Kategoriat Pitkät jutut

Plan-lehti 4/2023

”Minä pystyn muuttamaan maailmaa”

Planin aktivistit purkavat Mosambikissa haitallisia asenteita ja jakavat ihmisille elintärkeää tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Avelino, Helena ja Denise saavat vapaaehtoistyöstä voimaa myös omien vaikeuksiensa voittamiseen.

Iida Riekko

Kuvat:

Mikko Toivonen

Avelino Romão Guiamba, 31, polkaisee vanhan Singer-ompelukoneen käyntiin. Neula alkaa tikata kirjavaa capulana-kangasta. Mosambikilaisesta perinnekankaasta syntyy pian kestokassi.

”Löysin intohimoni ompeluun Planin koulutuksessa, jossa opin tekemään kasvomaskeja koronapandemian aikana”, Avelino kertoo.

Nykyisin räätälinä työskentelevä mies valmistaa capulanasta myös vaatteita ja kuukautissuojia.

Peltikatos suojaa häntä auringonpaahteelta. Parinkymmenen metrin päässä on pieni olkimaja, jota sitäkin peittää peltilevy. Avelino asuu majassa perheensä kanssa.

”Pian meillä on toivottavasti kunnon talo. Työni ansiosta pystyin ostamaan oman tontin, ja seuraavaksi rakennan perheelleni tukevan kodin”, Avelino kertoo kulkiessaan pihallaan Jangamossa kävelykeppiin nojaten.

Aktivismi toi voimaa kiusatulle pojalle

Tontin ympärillä levittäytyvät palmumetsät ja smaragdinvihreät pellot. Maisema poikkeaa täysin Avelinon lapsuudenkulmista: Avelino kasvoi pienenä poikana Mosambikin pääkaupungissa Maputossa, jossa pilvenpiirtäjät ja hökkelikylät kohoavat vieri vieressä. Hänen isänsä työskenteli kaupungissa vartijana ja puuseppänä, kun äiti jäi viljelemään maata kotiseudulleen Jangamoon.

Avelino aloitti koulun myöhässä, sillä isällä ei ollut rahaa koulumaksuihin. Poikaa kiusattiin, koska hän oli kömpelö eikä hänellä ollut muodikkaita vaatteita.

Isä kannusti Avelinoa jatkamaan yläkouluun, vaikka perheellä ei ollut joka päivä rahaa bussilippuun. Koulussa Avelino liittyi nuorten aktivistiryhmään, joka levitti tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Hänen itsetuntonsa kasvoi, kun hän pystyi tarjoamaan muille tärkeää tietoa.

”Halusin tehdä isäni ylpeäksi. Odotin kovasti, että saisin näyttää hänelle kunniakirjan vapaaehtoistyöstäni, mutta hän kuoli yllättäen malariaan. Kaikki oli kuin kauhuelokuvasta, missään ei ollut enää järkeä.” 

15-vuotias Avelino jäi selviytymään yksin. Surunsa keskellä hän teki hanttihommia rakennuksilla, jotta pystyi käymään yläkoulunsa loppuun.

”Ymmärsin, ettei minun pidä luovuttaa”

Elämälle tuntui löytyvän suunta, kun Avelino hyväksyttiin sähköasentajan koulutukseen. Poika ei kuitenkaan ehtinyt aloittaa opintoja, sillä voimakkaat kivut ja jalkojen outo turpoaminen veivät hänen liikuntakykynsä. 

Myöhemmin selvisi, että Avelino oli sairastunut parasiitin aiheuttamaan elefantiaasiin eli imunestekierron häiriöön, jonka olisi voinut parantaa tartunnan alkuvaiheessa. Edetessään tauti kuitenkin tuhoaa imusolmukkeiden imusuonet ja aiheuttaa jalkoihin sekä nivusiin toistuvia, kivuliaita turvotuksia.

Ensimmäisinä vuosina sairastumisen jälkeen Avelino ei pystynyt kävelemään juuri lainkaan. Nykyisin liikkuminen sujuu kepin avulla, mutta noin kerran vuodessa oireet voimistuvat ja lamaannuttavat Avelinon.

Pian sairastumisensa jälkeen Avelino istui Maputon paikallisbussissa ja mietti, että haluaisi antaa periksi ja kuolla. Silloin hän näki ikkunasta rääsyihin pukeutuneen katulapsen, joka värjötteli sateessa.

”Aloin itkeä. Tuntui kuin valot olisivat syttyneet. Vaikka olin köyhä ja sairas, minulla oli koti ja vaatteita. Ymmärsin, ettei minun pidä luovuttaa vaan auttaa muita sosiaalisen aktivismini avulla.”

Avelino alkoi myydä vöitä ja hattuja kadun varressa. Kun liikuntakyky palautui osittain, hän sai töitä joukkoliikenteen rahastajana ja teki jälleen vapaaehtoistyötä.

Uusi elämä maaseudulla

Koronapandemia mullisti Avelinon elämän. Koska liikkumisrajoitukset vaikeuttivat Maputossa pärjäämistä, Avelino muutti äitinsä luo Jangamon maaseudulle. Äiti tarvitsi apua peltotöissä.

Pellon ohi kulki usein nuori nainen, jonka ulkonäköön – ja pian myös luonteeseen – Avelino ihastui. Nykyisin Avelinolla ja Odete-vaimolla on pieni tytär Imna.

”Jotkut säälivät vaimoani, koska ajattelevat, ettei minulla ole sairauteni takia tulevaisuutta tai kykyjä. Mutta olen samanlainen ihminen kuin muutkin. En häpeä itseäni, häpeä on muiden silmissä.”

Jangamossa Avelino löysi mukaan Planin toimintaan. Järjestön koulutuksissa hän oppi muun muassa lapsiavioliittojen, varhaisten raskauksien ja perheväkivallan haitoista. Hän ymmärsi, että tehokkain tapa muuttaa haitallisia perinteitä on keskustella yhteisöjen johtajien, kasvattajien, viranomaisten ja nuorten kanssa.

Avelinosta tuli pian yksi Planin eturivin aktivisteista. Hän on saanut lempinimen Ihmemies, sillä hänellä on poikkeuksellinen kyky luoda keskusteluyhteys kehen tahansa ja perustella näkemyksensä innostavasti.

”Voin auttaa muita tekemään viisaita päätöksiä, joten miten voisin istua hiljaa?”

Oppitunteja sinnikkyydestä

Joukko kirkasvärisiin peliasuihin pukeutuneita tyttöjä ja poikia pelaa jalkapalloa nurmikentällä. Erotuomari puhaltaa pilliin, ja joukkueet vetäytyvät juomaan ja verryttelemään.

Kohta moni pelaaja kuuntelee kentän laidalla keppiin nojaavaa, vilkkaasti puhuvaa miestä. Avelino on tarttunut tilaisuuteen kertoa Planin työstä ja seksuaali- ja lisääntymisterveydestä.

Avelino käyttää hyväkseen jokaisen mahdollisuuden puhua ihmisoikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta. Hän ei jätä väliin urheilutilaisuuksia, kyläjuhlia tai markkinoita.

”Olen kohdannut paljon syrjintää liikuntavammani takia, mutta se auttaa minua löytämään voimaa aktivismiini. Tunnen vahvasti kaikkien syrjittyjen ryhmien kaltoinkohtelun”, Avelino sanoo.

”Minua huolestuttaa, etteivät monet nuoret näe vaihtoehtoja, koska heillä on huono itsetunto. Yritän opettaa heille sinnikkyyttä käyttämällä itseäni esimerkkinä. Jokainen voi löytää oman tiensä.”

Pienen tytön isä kertoo, että hänen erityinen intohimonsa on sukupuolten tasa-arvo. Hän ei koskaan väsy puhumaan tyttöjen oikeuksista.

”Syntymäpäivänikin on lokakuun 11. päivä – kansainvälinen tyttöjen päivä!”

”En tiennyt, että minulla on oikeuksia”

Muutaman kilometrin päässä Avelinon kodista 38-vuotias Helena Vicente istuu kaislamatolla, joka on levitetty punaiselle hiekalle hänen olkimajansa eteen. Helena puhuu painokkaasti joukolle itseään vanhempia miehiä ja naisia. Hänen olemuksensa on itsevarma, ja muut kuuntelevat häntä keskittyneesti.

Vielä joitakin vuosi sitten Helena ei rohjennut kertoa mielipiteitään, saati että yhteisö olisi pitänyt hänen ajatuksiaan tärkeinä.

Helena asuu vaatimattomassa pihapiirissään 14-, 10- ja 6-vuotiaiden tyttäriensä kanssa, joita hän elättää kasvattamalla ja myymällä kassavaa. Tyttöjen isä käy Helenan luona kerran kuussa; muutoin mies asuu ensimmäisen vaimonsa kanssa.

”Päädyin toiseksi vaimoksi, koska kukaan ei tukenut minua enkä nähnyt vaihtoehtoja. Olisin halunnut opiskella sairaanhoitajaksi, mutta jouduin keskeyttämään kouluni. Olisin valinnut toisin, jos olisin tiennyt sen minkä nyt”, Helena sanoo.

Moniavioisuus on Mosambikissa laillista ja etenkin maaseudulla yleistä, vaikka käytäntö on vähenemässä.

Helena kuuli Planin työstä vuonna 2018 ja halusi heti osallistua järjestön koulutukseen. 

”Kaikki oppimani oli minulle uutta. En tiennyt aiemmin juuri mitään seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. En myöskään tiennyt, että minulla on oikeuksia. Luulin, että naisen täytyy aina suostua kaikkeen, mitä mies tahtoo – esimerkiksi seksiin.”

Avoin keskustelu ratkaisee ongelmia

Helena oppi perhesuunnittelusta ja alkoi käyttää ehkäisykapselia. Nykyisin hän kannustaa muitakin perhesuunnitteluun.

Planin työntekijät neuvoivat vanhempia keskustelemaan avoimesti lastensa kanssa ja kunnioittamaan näiden näkemyksiä. Lähestymistapa oli uusi autoritaariseen kasvatukseen tottuneelle Helenalle, mutta hän huomasi pian, että välit tyttäriin paranivat. Nykyisin Helena puhuu lapsilleen luontevasti kuukautisista, seksistä ja tyttöjen oikeuksista.

”Haluaisin nähdä lasteni menevän yliopistoon, mutta en tiedä, miten rahoittaisin sen. Meillä ei ole edes kunnollista kotia. Ainakaan en halua, että heistä tulee kenenkään kakkosvaimoja.”

Koulutuksen jälkeen Helena alkoi vetää Planin yhteisökeskusteluita. Niissä kyläyhteisön jäsenet kokoontuvat puhumaan esimerkiksi lapsiavioliitoista, teiniraskauksista ja kuukautisterveydestä.

Helena näkee yhteisössään jo asennemuutosta. Tyttöjen koulutuksen arvostus on lisääntynyt ja perheväkivalta vähentynyt.

Nykyisin Helena johtaa ryhmää, jossa 20 naista ja 20 miestä pohtii ratkaisuja yhteisönsä haasteisiin. 

”Kun aloin tarjota muille tärkeää tietoa ja koulutusta, itsetuntoni parani. Myös asemani muuttui täysin. Minusta on tullut ihminen, jolta muut kysyvät neuvoa.”

Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan

Helena on erityisen ylpeä siitä, että on pystynyt tukemaan monia teinityttöjä jatkamaan koulunkäyntiä varhaisen äitiyden ja lapsiavioliiton sijaan.

Hän on myös auttanut lukuisia tyttöjä ja naisia ehkäisyneuvolan palveluiden pariin. Jangamon terveysasema tarjoaa ilmaista neuvontaa ja ehkäisyvälineitä sekä tarvittaessa turvallisen abortin, mutta palvelut tunnetaan vielä heikosti ja ehkäisyyn liittyy paljon vääriä uskomuksia. Moni esimerkiksi luulee, että ehkäisy tai abortti vie hedelmällisyyden. Helena oikaisee virheellisiä käsityksiä.

Onnistumisia on tullut myös keskusteluissa miesten kanssa. Välillä jopa tuntemattomat miehet kysyvät, saisivatko liittyä Helenan ryhmään.

”Aluksi oli vaikea saada miehiä ymmärtämään, että naiset päättävät itse kehostaan. Lopulta moni alkoi ymmärtää, ettei itsekään haluaisi tehdä mitään painostettuna.”

Perinteiset uskomukset ja käsitykset ovat tiukassa, ja Helena kohtaa edelleen myös vastustusta. Jotkut vanhemmat ajattelevat, että avoin puhe ehkäisystä kannustaa nuoria seksiin.

”Selitän aina, että kannustamme nuoria tekemään tietoisia valintoja. Jos emme jaa tietoa, he harrastavat seksiä joka tapauksessa, mutta vaarallisin seurauksin.”

Teiniraskauksia ja varhaisavioliittoja vastaan

Ryhmä teinityttöjä juttelee vilkkaasti katoksen alla. Trooppinen sade rummuttaa pihaa heidän ympärillään. 18-vuotias Denise da Verónica ja hänen naapurustonsa muut aktivistitytöt ovat kokoontuneet vaihtamaan kuulumisia ja ideoita. 

”Planin toiminnassa olen ymmärtänyt, että voin puolustaa tyttöjen oikeuksia, vaikka olen itsekin vielä nuori. Tykkään puhua ja ilmaisen itseäni hyvin, joten voin käyttää lahjojani muiden hyväksi”, Denise sanoo.

Hän kuuli Planin toiminnasta koulussaan kuusi vuotta sitten. Pian Denise oli jo mukana Champions of Change -aktivistikoulutuksessa.

”Opin niin paljon itsestäni ja siitä, mitä ympärilläni tapahtuu! Tyttöjen oikeuksia poljetaan jatkuvasti, mutta tytöt eivät edes tiedä, että heillä on oikeuksia. He eivät saa päättää omasta elämästään. Jos he tulevat vahingossa raskaaksi, heidät lähetetään pois kotoaan varhaisavioliittoon.”

Denisen kuvaama ongelma on yleinen: Mosambikissa neljä kymmenestä tytöstä tulee äidiksi alle 18-vuotiaana ja yli puolet joutuu naimisiin alaikäisenä.

Denise itse on saanut tukea koulunkäyntiin, sillä hänen vanhempansa ovat opettajia. Nämä kannustavat lukion päättänyttä tytärtään samalle urapolulle, mutta Denisen todellinen intohimo ovat ihmisoikeudet. Denise haaveilee oikeustieteen opinnoista, jotta voisi puolustaa heikossa asemassa olevia tyttöjä ja naisia.

”Mitä voin tehdä tänään muiden hyväksi?”

”Kun minusta tuli aktivisti, aloin puhua oppimastani kaikkien tuntemieni tyttöjen kanssa. Aluksi he eivät ymmärtäneet minua vaan pitivät aktivistijuttujani noloina ja epätrendikkäinä, mutta lopulta moni ystäväni tuli mukaan Planin toimintaan”, Denise kertoo.

Aktivistitytöt suunnittelevat yhdessä toimintaansa ja pohtivat ratkaisuja haasteisiin, esimerkiksi kohtaamaansa vähättelyyn.

Mosambikissa on perinteisesti ajateltu, etteivät lapset ja nuoret saa haastaa vanhempia ihmisiä. Denise on kuitenkin saanut itsevarmuutta puhua lasten ja nuorten oikeuksista aikuisten, jopa yhteisön johtajien, kanssa. Hiljattain hän onnistui esimerkiksi estämään alaikäisen tytön naimakaupan keskustelemalla tytön vanhempien kanssa lapsiavioliittojen haitoista, kuten tytön mahdollisuuksien kapenemisesta ja köyhyyden syventymisestä.

Denise on joutunut tottumaan myös voimattomuuden tunteeseen, kun lahjakas koululainen keskeyttää opintonsa tai kun teinityttö päätyy vaimoksi aktivistien vaikuttamisyrityksistä huolimatta. Epäonnistuminen tuntuu aina pahalta.

Denise saa voimaa rutiinista, jonka hän on oppinut Planin tukihenkilöltään.

”Sanon joka aamu itselleni, että voin muuttaa maailmaa ja auttaa toisia. Mitä voin tehdä juuri tänään muiden hyväksi? Ehkä voin käydä yhden keskustelun, joka muuttaa jonkun elämän.”