Alla näet hakuasi vastaavat sisällöt. Mikäli et löytänyt etsimääsi, tutustu usein kysyttyihin kysymyksiin tai ota yhteyttä.

Alla näet hakuasi vastaavat sisällöt. Mikäli et löytänyt etsimääsi, tutustu usein kysyttyihin kysymyksiin tai ota yhteyttä.
Sektiosynnyttäjät ja hyperemeesiraskaudesta kärsivät naiset joutuvat usein tukeutumaan vain toisiinsa, koska patriarkaalinen yhteiskunta ei tarjoa apua. Sydämessäni on erityinen paikka niille naisille, jotka auttavat toisia naisia, Irene Naakka kirjoittaa.
Miesten luomassa maailmassa naisten keho ja mieli ovat olleet sukupuolen sorron ensisijainen taistelukenttä, sanoo Elinor Cleghorn ansiokkaassa tietokirjassaan Sairas ja viallinen – Naiset lääketieteen historiassa (2021). Olen saanut itse tuta terveydenhuollossa vellovan naisvihan erityisesti silloin, kun olen odottanut ja synnyttänyt kahta lastani. Kärsin molemmissa raskauksissani hyperemeesistä, poikkeuksellisen voimakkaasta raskauspahoinvoinnista. Hyperemeesi on edelleen mysteeri monelle terveydenhuollon ammattilaisellekin, sillä se, kuten moni muukin naistyypillinen sairaus, on jäänyt kautta historian vaille tutkijoiden ja tutkimusten rahoittajien huomiota.
Olen kokenut paitsi hyperemeesin ja sen vähättelyn, myös raskauden aikaisen anemian, johon en saanut apua neuvolassa. Olen myös sektiosynnyttäjä: minulle on tehty suuri leikkaus, jonka jälkeen en saanut minkäänlaista kuntoutusta. Polvileikkauksesta toipuvat saavat fysioterapiaa, sektiolla synnyttäneet jätetään yksin. Kärsi, nainen, tuntuu olevan patriarkaalisen yhteiskuntamme iskulause.
Raskaana oleva ja synnyttänyt ihminen on monesti terveydenhuollossa epäkiinnostava. Kunhan vauva voi jotakuinkin hyvin, se riittää. Äitien ja muiden odottajien vaivat, huolet ja jopa hätä sivuutetaan liian usein. Siksi me, joita on sukupuolemme vuoksi väheksytty ja sorrettu, olemme kautta aikojen joutuneet keksimään epäkonventionaalisia keinoja, jotta saisimme oikeuksia.
En ole saanut yhdeltäkään terveydenhuollon ammattilaiselta niin paljon apua, tukea ja tietoa hyperemeesistä kuin sairaudesta kärsiville ja heidän läheisilleen tarkoitetusta Facebook-tukiryhmästä. Siellä hyperemeesistä selviytyneet nimeävät niitä harvoja lääkäreitä, jotka suostuvat auttamaan kuukausia oksentamisesta kuivuneita odottajia. Jakavat tietoa uusista tutkimuksista ja lääkkeistä. Toivottavat rakkautta ja voimia niillekin, joilla ei voimia enää ole ja jotka joutuvat tekemään sydäntä repivän päätöksen kärsimyksen lopettamisesta: hyperemeesiraskauden keskeyttämisestä. Koska kukaan niistä ihmisistä, alan ammattilaisista, joilla olisi velvollisuus ja mahdollisuus auttaa, ei ole auttanut.
Niin ikään sektiosynnyttäjät joutuvat usein tukeutumaan toisiinsa, niin halveksittuja ja väheksyttyjä usein olemme. Päätös omasta synnytystavasta ei ole Suomessa ilmoitusasia. Sektion valintaan tarvitaan lääkärin diagnoosi, joka on monelle synnytyspelko. Synnyttäjiä saatetaan kuitenkin painostaa alatiesynnytykseen. Tätä vaaraa vastaan sektiosynnyttäjät ovat perustaneet Facebook-tukiryhmän, jonka kautta voi pyytää lääkärin vastaanotolle mukaansa tukihenkilön. Tukihenkilö auttaa varmistamaan, että synnyttäjän tahto synnytystavasta toteutuu eikä synnyttäjää painosteta päätökseen, joka ei ole hänen omansa.
Viimeisimmästä raskaudestani jääneet henkiset arvet aukeavat edelleen, kun todistan vertaisteni kärsimystä hyperemeesitukiryhmän julkaisuissa. Luen silti jokaisen aloituksen ja autan parhaani mukaan. Sektioryhmässä muistutan epävarmoja synnyttäjiä, että jokaisen on saatava tehtävä omaa kehoaan koskevia päätöksiä. Kehotan jokaista vertaistani pysymään lujana, vaatimaan omia oikeuksiaan. Tarjoan tukea, tietoa ja jopa apua valitusten kirjoittamisessa, sillä niin me toimimme. Me, jotka tiedämme, että ilman toistemme apua, toistemme rinnalla seisomista, emme olisi nyt tässä.
Sydämessäni on erityinen paikka niille naisille, jotka auttavat toisia naisia.
Kirjoittaja on toimittaja, kirjailija ja somevaikuttaja.
Ennen kuin mosambikilaisesta Custodiosta tuli sateenkaarioikeuksien puolustaja, hänen piti voittaa omat pelkonsa ja perheensä ennakkoluulot. Nyt Custodio purkaa yhdessä Planin kanssa syrjiviä asenteita.
Teinivuoteni näyttäisivät hyvin erilaiselta, jos minua olisi opetettu seksuaalisuuden monimuotoisuudesta tai jos olisin saanut jo varhain sateenkaariesikuvia. Tietämättömyys ja ulkopuolisuus veivät minulta monia tavallisia nuoruuden kokemuksia, Aaro Sevón kirjoittaa.
Bangladeshilainen Useaking avioitui 15-vuotiaana ja menetti päätösvallan omasta tulevaisuudestaan. Hän kamppailee Planin vapaaehtoisena saadakseen tyttärelleen – ja kaikille tytöille – hyvän koulutuksen.
Linnut, ötökät, villiyrtit ja metsä auttavat kiinnittymään uuteen kotimaahan. Suomeen muuttaneet opiskelijat tutustuivat Suomen luontoon Planin linturetkellä.
Kolme neljästä kokee häpeää tai huonommuutta kuukautisten vuoksi, osoittaa Plan International Suomen kyselytutkimus. Etenkin nuoret kuulevat kielteistä puhetta kuukautisista. Kolmannekselle vastaajista on sanottu, että kuukautiset tulisi pitää salassa.
Planin nuoret aktivistit vaativat avointa puhetta kuukautisista historian ensimmäisellä Menkkamarssilla.
Somevaikuttaja Tinna Pehkosen kummilapsi on kotoisin Ugandasta, jossa myös Tinnan omalla lapsella on juuria. Kummius on äidille ja lapselle tapa auttaa muita sekä saada iloa arkeen.
Valokuvat pilkkimisestä ja tuliaisheijastimet kiinnostivat Elina Liehun Plan-kummilasta Bahati-Georgea. Tapaaminen Tansaniassa kruunasi kymmenvuotisen kummisuhteen.