Oikeutta sotarikosten uhreille – myös sodissa raiskatuille tytöille ja naisille

Anna Könönen

Entinen tuomari Jamila* jäähdyttää lusikallaan teetä ja kertaa Jugoslavian hajoamissodan aikaisia tapahtumia, jotka hän mieluiten unohtaisi. Istumme pöydän ääressä kodissa, jossa hän on turvassa, mutta joka ei tunnu hänestä kodilta. Koti, jonka hän rakensi miehensä kanssa synnyin­kaupunkiinsa, on menetetty iäksi.

Jamila on joutunut luopumaan paljosta ja kokemaan sellaista, mitä kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan. Hänestä huokuu yhtä aikaa pohjaton suru ja aivan erityinen vahvuus. Mietin, mitä sellainen yhdistelmä vaatii.

Sodan sytyttyä hän oli yksi sen ensimmäisistä uhreista. Tai ei oikeastaan sodan vaan sotilaiden. Eikä vain sotilaiden vaan myös sodan johdon.

Jamila oli korkeasti koulutettu nainen, jolla oli päätösvaltaa. Siksi hänet haettiin ja pidätettiin ensimmäisten joukossa. Sotilaat joukkoraiskasivat hänet kerta toisensa jälkeen, ja hän sai asemansa vuoksi “erityiskohtelua”, joka on liian väkivaltaista ja raakaa tähän tarkemmin kuvailtavaksi.

Hän kärsii loppuelämänsä vakavista fyysisistä ja henkisistä vammoista, mutta hän kertoo olevansa kiitollinen kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että hän ja hänen miehensä ovat elossa. Toiseksi siitä, että hänellä on puoliso, joka hyväksyy hänet kaiken tapahtuneen jälkeen ja jolle hän voi uskoutua kokemastaan. Hän tietää, että läheskään kaikki naiset eivät ole näin onnekkaita.

Tapaamisestamme on lähes parikymmentä vuotta, mutta muistan sen aina, kun samankaltaisia järkyttäviä uutisia kantautuu eri sodista, parhaillaan Ukrainasta.

Nyt raiskaukset tunnustetaan kansain­välisessä oikeudessa sodan­käynnin välineeksi. Seksuaalinen väkivalta sodissa ei ole vain ahdistuneiden sotilaiden yksittäisiä väkivallan tekoja vaan strategista, ylhäältä johdettua ja suunnitelmallista sodankäyntiä. Humani­taarisen työn ohjelmapäällikkömme Merja Färm avaa tematiikkaa tärkeässä artikkelissaan (s. 21–23).

Raiskaukset murskaavat naiset, perheet ja yhteisöt. Systemaattisella seksuaalisella väkivallalla tavoitellaan pysyvää tuhoa. Vammat kehoissa ja mielissä kantavat kauas, yli sukupolvien, ja häpeä määrittää tulevaisuuden.

Sodan uhrien, myös tyttöjen ja naisten, on saatava tukea ja oikeutta. Kysyin Jamilalta, mikä auttaisi häntä toipumaan. Miehensä tuen lisäksi hän nimesi oikeuden toteutumisen: että syylliset saisivat rangaistuksen ja että rikokset tunnus­tettaisiin tapahtuneeksi.

En tiedä, saiko Jamila lopulta oikeutta. Suurin osa sodissa raiskatuista tytöistä ja naisista ei edelleenkään saa.

Vaikka monet uutiset ovat tällä hetkellä synkkiä, muistetaan myös juhlia yhteisiä saavutuksiamme. Niitä on paljon. Esimerkiksi se, että kansainvälinen tyttöjen päivä täyttää jo kymmenen vuotta ja että vuosikymmenessä olemme saaneet tyttöjen ja naisten asemassa aikaan merkittäviä parannuksia.

Lämmin kiitos teille kaikille tuestanne! Ponnistellaan yhdessä seuraavatkin vuodet ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta.

* Nimi on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Kategoriat

Sodissa raiskattujen on saatava oikeutta ja tukea

Vaikka systemaattiset raiskaukset tunnistetaan jo laajasti sodankäynnin välineeksi, uhrit saavat yhä liian harvoin tarvitsemaansa apua ja oikeutta. Yksittäisten seksuaalirikosten ja systemaattisen strategian väliin jää iso harmaa alue, jolla seksuaalinen väkivalta on yleisesti hyväksytty koston väline.

Kategoriat

Koulu tuo turvaa pakolaislapsille

Ukrainasta paenneet Vitaly, Sophia, Victoria ja Maria ovat jatkaneet koulunkäyntiään Moldovassa. Plan tukee pakolaislasten pääsyä kouluun, sillä se luo jatkuvuutta ja toivoa epävarmuuden keskellä.

Kategoriat

Ruandalaiset haluavat teiniraskaudet historiaan

Ruanda on maailmankuulu parlamentin naisenemmistöstä, mutta ruohonjuuritasolla tytöt ja naiset kohtaavat edelleen syrjintää ja haasteita. Esimerkiksi liian varhaiset raskaudet ovat maassa yleisiä. Miehet ja pojat ovat osa ongelmaa – ja sen ratkaisua.