Ruandalaiset haluavat teiniraskaudet historiaan

Ruanda on maailmankuulu parlamentin naisenemmistöstä, mutta ruohonjuuritasolla tytöt ja naiset kohtaavat edelleen syrjintää ja haasteita. Esimerkiksi liian varhaiset raskaudet ovat maassa yleisiä. Miehet ja pojat ovat osa ongelmaa – ja sen ratkaisua.

Jenni Petäjä
Kuvat:
Fredrik Lerneryd

Tiet ovat punaisia ja pölyisiä Bugeseran piiri-kunnassa Itä-Ruandassa. Täällä sijaitsee 18-vuotiaan Irakoze Belizen koti, jossa tyttö asuu yhdessä vanhempiensa sekä kahdeksan sisaruksensa kanssa.

Laatikkomaisen talon ulkopuolella on yksinäinen puu, josta kuuluu kova meteli: keltaiset kutojalintukoiraat ovat täydessä työssä rakentaessaan pyöreitä pesiä. Niiden siritys peittää muut äänet alleen.

Myös Irakozen päivät ovat kuluneet jo muutaman vuoden ajan kotitöissä. Koulu jäi kesken, kun tyttö tuli raskaaksi 15-vuotiaana.

”Kun herään, teen kotitöitä ja siivoan. Sitten menen pellolle. Tällä hetkellä viljelen maissia ja papuja. Autan myös äitiä hänen askareissaan”, Irakoze kuvailee arkeaan.

Irakoze kertoo olleensa erittäin surullinen raskaudestaan, koska oli niin nuori. Hän suri myös sitä, että hänen lempiaineensa englannin kielen opinnot jäivät tauolle, ehkä lopullisesti.

Planin gender-neuvonantaja Celine Babona haluaa murtaa haitalliset sukupuolinormit, jotka pitävät yllä tyttöjen ja naisten syrjintää.

Patriarkaatti ja köyhyys tyttöjen oikeuksien tiellä

Plan International Ruandan gender-neuvonantaja Celine Babona kertoo, että seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, erityisesti lasten hyväksikäyttö ja teiniraskaudet, ovat edelleen Ruandassa merkittäviä haasteita.

Maailmanpankin vuoden 2020 tutkimusdatan mukaan useampi kuin joka kahdeskymmenes ruandalainen tyttö (6,4 %) oli tullut raskaaksi 15–19-vuotiaana.

Koronapandemian aikaan ongelmien on arvioitu syventyneen entisestään. Esimerkiksi Ruandan tutkintaviraston mukaan lasten hyväksikäyttötapaukset lisääntyivät vuonna 2020 lähes 28 prosenttia viiden kuukauden aikana. Lähes kaikki uhreista olivat tyttölapsia.

”Ruandan yhteiskunta on vielä patriarkaalinen. Se antaa enemmän etuoikeuksia pojille ja miehille kuin tytöille ja naisille”, Celine sanoo.

Vaikka Ruandan laki kieltää jo avioliitot alaikäisten tyttöjen kanssa, ei seksiä alaikäisen kanssa välttämättä katsota vieläkään pahalla, Celine Babona arvioi.

Yksi merkittävimmistä syistä teini-ikäisten raskauksiin on köyhyys monine vaikutuksineen.

Nuori äiti Irakoze antaa tästä esimerkin. Hän kertoo tuntevansa tyttöjä, jotka ovat välttämättömyystarvikkeiden puutteessa harrastaneet seksiä ja tulleet raskaaksi.

”Jos tytöllä ei ole varaa esimerkiksi kuukautissuojiin, miehet ja pojat voivat sanoa, että he ostavat niitä tytölle, mutta tarvitsevat palkaksi seksiä.”

Haastattelun aikana Irakozen pieni poika Bruno haluaa huomiota äidiltään. Irakoze nostelee tottuneesti lasta ja jatkaa keskustelua.

Irakoze kertoo, että pojan isä istuu nykyään vankilassa. Syynä on, että mies käytti kahta alaikäistä tyttöä hyväkseen.

Teoilla on siis seuraukset. Vaikuttaa siltä, että vaikka tyttöjen mahdollisuuksia elää haluamaansa elämää rajoittaa vielä moni tekijä, Ruandan lait ja niiden toimeenpano pyrkivät kuitenkin edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Selitystä voi etsiä maan historiasta. 

Kansanmurha muutti naisten asemaa

28 vuotta sitten Ruandan maaperä oli vielä nykyistäkin punaisempi, verestä.

Etniset väkivaltaisuudet puhkesivat vuonna 1994. Äärihutut tappoivat tehokkaasti sadassa päivässä noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Ympäri maailmaa levisi kuvia teillä lojuvista ruumiista ja kaduista, jotka täyttyivät ihmisistä kantamassa omaisuuttaan päänsä päällä.

Kun vuoden 1994 kansanmurha tutseja vastaan oli ohi, Ruanda oli tuhoutunut. Niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sosiaalisesti.

Jälleenrakennukseen tarvittiin kaikki, myös naiset.

”Jälleenrakennuksen ohjaava henki oli yhtenäisyys ja osallisuus. Jos naiset olisi jätetty syrjään, emme olisi pystyneet kehittämään maata kestävästi”, sanoo Mireille Batamuliza, Ruandan tasa-arvo- ja perheasioiden ministeriön kansliapäällikkö.

Tyranniksikin kutsuttu presidentti Paul Kagame on johtanut maata käytännössä kansanmurhan päättymisen jälkeen. Hän on edistänyt tasa-arvoa kansallisella tasolla. Naiset eivät esimerkiksi tarvitse enää aviomiehen lupaa yrityksen perustamiseen.

Perustuslakiin on kirjattu naisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon: vähintään 30 prosenttia vaaleilla valituista edustajista tulee olla naisia. Jopa yli puolet tämänhetkisistä parlamentaarikoista Ruandassa on naisia – siis enemmän kuin Suomessa.

Vaikka valtion johto on rikkonut lasikattoja tyttöjen ja naisten tieltä ylätasolla, hyvän politiikan ja lain toimeenpanossa on edelleen haasteita. Myös syvään juurtuneet sosiaaliset ja sukupuolinormit sekä köyhyys jarruttavat kehitystä.

Planin gender-neuvontontajalla Celine Babonalla on pitkä lista kehitysehdotuksia.

”Jotta voimme muuttaa yhteiskuntaa ja parantaa tyttöjen ja naisten asemaa, meidän pitää keskittyä haastamaan erityisesti haitalliset sukupuolinormit muun muassa vahvistamalla tyttöjen ja nuorten naisten itsetuntoa. Meidän tulee myös sitouttaa miehet ja pojat, jotta he voivat omaksua väkivallattoman käyttäytymisen ja sukupuolten tasa-arvon”, hän luettelee tärkeimpiä toimenpiteitä.

Boris Kwizera havahtui sukupuolten epätasa-arvoon, kun hänen sukulaistyttönsä tuli nuorena raskaaksi. Nyt Boris on aktivisti, joka muuttaa ihmisten asenteita ja tukee teiniäitejä pääsemään takaisin kouluun.

Miehet tasa-arvotyössä

Poikien ja miesten muutosvoimaan uskoo myös Ngerukassa asuva Planin vapaaehtoinen Boris Kwizera, 30.

Kaikki sai alkunsa, kun hän huomasi useiden nuorten tyttöjen tulevan raskaaksi kotiseudullaan. Erityisesti häntä kosketti, kun hänen sukulaistyttönsä tuli raskaaksi vain 16-vuotiaana.

”Koko suku pelkäsi näin nuoren tytön synnytys-komplikaatioita. Onneksi se sujui hyvin, vaikkakin kouluun paluu kaksi vuotta myöhemmin oli hyvin hankalaa”, Boris kertoo.

Avioliiton ulkopuolinen raskaus on vastoin perinteistä arvoja. Siksi lasta odottava teinityttö voi kohdata yhteisön paheksuntaa.

”Monet luokkakaverit kiusasivat häntä ja sanoivat esimerkiksi, että ’katso nyt, kaltaisesi lapsi saa lapsen’. Hän menetti pari vuotta koulutusta”, Boris kuvailee sukulaistyttönsä vaikeuksia ja puistelee välillä päätään.

Nyt Boris toimii neljättä vuotta Planin vapaaehtoisena vähentääkseen lasten hyväksikäyttöä ja teiniraskauksia.

Hän kehittää ja toteuttaa ruohonjuuritason hankkeita, jotka edistävät lasten ja nuorten oikeuksia. Käytännössä hän järjestää esimerkiksi nuorille ryhmäkeskusteluita, joissa seksuaalisuudesta puhutaan sekä pidättäytymisen että lisääntymisterveyden näkökulmasta. Ehkäisyvälineet ovat lain mukaan tarjolla vasta 18-vuotiaille.

Keskustelemalla kohti asennemuutosta 

Yksi Boriksen ja hänen vapaaehtoiskumppaneidensa menestyneimpiä ponnistuksia oli useiden koulun keskeyttäneiden tyttöjen saaminen takaisin kouluun. Vapaaehtoiset tunnistivat, että koulutuksen katkeamisen taustalla on useimmiten köyhyys. Kouluruoka sekä välttämättömyystarvikkeet voisivat motivoida nuoria äitejä palaamaan opintielle.

”Planin avulla tarjosimme puurojauhoa viiteen kouluun ja perustimme niihin turvahuoneen, jossa tytöt saivat kuukautissuojia sekä turvallisen paikan vaihtaa niitä”, Boris kertoo.

Isoin haaste on Boriksen mielestä asenteiden muuttaminen, jotta miehet ja pojat ottaisivat vastuun käytöksestään ja ajattelisivat uudesta näkökulmasta esimerkiksi seksiä nuorten tyttöjen kanssa. Asennemuutostyössään Boris kokee suurinta vastustusta.

”Jos tyttö tulee nuorena raskaaksi, se on hänen oma vikansa”, Boris kertoo joidenkin poikien ja miesten kommentoivan.

Hän uskoo, että dialogi poikien kanssa johtaa lopulta muutokseen. Boris keskustelee siitä, miten lapsen saaminen vaikuttaa myös poikien ja miesten elämään. Hän muistuttaa myös, että jos tyttö on alaikäinen ja mies aikuinen, miestä voidaan rankaista jopa vankilatuomiolla.

Beata Musangwakeye on huomannut, että naisten liikkumatila yhteiskunnassa on laajentunut hänen elinaikanaan. Beatan elämää rajoittaa sama haaste kuin suurella osaa Ruandan tytöistä ja naisista: köyhyys.

Naisten liikkumatila laajenee

Planin tukemassa yhteisössä asuva Beata Musangwakeye, 60, on huomannut elinaikanaan merkittävän muutoksen Ruandan naisten asemassa.

”Aviomiehet saattavat olla väkivaltaisia ja hakata naisiaan. Mutta tähän asiaan on tullut iso muutos: nykyään naiset pystyvät puhumaan ja raportoimaan siitä ja saamaan oikeutta.”

Beatan mielestä tämä on yksi kansanmurhaa seuranneen jälleenrakennuksen seurauksista. Ihmiset ovat hänen mukaansa rakentaneet uudelleen elämänsä ja valtio on yhdistänyt ihmisiä, jotka asuvat nyt rinnakkain riippumatta siitä, millä puolella he olivat kansanmurhan aikaan. 

Beata asuu itse maaseudulla poikansa kanssa, muut seitsemän lasta elävät jo muualla. Hän viljelee papuja ja kassavaa vuokratontilla ja myy tuotteet, joita perhe ei tarvitse ravinnokseen.

Köyhyys on yksi Beatankin suurimmista haasteista. Maan vuokra maksaa niin paljon, ettei Beatalla ole varaa esimerkiksi mennä sairaalaan tutkituttamaan ja hoitamaan vatsavaivojaan, jotka kiusaavat häntä.

Beata on liittynyt Planin säästö- ja lainaryhmään pärjätäkseen tulevaisuudessa paremmin. Hän unelmoi kunnollisesta talosta ja paremmasta terveydestä.

”Hyvä ruandalainen nainen rakastaa maataan ja perhettään, tekee kotityöt ja työskentelee ansaitakseen rahaa”, Beata sanoo.

Unelmia kohti

Vaikka Irakoze on kohdannut paljon vaikeuksia eivätkä edes hänen perustarpeensa täyty, hän kertoo silmää räpäyttämättä, että lapsi on iloisin asia hänen elämässään. 

”Toivon, että hän pääsee opiskelemaan ja menestyy hyvin.”

Plan on auttanut Irakozea taloudellisesti ja opettanut hänelle ammattitaitoja, esimerkiksi ompelemista. Uudet taidot voivat tuoda lisätuloja.

Irakozen ammatillinen haave on oma kampaamo. Eniten hän pitää rastojen tekemisestä. Hän toivoo saavansa Planilta tukea kampaamon perustamiseen. 

Isoin tuki Irakozen elämässä on oma äiti. Näyttää siltä, että Irakoze haluaa tarjota saman turvan myös lapselleen Brunolle.

Plan edistää Ruandassa lasten oikeuksia

Plan International on työskennellyt Itä-Afrikassa sijaitsevassa Ruandassa vuodesta 2007. Tavoitteemme on muuttaa sosiaalisia ja sukupuolinormeja sekä yhteiskunnan rakenteita, jotka estävät lasten oikeuksia toteutumasta. 

Teemme työtä Bugeseran, Nyarugurun ja Gatisbon alueilla sekä kuudella pakolaisleirillä. Ruandassa elää arviolta 

150 000 pakolaista, joista useimmat ovat paenneet naapuri-maiden konflikteja.

Tuemme Ruandassa erityisesti lasten varhaislapsuuden kehitystä ja yhteisöjen kestävyyttä kriisien varalta, kitkemme liian varhaisia raskauksia ja parannamme lastensuojelua sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita.