”Tarvitsemme vain rauhaa ja katon päämme päälle”

Kolme vuotta sitten ukrainalainen Nataliia pakeni lastensa kanssa Puolaan. Suurin ilonaihe on, että hänen autismikirjolla olevasta tyttärestään on tullut koululainen Planin tuella.

”Asun yksinhuoltajaäitinä ja pakolaisena Puolassa. Se on rankkaa. Aluksi oli vaikea löytää asuntoa. Tyttärelläni on erityistarpeita, joten emme voineet viettää kovin pitkään aikaa täyteen ahdetuissa vastaanottokeskuksissa”, ukrainalainen Nataliia kertoo.

Kun sota kärjistyi kolme vuotta sitten, Nataliian elämä muuttui lopullisesti. Sitä ennen perhe oli elänyt tavallista elämää Tokmakin kaupungissa Zaporizhzhian alueella. Lapset kävivät koulua ja esikoulua, Nataliia työskenteli vaatealalla ja perhe vietti lomiaan meren rannalla. Ainoita haasteita arkeen toi tyttärellä Alesialla todettu autismi.

”Kaikesta huolimatta olimme tyytyväisiä elämäämme Ukrainassa. Koti on aina koti.”

Piilossa pimeissä kodeissa

Sota tavoitti perheen jo ensimmäisten päivien aikana. Perhe lähti ajamaan Nataliian vanhempien luokse läheiseen kylään, mutta pian saapuivat venäläisjoukot.

”Ihmiset uskoivat vielä silloin, ettei mitään vakavaa tapahdu. Mutta sitten kuulimme autoon räjähdyksiä kaupungista. Emme voineet enää mennä ulos kadulle tai lähettää lapsia kouluun. Siviilejä raiskattiin ja murhattiin. Emme uskaltaneet mennä ulos edes hengittääksemme ulkoilmaa.”

Ihmiset nukkuivat varmuuden vuoksi kaikki vaatteet päällään. Valot täytyi pitää taloissa pois päältä iltakuuden jälkeen, jotta venäläisjoukot eivät löytäisi paikalle.

”Lapset ihmettelivät, miksi olimme pimeässä. Monet sukulaiseni kuolivat. Ymmärsin, että minun on saatava lapseni pois, vaikka se tarkoitti lähtemistä ilman puolisoani.”

Erityislapsen haasteet uudessa maassa

Nataliia pakkasi välttämättömät tavarat ja lähti lastensa ja äitinsä kanssa kohti Puolaa, jossa hänen isänsä ja siskonsa asuivat. Matka Krakovaan kesti useita päiviä, lapset itkivät väsyneinä.

Alesia-tyttären autismin takia alku uudessa maassa oli vaikea. Perheenjäsenet nukkuivat ensimmäisessä kodissaan takit päällään, koska heillä ei ollut petivaatteita. Vaikeuksista huolimatta Nataliia jaksoi etsiä aktiivisesti järjestöjä, jotka voisivat auttaa. Hän löysi sosiaalisen median kautta Patchworkin, joka on Plan Internationalin kumppanijärjestö. Neljän ukrainalaisen äidin perustama järjestö tarjoaa tukea perheille, joiden lapsilla on erityistarpeita.

Nyt yhdeksänvuotias Alesia käy erityiskoulua Krakovassa. Lisäksi hän saa psykologista tukea ja puheterapiaa. Myös Nataliia on saanut psykososiaalista apua.

”Olemme saaneet paljon tukea ja tietoa. Järjestön avulla saimme myös varmistettua tyttäreni diagnoosin, jolloin hän pystyi aloittamaan koulunkäynnin täällä”, Nataliia iloitsee.

Patchworkin johtaja Maria Buchanowska kertoo, että Alesian kaltaiset pakolaislapset ovat kohdanneet paljon haasteita Puolassa.

”Krakovassa on vain kaksi koulua erityisen tuen tarpeessa oleville lapsille. Tarvetta olisi huomattavasti enemmän.”

Toivo palaa elämään

Arviolta 12,7 miljoonaa ihmistä Ukrainassa tarvitsee humanitaarista apua vuonna 2025. Miljoonat ihmiset ovat joutuneet pakolaisiksi. Monet pakolaiset eivät tiedä saatavilla olevista psykososiaalisen tuen palveluista, vaikka tarve palveluille on kasvanut. Sodalla on ollut vakavia seurauksia myös koulutukseen, sillä jo 3 798 koulurakennusta on vaurioitunut tai tuhoutunut Ukrainassa.

Plan International työskentelee paikallisten kumppaneiden kanssa ja vahvistaa lastensuojelua Ukrainassa, Puolassa, Romaniassa ja Moldovassa. Tarjoamme Ukrainan pakolaisille humanitaarista apua ja tukea uuteen elämään. Edistämme nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja työskentelemme sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan.

Humanitaarinen työmme on tavoittanut lähes 900 000 ihmistä. Vuonna 2025 keskitymme etenkin psykososiaaliseen tukeen, mielenterveyspalveluihin, lastensuojeluun ja koulutukseen.

Nataliia ei tiedä, voiko koskaan palata turvallisesti Ukrainaan.

”Talomme Ukrainassa on miehitetty, enkä tiedä, pääsemmekö ikinä palaamaan sinne. En osaa ajatella perheeni tulevaisuutta. Minun täytyy pysyä vahvana lasteni takia, sillä olen ainoa, joka pitää huolta heistä.”

Sinnikäs perhe on löytänyt ilonaiheita pienistä asioista. Alesia rakasti aiemmin merta ja puutarhanhoitoa isoäitinsä kotona Ukrainassa. Nyt hän nauttii erityisen paljon käynneistä Patchworkin keskuksessa, jossa hän voi leikkiä rauhassa leluilla. Saamansa tuen avulla perhe on löytänyt toivoa tulevaisuuteen.

”Tarvitsen vain rauhaa, katon päämme päälle ja turvallisen paikan lapsilleni”, Nataliia sanoo.