Kategoriat Kuvareportaasit

Plan-lehti 1/2021

Rauli Virtasen silmin: TYTÖT KRIISEISSÄ

50 vuotta sitten lähdin kamera kädessä Etelä-Amerikkaan lähes vuoden kestäneelle maantiematkalle. Reissu avasi silmäni kehittyvien maiden todellisuudelle. Sen jälkeen myös Afrikka, Lähi-itä ja Aasia ovat säilyneet kuvaus- ja raportointikohteinani viime vuosiin asti.

Rauli Virtanen

Kuvat:

Rauli Virtanen

Olen tavannut ympäri maailmaa tyttöjä selviytymässä oloissa, joissa eläminen on aikuisellekin haastavaa. Tytöt ovat sodissa ja muissa konflikteissa haavoittuvimmassa asemassa. He kärsivät kaikkein eniten ihmiskaupasta, seksuaalirikoksista ja köyhyyden aiheuttamista ongelmista.

Isänä olen kuvannut lasten kohtaloita usein raskaalla ja avuttomalla mielellä. Onneksi olen kohdannut vastapainoksi myös paljon ilon aiheita tällä hyvien ihmisten planeetalla.

Se, että ummistamme silmämme pakolaisten tai katulasten kuvilta, ei tee maailmasta parempaa. Tämä näyttely valottaa haavoittuvimpien lasten ja nuorten asemaa. Nämä kuvat ja tarinat ovat ajankohtaisia nytkin, kun koronapandemian seuraukset ja taantumukselliset voimat horjuttavat aikaansaatua kehitystä muun muassa tasa-arvossa, köyhyyden vähentämisessä, terveydenhuollossa ja koulutuksessa.

27.6.2013

Bab al-Hawan pakolaisleiri, Syyria

Kun lapset kuulevat poikkeuksellisen kovaa melua, he juoksevat pommituksia peläten kauhuissaan pakoon, sinisilmäisen Shaima-tyttärensä nuhaista nenää hameensa helmaan pyyhkivä rouva Mulak kertoo.

Muutaman kymmenen metrin päässä Abdel Mutee Hussein, joka on haavoittunut olkapäähän, pitää sylissään leirissä viikkoa aikaisemmin syntynyttä Sedra­tytärtään. Perheen hutera teltta on kaatunut aamuyön myrskyssä.

Olen raportoinut Syyrian sodasta rintamalinjojen molemmilta puolilta sekä Libanonissa ja Turkissa elävien pakolaisten keskuudesta. Järkyttävintä on ollut käynti tällä maan sisäisten pakolaisten leirillä Idlibissä.

Sota Idlibin alueella jatkuu, eikä suurin osa pakolaisista pääse täältä kivenheiton päässä olevan Turkin rajan ylitse. Alueen vaarallisuuden vuoksi vain harvat avustustyöntekijät ja järjestöt uskaltautuvat näille Bab al-Hawan leireille. Siksi olosuhteet ovat vielä huonommat kuin muilla leireillä.

Syyrian sota on siviileihin kohdistuvassa julmuudessaan ja tuhon määrässä ylittänyt useimmat muut todistamani aikamme konfliktit. Sen pysyvät traumaattiset vaikutukset lapsiin ovat sanoinkuvaamattomat.

27.2.2004

Mugu, Nepal

Himalajalla sijaitseva Nepal nousee uutisiin lähinnä luonnonkatastrofien vuoksi, nyt kun maata pitkään koetellut sissisota on päättynyt.

Minulla oli tilaisuus tutustua arkeen maan läntisessä kolkassa Mugussa, missä maolainen sissiliike oli vielä käyntini aikaan aktiivinen.

Syrjäisyys koituu täälläkin köyhien kohtaloksi onnettomuuksien iskiessä, olivat ne sitten maassa niin yleisiä maan­järistyksiä tai muita ruokaturvaa heikentäviä ongelmia. Nepalin terveydenhuolto kehittyy jatkuvasti, ja perheet ymmärtävät usein tyttöjen kouluttamisen tarpeen, mutta hyvin usein lapset nähdään toimeentulon kannalta välttämät­tömänä työvoimana, jolloin koulunkäynti saa odottaa.

Vuonna 2020 koronapandemia vähensi Nepalissa tyttöjen osallistumista opetukseen. Monissa perheissä tytöt halutaan pitää kotitöissä heikentyneen talous­tilanteen takia. Pandemia lisäsi myös tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa.

Nepal tunnetaan surullisenkuuluisan ihmiskaupan maana: tuhannet tytöt ovat päätyneet seksiorjiksi Intiaan. Ihmis­kauppa kasvoi selvästi vuoden 2015 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Näin luonnononnettomuudet heijastuvat myös tyttöjen asemaan.

26.1.2006

Lal, Afganistan 

Kuvassa on hazara-tyttö Lalissa ankarista talvistaan tunnetussa Ghorin maakunnassa.

Hazarat ovat jo vuosikymmenien ajan olleet Afganistanin ehkä vainotuin etninen ryhmä. Paljolti shiiamuslimeihin kuuluvat hazarat edustavat noin kymmentä prosenttia maan väestöstä. 

Talebanien hallinnon aikana heihin kohdistunut vaino kiihtyi, ja syrjintä ja väkivalta ovat jatkuneet tähän päivään asti. Myös valtaosa Suomesta turvapaikkaa hakeneista afgaaneista on hazaroita, joiden asema ei meillä ole kovin hyvin tiedossa.

Afganistan on minulle tuttu ja läheinen maa, jossa olen käynyt toistakymmentä kertaa. Näin, kuinka talebanien aikana tytöiltä ja naisilta evättiin koulutus ja työssäkäynti. Heidän asemansa ei ole sen jälkeen merkittävästi parantunut varsinkaan maaseudulla, jossa epätasa-arvolla on pitkät perinteet. Afganistanin syrjäseuduilla on mitattu maailman korkeimmat lapsi- ja äitiyskuolleisuusluvut.

Vuoden 2001 vallanvaihdoksen jälkeen tyttöjen koulutus ja naisten asema paranivat hetkeksi. Vuosia myöhemmin olen kuitenkin nähnyt kansainvälisellä tuella rakennettuja kouluja ja klinikoita, joihin tytöt ja naiset eivät turvallisuustilanteen vuoksi enää pääse. Vain pysyvä rauha voi taata tytöille paremman huomisen.

13.4.1991

Irakin Kurdistan

Olen kuvannut maailman pakolaisten kohtaloita kaikkialla maailmassa 1970-luvun Vietnamin sodasta lähtien.

Ehkä kaikkein koskettavinta oli nähdä, kuinka Pohjois-Irakin kurdiväestö pakeni Persian­lahden sodan hävinneen Saddam Husseinin armeijan pommituksia keväällä 1991.

Nopea evakkoon lähtö kohti Iranin ja Turkin rajoja tapahtui paljolti jalan yli lumipeitteisten vuorten. Pakolaisvirrassa aikuinen mies kantoi selässään vanhaa isäänsä ja pieni tyttö vielä pienempää sisartaan.

Kaikki lapset ja vanhukset eivät päässeet perille turvaan, vaan jotkut nääntyivät matkalla. Järkyttävintä oli nähdä vuoren laella pienen tytön nopea ja koruton hautaaminen, johon osallistui vain kolme rukoilevaa miestä.

Usean Lähi-idän valtion alueille asuvat kurdit ovat maailman suurin kansa ilman omaa valtiota. Vanhan sanonnan mukaan kurdien ainoita ystäviä ovat vuoret. Se on jälleen nähty viimeksi kuluneina vuosina Turkissa, Irakissa, Iranissa ja Syyriassa. 

Pakolaisten määrä maailmassa on kasvanut jo 26 miljoonaan. Sen lisäksi maan sisäisten pakolaisten määrä on ylittänyt 47 miljoo­naa. Puolet pakolaisista on lapsia.  Pakolaisista yli 80 prosenttia asuu kehittyvissä maissa, joista monet ovat hauraita, heikon ruokaturvan valtioita.