Kategoriat Pääkirjoitus

Plan-lehti 2/2023

Hauraimmissa yhteiskunnissa työtämme tarvitaan eniten

Anna Könönen

Kehitysyhteistyö on siitä harvinainen ala, että tavoitteemme on tehdä itsestämme tarpeettomia.

Plan vahvistaa yhteisöjen osaamista, muuttaa haitallisia kulttuurisia käsityksiä ja lisää viranomaisten tietoja ja taitoja, jotta työtämme ei enää tarvittaisi. Vaikka työn päättyminen jollakin alueella on haikeaa, se on myös syy iloita siitä, että elinolot ovat parantuneet ja yhteisöt pystyvät itse jatkamaan hyvää kehitystä.

Toisinaan työmme katkeaa surullisesta syystä. Tällä hetkellä toimintamme on keskeytynyt väliaikaisesti esimerkiksi Sudanissa, jossa aseellinen konflikti asettaa työntekijämme hengenvaaraan.

Lisäksi on maita ja alueita, joissa työmme ei etene suoraviivaisesti tai tavoitteiden mukaisesti, koska yhteiskunnat ovat niin epävakaita ja olot vaarallisia. Yksi haastavimmista toiminta­maistamme on Haiti, joka on ajautunut syöksykierteeseen muun muassa jengiväkivallan, laukkaavan inflaation ja ilmastonmuutoksen kiihdyttämien sään ääri-ilmiöiden vuoksi. Myös esimerkiksi Etelä-Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Somaliassa työolot ovat epävarmat ja vaaralliset.

Toisinaan meiltä kysytään, onko kehitysyhteistyön tekeminen hauraissa tai romahtaneissa yhteiskunnissa vaivan arvoista, kun seuraava kuivuus tai väkivallan aalto voi tuhota saavutukset. Me vastaamme, että olemme sitoutuneet tukemaan kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. Siksi Planin tulee poistua menestyksekkäiltä ohjelma-alueiltaan ja jatkaa sinnikkäästi hauraimmilla ohjelma-alueillaan niin kauan kuin työ on mahdollista.

Järjestönä erityinen vahvuutemme on, että työntekijämme ovat pääosin paikallisia ja tuntevat yhteisöjen tarpeet. Pystymme toimimaan nopeasti ja olemaan ihmisten tukena, kun arki järkkyy.

Tässä lehdessä kerromme haitilaisista tytöistä, joiden elämää, ehkä tulevaisuuttakin, Planin työ on muuttanut. 13-vuotias Barbara voi tavoitella unelmaansa ompelijan ammatista, koska pystyy jatkamaan koulun­käyntiään. 15-vuotias Dialissa on oppinut tyttöjen oikeuksista ja innostunut samalla yhteiskunnan muuttamisesta. Heistä ja muista lapsista ja nuorista löydämme motivaatiomme jatkaa työtä myös silloin, kun se on vaikeinta.

Hauraat valtiot eivät vakaudu itsestään, vaan vakaus on rakennettava. Siihen tarvitaan kansalaisyhteiskunnan lisäksi myös kansainvälisiä järjestöjä ja yhteistyötä. Vaikka yhteiskunnalliset mullistukset toisilla mantereilla voivat tuntua Suomessa kaukaisilta, on tärkeää muistaa, etteivät vakaatkaan yhteiskunnat säily sellaisina, mikäli muu maailma järkkyy. Esimerkiksi suuret muuttoliikkeet sekä talous- ja raaka-ainekriisit tuntuvat myös täällä Suomessa. Siksi meidän on paitsi oikein myös viisasta huolehtia osaltamme siitä, etteivät yhteiskunnat ja ihmisten elämät romahda.

Vielä toistaiseksi kehitysyhteistyötä tarvitaan valitettavan kipeästi. Kiitos, että olet mukana tukemassa sitä.