Iranin naiset puolustavat oikeuksiaan henkensä uhalla – meidän kaikkien on tuettava kamppailua

Iranilaiset naiset ja tytöt vaativat perusoikeuksiensa toteutumista ennennäkemättömällä rohkeudella. Samaan aikaan hallituksen sorto ja väkivalta kasvavat länsivaltojen katsoessa muualle. Iranilaiset tarvitsevat nyt maailmanlaajuista solidaarisuutta ja mediahuomiota, kirjoittaa Baharak Bashmani.

Iranilaisena naisena minun on mahdotonta nauttia vapauksistani ilman, että vahvistan nyt kaikkien niiden iranilaisten naisten ääniä, jotka ovat nousseet urheasti vastustamaan hallitustaan ja puolustamaan perusoikeuksiaan.

Iranin islamilainen tasavalta syntyi 43 vuotta sitten, samana vuonna kuin minä. En ole koskaan kokenut vallankumousta edeltänyttä Irania, jossa naiset saivat valita vapaasti, miten pukeutuivat. Kuten monet ikäiseni iranilaiset, olen nähnyt vain vanhoja valokuvia naisista minihameissaan tai bikineissään. Vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen naisilta riistettiin perusoikeudet.

Naisten johtamat protestit alkoivat levitä Iranissa syyskuun 16. päivä sen jälkeen, kun 22-vuotias opiskelija Jina Amini (Mahsa Amini) kuoli tutkintavankeudessa. Niin kutsuttu moraalipoliisi oli pidättänyt hänet epäsiveästä pukeutumisesta. Mielenosoitukset ovat saaneet voimaa ja levinneet ympäri maata. Ihmiset ovat vallanneet kadut ja huutavat: ”Zan, Zandegi, Azadi.” Sanat tarkoittavat naista, elämää ja vapautta.

Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun moraalipoliisi on surmannut naisen, eikä se jää viimeiseksi kerraksi. Mutta Iranin nuori väestö (yli 60 prosenttia on alle 30-vuotiaita) on lopen väsynyt sortovaltaan, joka on vienyt ihmisiltä perusoikeudet neljän viime vuosikymmenen aikana.

Mielenosoittajat eivät vastusta ainoastaan hijabin käyttöpakkoa. Protesteilla ei ole mitään tekemistä islamin tai minkään uskonnon kanssa. Iranin naiset ovat nousseet vastustamaan hallitustaan ja vaatimaan demokratiaa, kehollista itsemääräämisoikeutta ja perusoikeuksiensa toteutumista. He vaativat, että naiset voivat ajaa polkupyörällä, laulaa julkisesti, ottaa halutessaan avioeron, toimia lastensa laillisina huoltajina ja valita itse vaatteensa. He vaativat loppua epäoikeudenmukaisille ja brutaaleille vangitsemisille, kidutuksille, raiskauksille ja teloituksille, jotka voivat odottaa ketä tahansa, joka uskaltaa sanoa jotakin poikkipuolista hallituksesta.

Yksinkertaisesti: Iranin kansa on nyt vastakkain Iranin hallituksen kanssa. Vapaa Iran on vastakkain Iranin islamilaisen tasavallan kanssa.

Kansannousuja on ollut aiemminkin, ja joka kerta hallitus on tukahduttanut ne raa’asti. Hallitus on tavannut sulkea internetyhteydet ja eristää mielenosoittajat muusta maailmasta, minkä jälkeen nämä on vaiennettu ja surmattu. Kun kansalaiset protestoivat viimeksi vuonna 2019, hallitus sulki jälleen verkkoyhteydet ja tappoi yli 1 500 ihmistä.

Tämä kerta tuntuu erilaiselta. Iranilaiset ovat kaduilla valtavina massoina ja kamppailevat vain oman äänensä voimalla, vaarantaen tietoisesti elämänsä vapauden puolesta. Demokraattisessa yhteiskunnassa vapautta on helppo pitää itsestäänselvyytenä, mutta todellisuudessa vapaudella on kova hinta. Meillä kaikilla on moraalinen velvollisuus vahvistaa iranilaisten protestoijien ääntä, jottei hallitus pysty vaientamaan sitä.

Iranin naiset ovat uskomattoman urheita seisoessaan rinnakkain, riisuessaan ja polttaessaan hijabinsa ja leikatessaan hiuksensa vastarinnan merkiksi. Naisten rinnalla mieltään osoittavat miehet ovat osoitus siitä, että Iranin kansa on yhtenäinen ja vastustaa yhteistä vihollistaan, islamilaista tasavaltaa. Vasta 10-vuotiaat tytöt riisuvat huivejaan ja protestoivat kouluissaan ympäri Irania. Ihmisillä on yhteinen päämäärä: vapaus ja rauha.

Feministinen liike on Iranissa voimissaan ja taistelee sinnikkäästi ihmisoikeuksien puolesta. Protestit ovat keränneet ympäri maailmaa tukea lukuisilta julkisuuden henkilöiltä, aktivisteilta ja poliitikoilta, jota tekevät parhaansa vahvistaakseen Iranin naisten ääntä. Nyt tarvitaan yhtenäisyyttä ja painetta niin Iranin sisä- kuin ulkopuolelta. Koska internetyhteydet on katkaistu, saamme Iranista yhä vähemmän videoaineistoa.

Tämä on kohtalonhetki Iranin naisten ja tyttöjen taistelussa. Protestoijien täytyy saada tietää, etteivät he ole yksin. Ja islamilaisen tasavallan täytyy tuntea kansainvälinen paine. Sanktiot eivät ole tie eteenpäin, ne vain kurjistavat hallitusta vastustavien ihmisten elämää. Länsivaltojen aseellinen puuttuminen tilanteeseen ei ole ratkaisu.

Koska olen kasvanut Iranin ulkopuolella, tunnen usein syyllisyyttä, joka sekoittuu kiitollisuuteen. Voin vain pohtia, kuinka erilaista elämäni olisi, jos olisin varttunut Iranissa – vai olisinko enää edes hengissä. Olen kiitollinen oikeuksistani, vapauksistani ja valinnoista, joita saan tehdä: mitä puen päälleni, ketä rakastan, mitä työtä teen ja mistä puhun julkisesti. Tunnen syyllisyyttä, koska en ole Iranissa tänä historiallisena hetkenä, tekemässä osaani. Epäilen kuitenkin, pystyisinkö olemaan läheskään yhtä rohkea kuin ne nuoret naiset, jotka uhmaavat luoteja vain sanoillaan.

On järkyttävää, kuinka vähän kansainvälistä mediahuomiota Iranin protestit ovat saaneet. Valtamedia on vain sivunnut hallituksen harjoittamia julmuuksia. Elleivät siviilien massakidutukset ja -murhat ole aihe maailmanlaajuiseen tyrmistykseen, niin mikä sitten? Lokakuun ensimmäisenä päivänä vietettiin maailmanlaajuista solidaarisuuden päivää Iranin protestoijien tueksi. Ihmiset vyöryivät kaduille useissa kymmenissä maissa ympäri maailmaa, mutta mediassa ei näkynyt uutisia aiheesta.

Samaan aikaan Iranin hallitus on tiukentanut kuristusotettaan kansasta, ottanut hallintaansa useita yliopistoja ja tappanut opiskelijoita. Reportteri, joka otti kuvan koomassa olevasta Jina Aminista, on vankilassa.

Kysyn nyt iranilaisena naisena: missä on kansainvälinen medianäkyvyys ja vahva ihmisoikeusliike iranilaisten puolesta?

On kestämätöntä, että samat läntiset hallitukset, jotka ovat kutsuneet Iranin vallanpitäjiä terroristeiksi, pysyvät nyt passiivisina ja jatkavat liikesuhteitaan Iranin hallituksen kanssa. Painaako vaakakupissa vain se, mikä on hyödyllistä ja helppoa näin energiakriisin aikana? Iranilaiset maksavat valinnoista hengellään.

Sinä voit auttaa iranilaisten kamppailua vapautensa puolesta ja nostaa yhden äänen lisää Iranin naisten ja tyttöjen tueksi. Voit esimerkiksi seurata Instagramissa tilejä @nazaninboniadi ja @iamnazaninnour ja jakaa aktivistien sisältöjä. Käytä somessa tunnuksia #mahsaamini, #freeiran ja #iranprotests. Pidä aihetta esillä.

En kestä ajatusta mistään muusta lopputuloksesta kuin vapaudesta ja rauhasta iranilaisille. Jos tämä vallankumous epäonnistuu, verilöylyt ja sorto kasvavat sietämättömiksi.

Lataan kaiken toivoni siihen, että tällä kertaa muutos tapahtuu. Että tällä kertaa iranilaiset saavat riittävän suuren ja johdonmukaisen kansainvälisen tuen ja saavuttavat vapauden, jonka puolesta taistelevat niin kovasti.

Kirjoitus on julkaistu alun perin englanniksi Baharak Bashmanin henkilökohtaisessa blogissa Rooted in B.

Planin blogiin kirjoittaa laaja joukko ihmisiä. Blogitekstit käsittelevät Planin työlle tärkeitä teemoja. Teksteissä esitetyt mielipiteet ja kannanotot ovat kirjoittajien omia.