Lehmätaksilla kouluun

Plan purkaa Nigerissä koulunkäynnin esteitä, jotka katkaisevat usein erityisesti tyttöjen koulutien. Lapset pääsevät aloittamaan opintonsa oppimiskeskuksissa ja saavat koulukyytejä lehmiltä.

Aminata Kone
Kuvat:
Fabien Akakpo

Koulun pihalla seisovat parkissa puiset kärryt, joiden edessä odottaa vaaleanruskea lehmä. Lapset rientävät viimeiseltä oppitunnilta kärryn luo. Kotimatka alkaa.

Yksi kärryyn juoksevista koululaisista on Zina, 16, joka asuu syrjäisessä kylässä Maradin alueella Nigerissä. Zinan koulu on viiden kilometrin päässä kotoa, ja tähän asti tyttö on kävellyt koulumatkansa.

”Aloin kävellä koulumatkani jo seitsemänvuotiaana. Saavuin kouluun usein myöhässä, väsyneenä ja nälkäisenä, koska kotona ei ollut aamiaista. Minulla ei ollut voimia keskittyä oppitunteihin.”

Nigerissä yli puolet 7–16-vuotiaista lapsista ei käy koulua. Perheiden köyhyys ja pitkät koulumatkat hankaloittavat lasten koulunkäyntiä, eikä koulukuljetuksia ole juurikaan tarjolla. Plan International on tarttunut ongelmaan ja aloittanut Maradin alueella hankkeen, joka parantaa kouluopetuksen laatua ja saavutettavuutta. Hanke tukee etenkin 12–18-vuotiaiden tyttöjen koulunkäyntiä ja edistää sukupuolten tasa-arvoa.

Yksi innovaatioista on koulutaksina toimiva lehmä. Plan on hankkinut kyliin kärryjä, joilla lehmät pystyvät kuljettamaan koululaisia. Enää Zina ei joudu kävelemään kouluun, vaan hän tapaa joka aamu ystäviensä kanssa Mamane Oumaroun, joka kuljettaa lapset lehmänsä kanssa kouluun. Kärrymatka kestää alle tunnin, ja koululaiset ehtivät juuri sopivasti kahdeksalta alkaville oppitunneille.

”Elämäni on muuttunut kärrykuljetuksen alkamisen jälkeen. Pääsen tunneille ajoissa enkä ole niin väsynyt. Minulla on enemmän energiaa opiskeluun, ja arvosanani ovat parantuneet”, Zina iloitsee.

Kuljetus vähentää myös vanhempien huolta turvattomasta koulumatkasta. Etenkin tytöillä on ollut suuri riski kokea häirintää ja väkivaltaa pitkillä kävelymatkoilla.

Zina aloitti koulunkäyntinsä vain kynän ja vihkon kanssa. Nyt hän on saanut oman koulurepun. ”Aiemmin jouduin melkein lopettamaan opiskeluni, koska koulutarvikkeet olivat liian kalliita vanhemmilleni”, hän kertoo.

Ruokapula vaikeuttaa oppimista

Maailmanlaajuinen ruokakriisi vaikuttaa voimakkaasti lasten koulutukseen Nigerissä. Oppilaiden on vaikea keskittyä tyhjin vatsoin koulunkäyntiin. Monet vanhemmat joutuvat ottamaan lapsensa pois koulusta, jotta nämä voivat auttaa ansaitsemaan elantoa.

Myös Zina on ollut vaarassa pudota koulusta. Perheen isä on maanviljelijä ja äiti myy maapähkinäöljyä. Tulot ovat pienet, joten vanhemmat joutuvat tekemään kaikkensa saadakseen maksettua tyttärensä koulutuksen. Pula ruoasta hankaloittaa usein Zinan opiskelua.

”Koulussani ei ole tarjolla maksutonta kouluruokaa. Koulun pihalla käy myyjiä, joilta voimme ostaa ruokaa. Joskus saan vanhemmiltani vähän rahaa, mutta minulla ei ole koskaan varaa ostaa riittävästi ruokaa. Syömme kotona ainoastaan iltaisin, useimmiten hirssipuuroa. Jos vanhempani saavat lisätuloja, voimme ostaa riisiä tai maissia”, Zina kertoo.

Käytännön ongelmat estävät monen tytön säännöllisen koulunkäynnin. Monissa kouluissa ei ole erillisiä vessoja tytöille ja pojille eikä peseytymismahdollisuutta tytöille kuukautisten aikana. 

”Monet tytöt eivät käytä vessoja, koska ne täytyy jakaa poikien kanssa. Kun minulla on kuukautiset, lähden koulusta aiemmin, koska pelkään tahroja vaatteissani. Koulu on minulle kuitenkin niin tärkeä asia, etten halua jäädä kokonaan pois”, Zina sanoo.

Tyttöjen tilanne on parantunut, sillä Plan on rakentanut alueen kouluihin tytöille ja pojille erillisiä vessoja ja pesutiloja. 

Ramatou on perheensä vanhin lapsi, joten hän auttaa päivittäin äitiään kotitöissä.

Koulusta kadonneet tytöt

Yksi nigeriläisen Ramatoun, 13, tärkeimmistä unelmista on toteutunut: hän aloitti koulun viime vuonna. Koulunkäynti ei ole ollut hänen perheensä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Ramatou on perheensä vanhin lapsi, joten hänen vastuullaan on ollut huolehtia kolmesta nuoremmasta sisaresta ja auttaa vanhempia viljelytöissä. 

”Olin hyvin surullinen, kun näin ystävieni menevän kouluun ja jouduin itse jäämään kotiin”, Ramatou kertoo.

Ramatou asuu syrjäisessä yhteisössä Maradin alueella, jossa perinteiset sosiaaliset normit vaikuttavat tyttöjen ja naisten elämään ja estävät monen tytön koulutuksen. Nigeriläiset tytöt ja naiset ovat vähiten koulutettujen joukossa maailmassa. Alle neljäsosa nuorista naisista osaa lukea ja kirjoittaa. Nigerin opetusministeriön tilastojen mukaan vain noin 8 prosenttia tytöistä kävi yläkoulua vuonna 2021. Vain 29 prosenttia tytöistä kävi alakoulua, kun pojista 72 prosenttia oli alakoulussa.

Plan International on tarttunut oppimisen kriisiin ja tukee Nigerin hallitusta järjestämään pääsyn opetukseen kaikille lapsille. 2 400 iältään 9–12-vuotiasta lasta saa Planin tuella yhdeksän kuukauden pituisen perusopetuksen yhteisöjensä oppimiskeskuksissa. Tämän jälkeen Plan tukee lapsia siirtymään alakouluihin.

Tavoitteena on myös vähentää varhaisia avioliittoja, kehittää seksuaaliterveyspalveluita ja muuttaa sosiaalisia normeja. Viisivuotinen hanke toimii Maradin alueella 47 kylässä.

Ramatoun unelma toteutui, kun hän pääsi aloittamaan koulunkäynnin 12-vuotiaana.

Oppimiskeskuksesta uusi elämä

Oppimiskeskus muutti Ramatoun elämän. Opettaja ja projektin työntekijä vierailivat Ramatoun kotona kertomassa koulutuksen tärkeydestä kaikille lapsille. 

”Kolme päivää heidän vierailunsa jälkeen isä ilmoitti minut oppimiskeskukseen. Olin ikionnellinen, kun pääsin aloittamaan koulun 12-vuotiaana. Opin lukemaan ja kirjoittamaan äidinkielelläni.”

Yhdeksän kuukauden opetusohjelman jälkeen Ramatou siirtyi alakouluun. Haasteita toi se, että koulussa oppitunnit pidetään ranskan kielellä, joka on Nigerin virallinen opetuskieli. Ramatoun ja monen muun lapsen äidinkieli on kuitenkin hausa.

”En ymmärtänyt kaikkea, koska opettaja puhui ranskaa. Opin parhaiten matematiikkaa, mutta muissa oppiaineissa jouduin pyytämään koulukavereitani apua välitunneilla”, Ramatou sanoo.

Ahkera opiskelu on tuottanut tulosta. Ramatoun vanhemmat ovat ylpeitä tyttärensä koulumenestyksestä.

”Toivoisin, että minusta tulisi lääkäri. Voisin silloin olla avuksi omassa kylässäni.”

Iloa ja intoa opiskeluun

Lehmäkärryillä kotikyläänsä matkustanut Zina kiiruhtaa kotiin tekemään läksyjä ja auttamaan kotitöissä. Hänen vanhempansa eivät ole käyneet koulua, joten he eivät osaa auttaa tytärtään läksyissä. Zina saa Planin avulla tukiopetusta.

”Joka maanantai pääsen ylimääräiselle tunnille. Opettaja auttaa meitä asioissa, jotka ovat olleet vaikeita tunneilla. Tukiopetuksen ansiosta minulla menee paljon paremmin. Olen saanut Planin avulla myös koulutarvikkeita, kuten kyniä, muistikirjan ja repun. Ne ovat tuoneet minulle paljon intoa opiskeluun.”

Zina on valittu koulunsa oppilaskunnan puheenjohtajaksi.

”Vanhempani ovat hyvin ylpeitä minusta. Haaveeni on tulla lääkäriksi, koska haluaisin auttaa kotikyläni naisia. Muistan, miten aloitin kouluni vain vihko ja kynä kädessäni. Nyt minulla on oma reppu ja hieno koulukyyti. Olen valmiina uusiin haasteisiin.”