa vaunussa. Leikin erään tytön kanssa, mutta matkanteko oli epätoivoista, koska lapset itkivät ja kaikki olivat stressaantuneita”, Sophia muistaa.

Koulunkäynti tuo toivoa. Sodasta huolimatta Sophia ei ole luopunut tulevaisuuden haaveistaan.

”Minulla on kolme vaihtoehtoa. Haluaisin tulla lentoemännäksi, kynsitaiteilijaksi tai äitini tavoin kirjanpitäjäksi.”

Koulutus ei voi odottaa

Ukrainan sota on keskeyttänyt kokonaisen sukupolven koulunkäynnin. Pakolaislasten hyvinvoinnin turvaamiseksi on varmistettava, että lapset pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään niin pian kuin mahdollista.

Moldovan, Romanian ja Puolan viranomaisille on ollut odottamaton ja suuri haaste saada sijoitettua kouluihin suuri määrä nopeasti saapuneita kouluikäisiä lapsia. Esimerkiksi Puolaan tulleesta noin 2,8 miljoonasta ukrainalaisesta pakolaisesta ainakin puolet on alaikäisiä.

Planin koulutusasiantuntija Zeynep Sanduvac on kouluttanut opettajia Chisinaussa. Hän on organisoinut viranomaisten kanssa opettajien koulutusta, jotta opettajat pystyisivät vastaamaan luokkahuoneissa kohtaamiinsa tilanteisiin.

”Suurin haaste on se, että pakolaisia vastaanottavat maat eivät ole kohdanneet konflikteja toisen maailmansodan jälkeen. Niillä ei ole ollut harjoitusta hätätilanteisiin. Maassa on hyviä opettajia normaaleihin olosuhteisiin, mutta kouluissa ei ole kokemusta pakolaisten opettamisesta”, hän sanoo.

Traumaattiset kokemukset tulevat esiin pakolaislasten arjessa. Jotkut lapsista saattavat pelätä vaikkapa vessan vetämisestä kuuluvaa ääntä, koska se muistuttaa pommituksista. Paluu luokkahuoneeseen on lapsille kuin pelastusköysi: se tuo rutiineja, turvaa ja toivoa elämään.

”Koulunkäynti ei voi odottaa. Aika kuluu nopeasti, ja siksi lasten koulutusta on tuettava.”

”Minäkin olen tyttö Ukrainasta”

Äitinsä kanssa Mykolaivin pommituksia paennut Victoria, 15, muistaa, miten paljon häntä jännitti ensimmäisenä päivänä uudessa koulussaan Moldovassa. Rehtori toivotti Victorian lämpimästi tervetulleeksi, mutta pakomatkasta ja vieraasta ympäristöstä stressaantunut tyttö alkoi itkeä. 

”Minut vietiin huoneeseen muiden luo ja kerrottiin, että tässä olisi uusi luokkani. Joku kysyi minulta, miksi itken. Rehtori kertoi, että olen ukrainalainen tyttö. Silloin jostain muiden takaa yksi oppilas sanoi, että hänkin on tyttö Ukrainasta.”

Tästä alkoi Victorian ystävyys uuden luokkakaverinsa Marian, 15, kanssa. Maria oli paennut Ukrainasta yksin.

Nyt tytöt valmistautuvat yhdessä koulun tanssiaisiin.

”Emme olisi osanneet kuvitellakaan, että juhlisimme tanssiaisia uudessa maassa. Olemme kuitenkin saaneet paljon uusia ystäviä täällä. Miten hienoa on juhlia heidän kanssaan, koska he ovat olleet tukenamme.”