Kategoriat Kuvareportaasit

”Sydämeni särkyy, kun näen lapseni nälissään”

Pakolaisleirillä asuvat äidit Hoodo ja Faadumo peittelevät usein lapsensa nälkäisinä nukkumaan. Noin 1,8 miljoonaa somalialaista lasta kärsii aliravitsemuksesta ennätyksellisen kuivuuden ja nälkäkriisin seurauksena. Plan tukee leireille paenneita perheitä.

Izla Bethdavid

Heidi Kleemola

Kuvat:

Izla Bethdavid

Vakavakasvoinen Hoodo, 38, pitelee sylissään pientä poikaansa. Hän katselee rutikuivaa pakolaisleiriä Togdheerin alueella Somalimaassa, joka on itsenäiseksi julistautunut hallinnollinen alue Somaliassa Afrikan sarvessa. Hoodo on kohdannut tragedian, jota hänen on yhä vaikea ymmärtää. Hänen kaksi nuorinta lastaan menehtyivät aliravitsemukseen pakolaisleirillä.

”Tyttäreni ja poikani kuolivat alle kuukauden välein. Nyt pelkään muiden lasteni puolesta.”

Hoodo taistelee selviytyäkseen yksinhuoltajana. Muutamia vuosia sitten hänellä ja lapsilla oli vielä tavallinen, hyvä elämä.

”Meillä oli 200 eläimen karja, lampaita, kameleita ja aaseja. Karjamme kuoli eläin kerrallaan kuivuuden takia. Meidän täytyi tulla kolme vuotta sitten tänne pakolaisleirille etsimään apua.”

Hoodo saapui lapsineen leirille toivoen, että asiat muuttuisivat paremmiksi, mutta sen sijaan kaikki meni huonompaan suuntaan.

”Meillä ei ole täällä terveyskeskusta, eikä minulla ollut varaa viedä lapsia hoitoon sairaalaan. Pidin sairastelevat lapset luonani toivoen, että asiat järjestyisivät. Mutta niin ei käynyt. Hautasimme lapset samaan hautaan, koska he kuolivat niin peräkkäin.”

Nälkä lopettaa koulunkäynnin

Noin 1,8 miljoonaa somalialaista lasta kärsii akuutista aliravitsemuksesta itäisen Afrikan ennätyksellisen kuivuuden ja maailmanlaajuisen nälkäkriisin takia. Somaliassa on ollut kuivempaa kuin 40 vuoteen, minkä seurauksena noin 6,6 miljoonaa ihmistä kokee ruokaturvattomuutta.

Kuivuus aiheuttaa vakavaa uhkaa lähes puolelle väestöstä. Ihmiset ovat joutuneet lähtemään kotiyhteisöistään, joissa ei ole enää mahdollista selviytyä. Pakolaisleirit ovat täyteen ahdettuja, sillä tuhannet uudet perheet saapuvat leireille joka päivä etsimään ruokaa ja vettä. Ihmiset kävelevät jopa yli sadan kilometrin matkoja leireille, joissa usein joutuvat huomaamaan, ettei heille riitä apua.

Sekä ravinnon laatu että määrä ovat riittämättömiä. Suuri määrä lapsia kärsii anemiasta ja A-vita-miinin puutteesta, mikä saa heidät alttiimmiksi infektiotaudeille ja aiheuttaa riskin vaaralliselle aliravitsemukselle, johon voi pahimmillaan kuolla.

Liian heikko leikkimään

Hoodo keskittyy päivä kerrallaan kuuteen elossa olevaan lapseensa. Hänen kahdeksanvuotias poikansa Mubaarik leikkii voimattoman näköisenä hiekalla rakkaimman omaisuutensa kanssa. Vihreä neulottu pallo on haalistunut auringossa. Poika kertoo, ettei usein saa mitään syötävää kotona, mutta koulussa lapsille tarjotaan joskus puuroa.

”Söin viimeksi eilen. Jos menen kouluun nälkäisenä, en pysty keskittymään opetukseen. Menetän monia asioita ruokapulan takia. En jaksa leikkiä ystävieni kanssa, koska minua heikottaa ja pyörryttää”, Mubaarik sanoo.

Hänen siskonsa Ayaan, 14, kertoo auttavansa kotitöissä, kun äiti on etsimässä ruokaa. Tytön voimat ovat kuitenkin vähissä.

”Olen niin uuvuksissa tähän kaikkeen. Kaipaan pikkuveljeäni ja -siskoani niin paljon. Olen huolissani muiden sisarusteni puolesta, jotka sairastelevat koko ajan. Pelkään, että menetän heidätkin”, Ayaan sanoo.

On selvää, että perheen äiti Hoodo on traumatisoitunut lastensa menettämisestä. 

”En ole selviytynyt menetyksestäni, vaan asia ahdistaa koko ajan mieltäni. Minuun sattuu aina kun näen samanikäisiä lapsia.”

Hoodo pelkää, että hänen perheensä joutuu kokemaan samanlaisia menetyksiä uudestaan. Hän haluaisi tarjota lapsilleen ruokaa, turvaa ja koulutuksen, mutta pystyy järjestämään heille parhaimmillaankin vain yhden aterian päivässä. Kun ruokaa on vähän, Hoodo on mieluummin itse syömättä.

”Olen surullinen ja pettynyt, kun en löydä ruokaa lapsilleni. Pidättelen kyyneleitäni ja yritän viihdyttää lapsia, jotta saisin heidän ajatuksensa pois ruoasta. Joskus annan heille vettä, jotta he saisivat vatsansa täyteen. Kerron lapsille lähteväni etsimään ruokaa ja kun palaan, he ovat nukkumassa. Käyn heidän viereensä tyhjin käsin ja surullisena.”

Ruokaa riittää vain pienimmille lapsille

Koti on rakennettu aaltopellistä, kepeistä, naruista ja pressuista. Faadumo, 39, istuu viiden lapsensa kanssa kodin edustalla pölyisessä maassa.

”Kuivuus on vaikuttanut vakavasti perheeseemme. Karjamme kuoli ja menetimme kaiken. Lähdimme kotoamme pakolaisleirille, jotta selviytyisimme”, Faadumo kertoo.

Samankaltaiset tarinat toistuvat pakolaisleirillä. Vuonna 2017 perustettu leiri Togdheerissa tarjoaa tällä hetkellä kodin 20 000 ihmiselle, mutta uusia perheitä saapuu koko ajan.

“Meillä ei ole usein lainkaan ruokaa. Parhaassa tapauksessa saan valmistettua yhden ruoan päivässä. Yritän antaa edes nuorimmille lapsille jotain syötävää, mutta vanhemmat lapseni joutuvat usein menemään nälkäisinä nukkumaan.”

Yli 3,8 miljoonaa ihmistä elää maan sisäisinä pakolaisina Somaliassa. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan noin 6,7 miljoonaa ihmistä joutuu kamppailemaan arjessaan saadakseen ruokaa, mikä pahentaa jo ennestäänkin vaikeaa humanitaarista tilannetta. Kriisi pakottaa ihmiset tekemään mahdottomia valintoja. Perheet naittavat tyttäriään, jotta kotona olisi yksi suu vähemmän ruokittavana. Jotkut myyvät seksiä saadakseen rahaa ruokaan. 

Monet lapset ovat joutuneet lopettamaan koulunkäyntinsä. Useat heistä ovat liian heikossa kunnossa edes kävelläkseen kouluun. He eivät jaksa leikkiä tai keskittyä oppitunteihin.

Unelmana luku- ja kirjoitustaito

Faadumon poika Barwaaqo, 9, kärsii silminnähden ruokapulasta.

”Nuoremmat sisarukseni saavat ruokaa ensimmäisinä, jos sitä on. En jaksa leikkiä ystävieni kanssa, koska olen koko ajan nälkäinen ja väsynyt. Siksi minun täytyy usein vain istua”, Barwaaqo sanoo.

”Aina kun kävelen tai teen kotitöitä, väsyn helposti. Minua alkaa usein huimata. Minun täytyy mennä lepäämään, enkä saa asioita tehtyä”, pojan sisar Najah, 11, kertoo.

Najah ei ole kuitenkaan luopunut unelmistaan.

”Haluaisin toisenlaisen elämän. Haluaisin oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Unelmani on tulla lääkäriksi, jotta voisin auttaa yhteisöäni.”

Lasten äidin Faadumon arjessa pelko ja epävarmuus ovat läsnä jatkuvasti. 

”En tiedä, mitä tekisin seuraavaksi ja miten ruokkisin lapseni tulevaisuudessa. Huoli nälkäisistä lapsistani aiheuttaa minulle jatkuvaa tuskaa.”