Opetuksen järjestäminen sodan keskellä vaatii opettajilta valtavia ponnistuksia, luovuutta ja urheutta. He työskentelevät pommisuojissa ja etäyhteyksillä, jotta lasten oikeus turvaan ja oppimiseen toteutuisi, kirjoittaa Minna Peltola.

Väestönsuoja pimenee.

”Voi ei, taas sähkökatko!” huokaisee lapsijoukko.

”Ei hätää, pieni hetki”, rauhoittelee opettaja ja sytyttää pöydällä olevan taskulampun.

Sitten hän kiertää koulun kellarikerroksessa olevan pienen huoneen ympäri ja sytyttää pattereilla toimivia lamppuja sinne tänne.

”Toivotaan, että saadaan pian generaattori, tehokkaammat lamput ja lämpöpatterit.”

Pieni esiopetuksen luokka kokoontuu kasvotusten, mutta aina väestönsuojassa, talvitakit päällä. Matka raja-alueelle on niin lyhyt, että ilmahälytyksen soidessa turvalliseen suojaan siirtymiseen voi olla aikaa vain minuutti.

Pommisuojan ovi aukeaa, ja toinen saman koulun opettaja kurkistaa sisään.

”Tulin vain kertomaan, että juoksen nopeasti kotiin katsomaan, olisiko siellä sähköt, että saisin nettiyhteyden oppilaisiin pelaamaan. Tulen takaisin myöhemmin”, yläasteen opettaja huikkaa ovenraosta ja katoaa takaisin rappukäytävään.

Yläkerrosten raivatuissa luokkahuoneissa muutama muu opettaja opettaa tyhjissä luokissa netin välityksellä etäoppilaitaan. Etäoppilaita on ympäri kylää, länsiosassa maata, aina ulkomaita ja eri aikavyöhykkeitä myöten. Suomessakin. Yksi opettajista opettaa sinnikkäästi kännykällä matematiikkaa.

Paremman toivossa opettajat ja kyläläiset ovat siivonneet käyttökelpoiset luokkahuoneet, peittäneet rikkoutuneet ikkunat vanerilla – ja istuttaneet oven pieliin kukkasia.

Ensin turvallisuus, sitten koulunkäynti

Plan International sekä muutama muu kansainvälinen ja paikallinen avustusjärjestö ovat tehneet Ukrainassa yhteisen tarvekartoituksen Harkovan alueella. Se luotaa yhden Ukrainan oblastin mahdollisuuksia järjestää opetusta konfliktitilanteessa sekä parempaan oppimiseen liittyviä tarpeita. Tarvekartoitusta varten järjestettyihin ryhmäkeskusteluihin ja haastatteluihin osallistui yhteensä 207 opettajaa, opetusviranomaista, oppilasta ja vanhempaa. Osa haastatteluista tehtiin etäyhteyksin ja puhelimitse turvallisuussyistä.

Kerätyn tiedon pohjalta avustusjärjestöt voivat suunnitella sellaisia hankkeita ja avustustyön muotoja, jotka vastaavat täsmälleen oikeisiin ja kaikkein akuutimpiin tarpeisiin.

”Lasten turvallisuus on kaikkein tärkeintä. Sen jälkeen tulee koulunkäynti”, sanoo paikallinen opetusviranomainen.

Osa Harkovan alueesta on ollut kuukausia Venäjän miehittämä. Alueelle jääneet lapset ovat käytännössä olleet ilman opetusta viime vuoden helmikuun 24. päivästä alkaen, jolloin Venäjä aloitti laajamittaisen sodan ja miehitti alueita Harkovassa. Turvallisuussyistä kouluun voi tulla vain se määrä oppilaita, joka mahtuu väestönsuojaan. Koko alueella tämä mahdollisuus koskee vain muutamia varhaiskasvatuksen luokkia.

Kaikki muut opiskelevat etänä, lähinnä internetin välityksellä. Osalla ei ole siihenkään mahdollisuuksia, erityisesti koska kaikilla perheillä ei ole älylaitteita ja koska sähköt toimivat hyvin epäsäännöllisesti. On myös kyliä, joissa ei ole ollenkaan sähköjä.

Äiti ja kaksi lasta kävelevät hyvin tallattua kylätietä naapuritaloon. Siellä, vastavapautetussa kylässä, kokoontuu tänään naapurustossa edelleen asuvia lapsia, sillä opettaja on tullut hakemaan oppilaiden koulutehtäviä. Äiti vie ja hakee lapset, koska alueella on paljon maamiinoja, joiden raivaaminen on vielä kesken. Edellisellä viikolla yksi miinanraivaaja oli kuollut astuttuaan miinaan.

Käytännössä lapset eivät voi leikkiä ulkona. Osa lapsista on ollut pääasiassa sisätiloissa melkein vuoden. Tässä kylässä ei ole sähköjä. Ruoka tehdään puukamiinoilla. Tulisija tuo myös lämpöä.

Opettaja saapuu, ja opetus voi alkaa. Opettaja palauttaa korjaamansa tehtävät oppilaille ja kerää uudet tehtävät.

”Tämä työ olisi paljon helpompaa, jos meillä opettajilla olisi käytössä tulostimet ja kopiokoneet. Voisimme tehdä kunnollisia oppimateriaalipaketteja oppilaiden itseopiskeluun. Nyt kirjoitan tehtävät käsin”, kertoo opettaja.

Hänellä on ainoa koulun miehityksestä ja tuhosta selvinnyt tietokone. Muiden opettajien koneet tuhoutuivat tai varastettiin. Hän oli piilottanut omansa.

Lapset tarvitsevat seuraa ja mahdollisuuksia leikkiä

Opettajat ovat kekseliäitä ja idearikkaita ja yrittävät vastata verkko-oppimisen haasteisiin, mutta he tarvitsevat sitä tukevia didaktisia materiaaleja laadukkaan koulutuksen varmistamiseksi. Opettajat ja oppilaat tarvitsevat myös oppimateriaaleja, jotka eivät ole riippuvaisia elektronisista laitteista, sähköistä tai internetyhteyksistä, mukaan lukien oppikirjoja.

Kaikenikäiset lapset haluavat ja tarvitsevat virkistys- ja urheilutoimintaa. He tarvitsevat ikäistensä seuraa ja mahdollisuuksia leikkiä. Lapsilla, vanhemmilla ja opettajilla on paljon hyvinvointiin liittyviä haasteita ja tarpeita koko Harkovan alueella. Opettajat ovat uupuneita, ja psykososiaalisen tuen ja mielenterveyspalvelujen tarve on suuri.

Läpi haastattelujen ja ryhmäkeskustelujen näkyi kuitenkin ukrainalaisten osallistujien suuri sinnikkyys, tahto selviytyä ja mennä eteenpäin. Siinä on kysymys resilienssistä, selviytymiskyvystä, joustavuudesta ja uudelleen orientoitumista – silloinkin kun elämä vaatii paljon.

”Haluan herätä ilman räjähdyksiä ja mennä luokkahuoneeseen, jota nyt ei ole enää olemassakaan. Haluan kirjoittaa muistikirjaan, liitutaululle, en näytölle. … Haluan kouluni takaisin ja sitten hermoni ovat kunnossa, ja korjaamme kaiken. Hiljainen, rauhallinen ja säännöllinen elämä, jollainen meillä oli ennen, sitä haluan, ja jokainen tekee omia tehtäviään. Eikä meillä olisi enää hermoromahduksia ja vastaavia ongelmia”, kertoi opettaja Harkovan alueelta tarvekartoitushaastattelussa.

Lue lisää: https://m.reliefweb.int/report/3929029/ukraine/ukraine-joint-education-needs-assessment-kharkiv-oblast-january-2023