Runollinen ylistys elokuvan taialle

Iida Riekko

Gujaratilaisen Pan Nalinin elokuva Viimeinen näytös koskettaa epäilemättä jokaisen elokuvien rakas­tajan sielua. Se on huikean kauniisti kuvattu tarina 9-vuotiaasta Samay-pojasta (Bhavin Ravari), joka rakastuu elokuvan taikaan. Samay ystävystyy elokuvateatterin projektorinkäyttäjän kanssa ja uhmaa kerran toisensa jälkeen isäänsä ja kouluaan karatakseen Bollywood-elokuvien maailmaan.

Viimeinen näytös kertoo alleviivaamatta lapsuudesta köyhyyden ja näköalattomuuden keskellä. Samay perheineen asuu pienessä radanvarsikylässä, jonka ohi kulkevan junan matkustajille kaupustelee teetä. Tulevaisuuden näkymät ovat vähissä. Elokuvat kasvavat elämää suuremmiksi Samaylle ja hänen ystävilleen, jotka alkavat luoda omia filminäytöksiä ja haaveilla suuresta maailmasta. 

Elokuva sijoittuu 2000-luvun alkuun, jolloin junat vielä kuljettivat perinteisiä filmirullia kaikkien Intian kolkkien elokuvateattereihin. Viimeinen näytös kuvaa surumielisesti filmiprojektoreiden väistymistä digitaalisten näytösten tieltä. Haikean kaunis tunnelma ja kumarrukset elokuvan historialle tuovat mieleen italialaisen Giuseppe Tornatoren klassikon Cinema Paradison vuodelta 1988.

Viimeinen näytös (2021) elokuvateattereissa.