Kategoriat Kuvareportaasit

Plan-lehti 2/2025

”Koulussa pystyn rentoutumaan”

Tapasimme koululaisia Latinalaisessa Amerikassa, jossa turvallinen koulu ei ole itsestäänselvyys. Esimerkiksi liikuntavamma, suunnittelematon raskaus tai koulun romahtaminen saattavat katkaista opintien. Lasten into koulunkäyntiin säilyy myös katastrofien ja köyhyyden keskellä.

Heidi Kleemola

Plan International

Kuvat:

Chris de Bode

Milloin pääsen takaisin kouluun?” Tällä kysymyksellä alkaa monen lapsen päivä Latinalaisessa Amerikassa. Miljoonille lapsille ei ole itsestään selvää, että oma koulu on auki tai että sinne on turvallista mennä.

Lähimpään kouluun saattaa olla tuntien turvaton kävelymatka tai koulurakennus voi olla tuhoutunut luonnonkatastrofissa. Lisäksi äärimmäinen köyhyys tai pakolaisuus pakottaa monen lapsen jättämään koulunsa kesken.

Lasten into koulunkäyntiin säilyy jopa konfliktien, katastrofien ja köyhyyden keskellä. He muuttavat makuuhuoneensa opiskelupaikoiksi, rauniot luokkahuoneiksi ja pitkät kävelymatkat päivärutiineiksi.

Valokuvajournalisti Chris de Bode vieraili syrjäisissä yhteisöissä Latinalaisessa Amerikassa.

Plan International parantaa EU:n tuella koulujen turvallisuutta Safer Schools -hankkeessa Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa ja Boliviassa.

Koti sisäoppilaitoksessa

Siskokset Carla, 14, ja Janet, 12, käyvät sisäoppilaitosta eteläisessä Boliviassa. Tyttöjen kodin lähellä ei ole yläkoulua, joten koulussa asuminen on ainoa vaihtoehto. Asuntolan olosuhteet ovat vaatimattomat, ja siskokset tuntevat usein olonsa eristäytyneeksi.

“Vain syrjäseutujen lapset tulevat tähän kouluun. Kaipaan isää ja veljeä. Isä ponnistelee kovasti, jotta pystyy maksamaan koulumaksumme. Saamme täällä ruoan eikä meidän tarvitse matkustaa, joten koulun­käynti täällä on helpompaa. On kallista matkustaa bussilla kotiin, joten vietämme täällä useimmiten myös viikonloput”, Carla sanoo.

Carlan koulu keskeytyi aiemmin, kun perheen äiti kuoli yllättäen.

“En käynyt koulua vuosiin vaan autoin isää. Kylämme ihmiset keräsivät meille rahaa koulupukuihin. Olen nyt pikku­siskoni kanssa samalla luokalla.”

Oppitunteja hajoavassa rakennuksessa

Kolumbialainen Katarina, 13, tuntee usein olonsa turvattomaksi koulussaan.

“Halkeamat luokkani seinissä suurentuvat sateella, ja kerran yksi seinistä romahti. On vaikea keskittyä opiskeluun tällaisessa rakennuksessa.”

Koulussa on usein myös sähkökatkoja.

“Jos olisin rehtori, korjauttaisin katon. Rakentaisin myös veden­pitävän luokkahuoneen, jossa voisimme opiskella tietotekniikkaa.”

Katarina on silti sitoutunut koulun­käyntiinsä. Vaikeuksien takia hän on alkanut vaikuttaa asioihin ja puhua turvallisempien koulujen puolesta.

“Haluaisin suunnitella koulun erityislapsille”

Perulainen Rony, 14, haaveilee tulevansa insinööriksi. Hän haluaisi rakentaa kaikille lapsille saavutettavan koulun, koska hänen pikkuveljensä Edinson, 7, ei ole päässyt kouluun vammansa takia.

Syrjäisissä kouluissa liikkuminen on usein mahdotonta vammaisille lapsille. Opettajat eivät ole myöskään saaneet koulutusta tukeakseen lapsia, joilla on erityistarpeita. Lähin Edinsonille sopiva koulu olisi tuntien matkan päässä.

“Haluaisin, että lähellä olisi koulu myös vammaisille lapsille, jotta vel­jeni pääsisi kouluun. Olen surullinen, kun hän joutuu olemaan kotona”, Rony sanoo.

Koulu on paikka unelmille 

Bolivialaiselle Violetalle, 11, koulu on tärkeä turvapaikka. Siellä hän saa unelmoida. 

“Haaveilen, että minusta tulisi baletti­tanssija. Kun koulussa on tanssia, pystyn rentoutumaan.”

Toisin on koulumatkalla. Violetan täytyy kävellä kouluun metsä­polkua, joka on täynnä vaaroja etenkin tytöille. 

“Joskus näen humalaisia ihmisiä. Jos en kävele veljeni kanssa, minua saatetaan tulla häiritsemään. Tytön on turvatonta liikkua täällä.”

“Haluan kouluun kotitöiden sijaan”

Kolumbiassa sukupuolten epätasa­arvoisuus saa monet Yilin, 16, kaltaiset tytöt jäämään pois koulusta. Kotityöt ja sisaruksista huolehtiminen jäävät usein tyttöjen vastuulle. 

Yili on tehnyt monien muiden tyttöjen tavoin töitä rahoittaakseen koulunkäyntinsä. Työnteon, sisarusten hoidon ja koulun yhdistäminen kävi lopulta liian raskaaksi, ja Yili jäi pois koulusta.

“Luokallani on enemmän poikia kuin tyttöjä. Moni ikäiseni tyttö tulee myös raskaaksi. Näin kävi myös hyvälle ystävälleni. Nyt hän on kotona vauvan kanssa.”

Planin tuella Yili pääsi jatkamaan opiskeluaan. Hän auttaa yhä äitiään kotona, mutta taloudellisen tuen ansiosta hän voi käyttää muun ajan opiskeluun.

“Tylsistyisin, jos minun täytyisi tehdä vain kotitöitä koko elämäni. Siksi haluan olla koulussa. Rakastan erityisesti fysiikkaa ja kemiaa.”

Koulu täynnä esteitä

Vammaisia lapsia ei ole useinkaan huomioitu bolivialaisissa kouluissa. Kouluissa ei ole ramppeja tai esteettömiä tiloja, eikä opettajilla ole tietoa vammaisten lasten tarpeista. 

Gael, 6, kulki aiemmin pyörä­tuolilla, mutta pystyy nyt kävelemään itse lyhyitä matkoja. Silti hän kohtaa koulussa päivittäin esteitä.

“Toivoisin, että koulussani olisi esteettömiä ramppeja, jotta voisin mennä itsenäisesti vessaan.”

Plan International tukee Gaelin koulutusta. Gael on saanut myös mittatilauksena tehdyt kengät, joilla hänen on helpompi liikkua koulussa.