Kategoriat Vapaaehtoiset ja aktivistit

Plan-lehti 4/2024

Tuija Pehkonen: ”Minun oli potkittava naiseuden ahdasta boksia isommaksi”

Toimittaja ja juontaja Tuija Pehkonen haluaa murtaa tytöille ja naisille asetettuja rajoja. Ei tarvitse olla sievä, kiltti ja hiljaa.

Heidi Kleemola

Kuvat:

Johanna Rontu

Kun määrittelemme tytöt tietynlaisiksi, samalla määrittelemme kaikkia muitakin. Kuitenkin tasa-arvo on kaikkien ihmisten etu”, sanoo juontaja ja toimittaja Tuija Pehkonen.

Tuija aloitti vuosia sitten yhteistyön Planin kanssa, koska kaikkien lasten ja etenkin tyttöjen oikeudet ovat hänelle erityisen tärkeitä. 

”Olen kahden pojan äiti, mutta olen kasvanut tyttönä ja elänyt naisena. Minulle tyttöjen oikeudet tarkoittavat kaikkien oikeuksia.”

Tuija on tehnyt Planille vaikuttaja­työtä sosiaalisessa mediassa ja osallistunut kampanjoihin. Tänä syksynä hän

juonsi juhlan, jossa julkistettiin Planin tyttöpalkinnon ensimmäinen voittaja. Tapahtuman juontaminen ja palkinnon jakaminen oli Tuijalle tärkeä asia.

”Planin tekemä työ on koskettanut minua. Olen viime vuosina kokenut entistä tärkeämmäksi sen, että tekemäni työt ja asiat tuntuvat merkityksellisiltä. Haluan silti tehdä myös viihdettä ja tuoda hyvää mieltä.”

Ahdas laatikko isommaksi

Tuija havahtui tyttöjen ja naisten kohtaamiin epäkohtiin sen jälkeen, kun hän tuli raskaaksi. Hän joutui ensimmäistä kertaa asemaan, jossa koki syrjintää ja ulkopuolelle jäämistä. 

”Syrjivät rakenteet ja sukupuolten epätasa-arvo lähtevät hyvin vahvasti jo lapsuudesta. Emme elä tasa-arvoisessa maailmassa, johon ongelmat ilmestyvät vasta aikuisuudessa. Kokemusteni ansiosta aloin huomata ja tuntea luissani muidenkin kokemaa syrjintää.”

Tuija alkoi pohtia tyttönä olemista ja sitä, millaiseksi tytöksi hänet oli kasvatettu. Hän mietti perinteisen kiltin tytön muottia, johon häntä monien muiden tavoin on ohjattu. Pitäisi olla sievä, nöyrä ja hiljaa. Ei saisi pitää itsestään meteliä.

Tämän päälle tulevat ulkonäkö­paineet ja äitiyteen liittyvät odotukset. 

”Nyt ajattelen, että nämä kaikki ovat meille ulkopuolelta annettuja normeja ja paineita.”

Tuija on miettinyt paljon omaa paikkaansa maailmassa ja mediassa. Mikä on hänen roolinsa? Miten hänen herttainen, energinen ja iloinen julkisuus­kuvansa vastaa todellisuutta?

”Tokihan sekin vastaa minua, mutta se on aika kapea osa. Havahduin, että minun täytyy itse potkia tuota boksia isommaksi. Minun täytyi tehdä tilaa sille, että minussa on paljon muitakin sävyjä: minulla on mielipiteitä ja haluan nostaa esiin myös epäkohtia.”

Kiltin tytön oppitunti

Tuija käsittelee uudessa kirjassaan Ei enää kiltti tyttö – Oppitunteja tottele­mattomuudesta (Gummerus 2024) tasa-arvoa ja epäkohtia omien kokemustensa kautta. Siinä Tuija kulkee lapsuutensa Iisalmesta mediamaailman ytimeen.

Kirja on ollut hänen pitkäaikainen haaveensa ja pohjautuu podcast-sarjaan Kiltin tytön tottelemattomuus­koulu, jota Tuija on tehnyt kolme kautta Ylelle. Uusimman podcast-kauden aikana Tuija on pohtinut muun muassa Maria Veitolan kanssa naisen paikkaa mediassa ja Tarja Halosen kanssa sitä, onko nainen aina vääränlainen. Pihla Viitala ja Pamela Tola ovat keskustelleet siitä, onko elokuva-ala muuttunut sen jälkeen, kun Me Too -kampanja rohkaisi jakamaan kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Podcast pyöri alun perin Tuijan mielessä kirjana, mutta kirjan vuoro tuli lopulta tänä syksynä.

Tuija toivoo, että lukija voisi kirjaa lukies­saan samastua hänen kokemaansa ja tunnistaa tilanteita omasta elämästään. Hänen lisäkseen ajatuksiaan ovat jakaneet myös muut näkyvät naiset, kuten Sointu Borg, Kiira Korpi, Alma ja Jannika B.

”Omat kokemukseni ovat vain yhden ihmisen kokemus. Niillä ei ole niinkään merkitystä. Sen sijaan toivoisin, että pystyisin sanoittamaan sitä ahdasta lokeroa, jonka niin moni nainen tunnistaa. Me voimme olla monenlaisia ja erilaisia. Meidän ei tarvitse asettautua niihin muotteihin, joita yhteiskunta ja media meille tarjoavat.”

Tuija on käsitellyt podcastissaan ja kirjassaan myös tasa-arvoista vanhemmuutta.

”Ennen lasten saamista ajattelin, että minä sitten kasvatan lapsistani sellaisia kuin haluan, sehän on vain minusta kiinni. Olen joutunut kohtaamaan vajavaisuuteni, koska lapsilla on oma persoona ja tahto. Kasvatustehtävä on vetänyt nöyräksi.”

Tuija uskoo, että vanhemmat voivat näyttää lapsille esimerkkiä omalla toiminnallaan. Tämä tarkoittaa Tuijan perheessä esimerkiksi sitä, että hän on tehnyt miehensä kanssa tasaver­taisesti töitä. 

”Meidän molempien työt ovat olleet yhtä tärkeitä riippumatta siitä, onko meillä pieniä lapsia vai ei. Sanoitamme lapsillemme näitä asioita. Uskon, että sitäkin merkityksellisempää on se, mitä teemme. Samoin se, miten esimerkiksi puhumme kotona tytöistä ja naisista.”

Saan puolustaa itseäni ja muita

Tuijan mielestä tyttöjen ja naisten oikeuksia ei muuteta pelkästään sillä, että tytöt ja naiset pitävät itse ääntä. Siihen tarvitaan kaikkia ihmisiä. Tuijalle oli iso asia havahtua siihen, että hän voi ja saa puolustaa itseään ja muita.

”Olen löytänyt rohkeuden siihen, että uskallan sanoa, kun näen vääryyttä tai kohtaan sellaista itse. Jokainen voi tehdä asialle jotain. Jos vaikka näkee työyhteisössä tapahtuvan jotakin väärää, olisipa meillä rohkeutta puuttua siihen.”

Vaikka yhteiskunnat ja elinolosuhteet ovat erilaisia, tytöt ympäri maailman kohtaavat myös samankaltaisia ongelmia ja ilmiöitä. 

”Iso asia on sukupuolten tasa­arvo, josta kaikki kumpuaa. Missään päin maailmaa ei olla vielä saavu­tettu tasa-arvoa, ei edes vuoden 2024 Suomessa.”

Tuija on huomannut, että tässä ajassa ihmiset voivat kokea riittämättömyyttä lähes kaikesta, ja sosiaalinen media ruokkii mahdottomia odotuksia. Tuija haluaa tuoda sosiaalisen median sisällöissään esiin inhimillisyyttä ja armollisuutta – myös niitä hetkiä, kun hommat rönsyilevät ja koti täyttyy kasoista.

”Paineiden alla voi tulla loputon riittämättömyyden tunne. Mutta meidän ei ole pakko musertua sen alle. Eniten haluaisin rohkaista tyttöjä ja naisia. Meidän ei tarvitse olla ahtaasti ja pienentää itseämme. Toivoisin voivani tuoda yhteisöllistä tukea ja rohkaisua omilla jaloilla seisomiseen ja oman­näköisen polun löytämiseen.”