Gazan sota: ”Sota lapsia ja ihmisyyttä vastaan”  

Lapset eivät koskaan aloita sotia, mutta he kärsivät niistä eniten, kirjoittaa Planin humanitaarisen työn globaali johtaja Unni Krishnan, kun Gazan sodan alkamisesta on kulunut 100 päivää. 

10 000 tapettua lasta. Räjähdyksistä johtuvia raajojen amputaatioita – joskus ilman nukutusta – ja elinikäisiä vammoja. Kokonainen väestö näkee nälkää, mukaan lukien raskaana olevat naiset. Neljäsosa nälkää näkevistä (576 600 ihmistä) on katastrofaalisella tasolla, mikä tarkoittaa, että heitä uhkaa nälänhätä ja kuolema. Lähes 335 000 alle viisivuotiasta lasta Gazassa on YK:n lastenjärjestön mukaan suuressa vaarassa kärsiä vakavasta aliravitsemuksesta ja kuolla ennenaikaisesti. Tuhansia lapsia on hautautunut raunioiden alle, ja he ovat todennäköisesti kuolleet. 

Sata päivää kestäneen sodan saldo on synkkä. Se on historian synkkä hetki, jonka näemme televisioruuduillamme ja kännyköissämme. ”Jos maailmassa on tänään helvetti, sen nimi on Pohjois-Gaza”, kuten eräs YK:n korkea-arvoinen virkamies sanoi. Lasten kertomukset, silminnäkijäkertomukset ja uutisraportit kertovat yksityiskohtaisesti siitä, että Gazassa lapsiin kohdistuva julmuus on suurella todennäköisyydellä ennennäkemätöntä.  

Terveydenhuollon työntekijöitä tapetaan 

Israelin joukkojen pommitukset ovat vaikeuttaneet sairaaloiden ja terveydenhuoltojärjestelmien toimintaa Gazassa. Keskoskaappeja on jouduttu sulkemaan sähkön puutteen ja polttoainekuljetusten estämisen vuoksi. Yli 300 terveydenhuollon työntekijää on saanut surmansa. 

Kokonainen sukupolvi lapsia aloittaa elämänsä loputtomassa painajaisessa. Heidän kotinsa on pommitettu, ja heidät on ajettu ulos kodeistaan ja ränsistyneistä suojista ja teltoista yhä uudelleen. Tuhat lasta on menettänyt yhden tai useamman raajan sodassa ja heidän pitäisi pystyä pakenemaan, kun hävittäjät lentävät heidän yltään. Liikuntakykynsä menettäneet lapset ovat usein alttiimpia mielenterveydellisille ja psykososiaalisille haasteille. 

Tämä ei ole enää sota Gazaa vastaan. Tämä on sota lapsia ja ihmisyyttä vastaan.  

Kun vanhemmat, ystävät, sisarukset ja isovanhemmat tapetaan, mikään ei ole lapsen elämässä enää ennallaan. Tämä sota on täyttänyt sairaaloiden osastot sydäntä särkevällä nuorten uhrien ryhmällä: ”haavoittunut lapsi, jolla ei ole elossa olevaa perhettä” (WCNSF). Lasten vahingoittaminen ja vammauttaminen on lopetettava. Lasten ruumiita kantavien arkkujen yhteispaino on häpeä ihmiskunnalle.  

Meiltä loppuvat sanat, mutta eivät vaihtoehdot.  

Tämän täytyy loppua.  

Sodissa ei ole voittajia. Häviäjä on ihmiskunta: 7. lokakuuta 2023 jälkeen Gazassa on tapettu 23 968 ihmistä (joista suurin osa on naisia ja lapsia) ja Israelissa 1 200 ihmistä (joista 36 on lapsia). 

Sota vaikuttaa lapsiin pitkään  

Sodan katastrofaaliset psykologiset vaikutukset lapsiin ja heidän perheisiinsä jatkuvat vielä kauan sen jälkeen, kun taistelut joskus loppuvat. Tämä ei ole ensimmäinen sota lapsille Gazassa. He ovat eläneet sodan tai konfliktin vuosina 2006, 2008, 2012, 2014, 2021 ja nyt taas. Ne kaikki ovat jättäneet jälkensä lapsiin.  

Olen humanitaaristen avustustehtävieni aikana nähnyt omakohtaisesti sodan selittämättömän raakuuden ja aseiden vaikutuksen lapsiin Gazassa ja muilla sota-alueilla. Olen myös nähnyt Gazan lasten päättäväisyyden voittaa epätoivo. Nuorten mielen kestokyky on kuitenkin rajallinen.  

Aiemmissa sodissa ja konflikteissa olemme nähneet kaduilla marssivien äitien päättäväisyyden, graffiteja maalaavia taiteilijoita ja opiskelijoita, jotka ovat sytyttäneet tuhansia rauhankynttilöitä. 

Mutta mitä voi tehdä, kun on tuhansien kilometrien päässä? Oppia historiasta. Varmistaa, että sodan sodan osapuolet noudattavat sodan sääntöjä ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, kunnes taistelut loppuvat. Varmistaa, ettei yhtään lasta pidetä panttivankina. Lopettaa aseiden toimittaminen. Varmistaa lääkintä-, avustus- ja humanitaaristen tarvikkeiden ja henkilöstön vapaa liikkuvuus kaikkien kulkuväylien kautta.  

Lopettakaa hyökkäykset sairaaloihin, kouluihin, uskonnonharjoitus- ja turvapaikkoihin. Lopettakaa lääkäreiden, terveydenhuollon ja humanitaarisen avun työntekijöiden tappaminen. Lopettakaa tuhansien lasten ja muiden siviilien joukkomurha Gazassa. Lasten suojelu ja henkeä pelastava apu tulee asettaa etusijalle. Tärkeintä on tunnustaa, että lapset eivät koskaan aloita sotia, mutta he kärsivät niistä eniten. 

Kuten Nelson Mandela sanoi: ”Elämässä ei ole tärkeää vain se, että olemme eläneet. Tärkeää on se, miten olemme vaikuttaneet muiden elämään.”