Kategoriat Pitkät jutut

Lapsiavioliittojen torjuminen on joukkuelaji

Mosambikilaisella Eunicella on kaksi intohimoa: tyttöjen oikeuksien puolustaminen ja jalkapallo. Molemmat vaativat uskallusta, ahkeruutta ja tiimihenkeä. Planin tuella Eunice torjuu lapsiavioliittoja ja liian varhaisia raskauksia.

Iida Riekko

Kuvat:

Mikko Toivonen,

Jani Toom

Punertava hiekka nousee pilviksi ilmaan, kun parikymmentä teinityttöä ja nuorta naista juoksee jalkapallon perässä iltapäivän helteessä. Pallo on rispaantunut, eikä yhdelläkään pelaajalla ole kenkiä, mutta motivaatiosta tai liikunnan riemusta tällä joukkueella ei ole pulaa.

Tyttöjen jalkapallojoukkue alkoi harjoitella muutama vuosi sitten syrjäisessä kylässä Inhambanessa, Mosambikin keskirannikolla. Pelaajat kokoontuvat hiekkakentälle, kun vapautuvat koulusta, töistä tai kodin velvollisuuksista. Tämä on tyttöjen yhteistä laatuaikaa, ja se kuuluu iloisista huudoista ja naurusta.

19-vuotias Eunice kiihdyttää vauhtiaan ja kaappaa pallon joukkuetoveriltaan. Hänen kulmansa kurtistuvat keskittyneesti, kun hän potkaisee palloa lujaa ja kauas.

”Jalkapalloa pidettiin yhteisössämme poikien lajina. Tyttöjoukkue on tuonut meille itseluottamusta. Puhallamme yhteen hiileen ja opimme tiimityötä”, Eunice sanoo.

Tyttöjoukkue on vahvistanut jäsentensä itsevarmuutta myös kentän ulkopuolella.

Lapsiavioliitot ja köyhyys katkaisevat tyttöjen koulutuksen

Eunicea ei tunneta yhteisössään ainoastaan tarmokkaana jalkapalloilijana. Hän on myös kylänsä äänekkäin tyttöjen oikeuksien puolustaja.

Plan International aloitti yhteisössä My Body, My Future -hankkeen, kun Eunice oli 13-vuotias. Lastenoikeusjärjestö kutsui nuoria mukaan Champions of Change -ryhmään, jossa nämä oppivat oikeuksistaan sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydestä.

”Sitä ennen en tiennyt juuri mitään oikeuksistani. Näin ympärilläni paljon lapsiavioliittoja ja teiniraskauksia, mutta en tiennyt, että voisin tehdä jotakin asialle. Tämä oli unohdettu yhteisö. Ajattelin, ettei meillä ole paljoakaan mahdollisuuksia. Myös päätösten tekeminen oli meille tytöille haastavaa, koska meillä ei ollut tietoa. Kun Plan kannusti meitä vaatimaan oikeuk-siamme, se tuntui hämmentävältä”, Eunice kertoo.

”Olin ujo, enkä ollut tottunut puhumaan mielipiteistäni. Planin koulutusten ansiosta pystyn nyt keskustelemaan seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista jopa isäni ja vaikutusvaltaisten aikuisten kanssa.”

Eunice kertoo elämästään koti-pihallaan, kivenheiton päässä jalka-pallokentästä. Hänen siskonsa kypsentää kassavaa avotulella. Värikkäät pyykit kuivuvat tuulenvireessä, ja kanalauma tepastelee hiekassa.

Muuratun talon edustalla seisoo rikkinäinen linja-auto. Eunicen isä tienasi aiemmin rahaa vuokraamalla sitä paikallisliikennöijälle, mutta nyt ajoneuvo vaatisi remonttia, johon perheellä ei ole varaa.

Samasta syystä Eunice on kotona eikä yliopistossa. Lukukausimaksut ja eläminen pääkaupungissa Maputossa maksaisivat satoja euroja kuussa. Eunice on nuorin 11 sisaruksesta, ja perhe on saanut juuri kerättyä riittävästi rahaa toiseksi nuorimman pojan poliisiopintoihin.

Lukion käynyt Eunice on kuitenkin pystynyt opiskelemaan pidemmälle kuin moni muu. Mosambikin maaseudulla on tavallista, että tyttöjen koulutie katkeaa teini-iässä. Tavallisimpia syitä ovat köyhyys, pitkät välimatkat, suunnittelemattomat raskaudet ja lapsiavioliitot.

”Moni ystävistäni on jo äiti ja vaimo. Siihen päätyy helposti, jos putoaa koulusta. Ystäväni eivät olleet valmiita äideiksi. Nyt heillä ei ole tuloja eikä koulutusta. Köyhyys on usein syy siihen, että perheet naittavat tytöt nuorina, mutta siten tytöt pysyvät köyhinä.”

Lapsiavioliittoja perustellaan tyypillisesti perheen kunnialla. Jos tyttö tulee raskaaksi, vanhemmat naittavat hänet usein pikaisesti lapsen isälle. 

Oikea tieto on avain muutokseen

Joukko teinityttöjä ja -poikia istuu ringissä suuren apinanleipäpuun alla Eunicen kodin takapihalla. Eunice johtaa keskustelua ryhmän pohtiessa, miten se voisi tukea sisaruksia, joiden vanhemmat ovat joutuneet lähtemään siirtotyöläisiksi ja jättämään lapsensa selviytymään kaksin.

Ensimmäisen Champions of Change -koulutuksen jälkeen Eunice on käynyt kaikki mahdolliset koulutukset, jotka Plan on järjestänyt Inhambanen alueella.

”Nyt osaan puolustaa oikeuksiani ja myös muiden oikeuksia”, hän sanoo.

Tietojensa ja itsevarmuutensa kasvaessa Eunice päätti koota kyläänsä aktivistiryhmän. Nyt ryhmään kuuluu kymmenen nuorta, joille Eunice jakaa Planilta oppimansa tiedot ja taidot. He keskustelevat lasten ja nuorten ongelmista ja siitä, miten voivat vastata niihin. 

Aktivistien tärkein työkalu on tiedon lisääminen keskustelujen avulla. Nuorten täytyy saada kuulla, että alle 18-vuotiaiden avioliitot ja raskaana olevien tyttöjen sulkeminen ulos koulusta on kielletty lailla. Että seksi ei ole syntiä, mutta suojaamattomasta seksistä voi tulla raskaaksi tai saada sukupuolitaudin. Ja että ehkäisyvälineitä ja tarvittaessa myös turvallisen abortin saa ilmaiseksi ehkäisyneuvolassa.

Aikuisten taas täytyy ymmärtää, että lasten fyysinen kurittaminen on väärin, että lapsiavioliitot ovat haitallinen perinne ja että tytöt ovat yhtä arvokkaita kuin pojat.

”Kohtaamme myös vastustusta ja vähättelyä. Jotkut nuoret naureskelevat, ettemme oikeasti pysty muuttamaan asioita, ja jotkut vanhemmat suuttuvat siitä, että opetamme lapsille muka vääriä arvoja. Se tuntuu pahalta. Emme ole kuitenkaan luovuttaneet. Nyt ryhmämme tunnetaan jo laajasti, ja meihin otetaan yhteyttä, kun joku kuulee suunnitteilla olevasta lapsiavioliitosta.”

Eunice sai erityisen paljon ilmoituksia koronaviruspandemian aikana. Koulujen sulkeminen lisäsi köyhyyttä ja teiniraskauksia, jotka kasvattivat lapsiavioliittojen määrää.

Eunice on onnistunut estämään ryhmänsä kanssa jo 15 lapsiavioliittoa ja tukemaan noin sataa raskaana olevaa tyttöä jatkamaan koulunkäyntiä.

Usein keskustelu saa perheen perumaan lapsiavioliiton tai raskaana olevan tytön palaamaan kouluun. Välillä tilanteet ovat niin mutkikkaita tai uhkaavia, että nuoret aktivistit pyytävät apuun paikallisia johtajia, Planin työntekijöitä tai poliisia.

1 / 2

Eunice johtaa nuorten aktivistien ryhmää, joka haluaa lopettaa lapsiavioliitot ja muut lapsiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset.

2 / 2

Eunice puhuu usein joukkuekavereilleen tyttöjen asemasta. Varhaiset avioliitot ja raskaudet ovat Mosambikissa erittäin yleisiä. Noin puolet tytöistä joutuu naimisiin ja 40 prosenttia tulee äidiksi ennen 18 vuoden ikää.

Plan haluaa purkaa haitalliset normit

Planin työn ytimessä on haitallisten normien muuttaminen, kertoo Mosambikin Planin gender-asiantuntija Nina Yengo.

”Työskentelemme aina yhteisöjen norminvartijoiden, kuten yhteisöjohtajien, uskonnollisten johtajien ja avioliittovälittäjien, kanssa. On tärkeää näyttää todistusaineistoa siitä, mitä haitallisista normeista ja perinteistä seuraa. Toisaalta on näytettävä hyötyjä normien muuttamisesta. Esimerkiksi jos tyttö ei saa nuorena lasta, hän voi opiskella ja hänen tulevaisuutensa muuttuu”, Nina sanoo.

Hänen mielestään Eunicen kaltaiset nuoret ovat muutoksessa avainasemassa. Kun eri sukupolvet ja sukupuolet keskustelevat vaikeista kysymyksistä, syntyy ymmärrystä ja oppimista.

”Asennemuutoksen aikaansaaminen on hidasta, mutta kun yhteisöt ymmärtävät itse, että uusi tapa on parempi, muutos on pysyvää.”

Nina on nähnyt työssään, kuinka Champions of Change -koulutukset ja aktivistitoiminta kasvattavat nuorten itseluottamusta.

”Yhä useampi nuori uskaltaa sanoa, että tämä on minun kehoni ja päätän siitä itse. Ero niiden yhteisöjen välillä, joissa Plan työskentelee ja joissa emme työskentele, on todella suuri. Mosambikin hallitus onkin pyytänyt Plania laajentamaan työtään uusille alueille”, Nina kertoo.

Mosambikissa riittää yhä paljon tehtävää, jotta seksuaali- ja lisääntymisoikeudet toteutuisivat. Nina mainitsee esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet, jotka toteutuvat heikosti. Ehkäisy- ja aborttipalvelut tunnetaan vielä huonosti, eivätkä ne ole kaikkien ulottuvilla. Koulut eivät tarjoa kokonaisvaltaista seksuaalikasvatusta vaan lähinnä anatomista valistusta.

Nina uskoo, että näiden haasteiden ratkaisemisessa Planilla ja nuorilla aktivisteilla on merkittävä rooli.

Valmentaja Casimira iloitsee siitä, että hänen yhteisönsä näkee jalkapallon nykyisin myös tytöille sopivana lajina. Kaikki perheet eivät silti edelleenkään päästä tyttäriään joukkueeseen.

Vaikuttamistyötä suurlähetystössä, mediassa ja kotona

Eunice on tehnyt yhteisönsä lisäksi vaikuttamistyötä Planin #GirlsTakeover-tempauksessa. Hän valtasi Suomen suurlähettilään paikan Maputossa vuonna 2022. Ensimmäinen matka pääkaupunkiin jännitti Eunicea, mutta hän muistutti itseään, että on edustamassa muita tyttöjä. Niinpä hän puhui tyttöjen haasteista useissa tapaamisissa ja kokouksissa.

”Tässä kylässä emme tiedä, että tuolla ulkona on suuri maailma. Meillä tytöillä on rajalliset unelmat. Valtaus Maputossa sai minut ymmärtämään, että voin tavoitella mitä vain, vaikka tulenkin syrjäisestä yhteisöstä”, Eunice sanoo.

Hän tähtää toimittajaksi, koska haluaa nostaa tyttöjen aseman uutisiin. Mieluiten Eunice työskentelisi televisiossa tyylikkäässä jakkupuvussa, mutta hän ei sulje pois radiouraakaan. Radio tavoittaa maaseudulla ja slummeissa perheitä, joilla ei ole käytössään televisiota.

Vaikka yliopisto-opinnot ovat vielä epävarma haave, Eunice on jo saanut hieman koulutusta journalistin työhön. Hän kävi Planin tuella kolmen kuukauden ammattikoulutuksen ja on päässyt tekemään radiolähetyksiä.

”En lakkaa puhumasta tyttöjen oikeuksista, ennen kuin lapsiavioliitot ja tyttöjen syrjintä loppuvat”, Eunice sanoo.

Hän löytää voimaa aktivismiinsa ja päämääriensä tavoitteluun omasta kylästään.

”Näen paljon tyttöjä, jotka ovat luopuneet unelmistaan. On kamalaa nähdä, kun nuori ihminen menettää toivonsa varhaisavioliiton takia. Jotain täytyy tehdä!”

Myös Eunicen viisi isosiskoa ovat joutuneet varhaisavioliittoon.

”Silloin perheelläni ei vielä ollut oikeaa tietoa. Vanhempani eivät osanneet tukea sisaruksiani, kun nämä olivat teinejä, mutta he ovat kuunnelleet minua ja alkaneet tukea aktivismiani. Perheeni on muuttunut avoimemmaksi.”

Jalkapallo opettaa itseluottamusta ja yhteistyötä

Jalkapallokentällä tyttöjoukkueen valmentaja Casimira, 34, puhaltaa pilliin. Hikiset, hymyilevät pelaajat hölkkäävät puolikaareen hänen ympärilleen ja venyttelevät raajojaan. Casimira kehuu tyttöjä hyvästä tsempistä ja nostaa esiin asioita, joita on syytä parantaa.

Valmentaja säteilee samaa tarmoa kuin Eunice. Se ei ole ihme, sillä Casimira ja Eunice ovat sisaruksia.

Pikkusiskon aktivismi oli yksi innoittajista, kun Casimira perusti tyttöjen jalkapallojoukkueen viime vuosikymmenen lopulla.

”Perheemme on aina katsonut jalkapalloa, ja olemme pelanneet sitä sisarusteni kanssa. Minä olin siitä vielä enemmän innoissani kuin muut”, Casimira kertoo.

Kun Plan aloitti työn yhteisössä, myös Casimira oppi tyttöjen oikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta. Lastenhoitajana työskentelevä nuori nainen sai idean tyttöjen omasta joukkueesta, joka murtaisi haitallisia sukupuolinormeja urheilun avulla.

”Olin huolissani yhteisöni tytöistä. Näin heissä samaa näköalattomuutta, jota minussa itsessäni oli nuorempana, kun en saanut riittävää tietoa ja tukea.”

Casimira kiersi ovelta ovelle kutsumassa tyttöjä harjoituksiin. Pian kasassa oli parikymmentä tyttöä, vaikka jotkut perheet kielsivät tyttäriään osallistumasta sopimattomana pitämäänsä urheiluun.

Casimira valmentaa jalkapalloa vapaaehtoistyönä.

”Tsemppaamme Casimiran kanssa toisiamme. Jalkapallo ja aktivismi tukevat toisiaan hyvin, koska molemmat vaativat yhteispeliä, rohkeutta ja tavoitteellisuutta”, Eunice sanoo.

Valmentajan haaveissa siintää alueturnaus.

”Kun aloitimme treenit, moni tyttö oli ujo ja sulkeutunut, mutta joukkue on tehnyt heistä avoimempia ja rohkeampia. Samalla tyttöjen jalkapallosta on tullut yhteisössämme hyväksytympää, ja meillä on varmasti siinä osamme”, Casimira sanoo.