Tieteen ja teknologian tekijät ovat miehiä tasa-arvosta tunnetuissa Pohjoismaissakin | Plan

Tieteen ja teknologian tekijät ovat miehiä tasa-arvosta tunnetuissa Pohjoismaissakin

11.2.2020 - Nora Lindström

”Puhumme tiedeMIEHISTÄ”, sanoo turhautunut haastateltava uudessa Plan Internationalin ja Telenorin yhdessä toteuttamassa raportissa Programmed Out: The Gender Gap in Technology in Scandinavia, joka käsittelee sukupuolten välistä digikuilua. Raportti luotaa tilannetta Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, mutta tulokset kuvaavat hyvin myös Suomen tilannetta.

Haastateltava viittaa ruotsin sanaan ”vetenskapsman”, jossa tiedettä tosiaan tekee mies – aivan kuten suomen kielen sanassa ”tiedemies”. Hänen turhautumisensa on perusteltua: sukupuolittuneet sanat heijastavat Pohjoismaihin juurtunutta epätasa-arvoa.

Me elämme digitaalisessa maailmassa. Puolet ihmiskunnasta on verkossa, ja lähes koko taloudellinen, poliittinen ja sosiaalinen olemisemme on digitalisoitu.

Suurin osa verkossa toimivista ihmisistä on kuitenkin miehiä, ja sama pätee digitaalisten teknologioiden luojiin. Kaikkialla maailmassa tytöillä ja naisilla on poikia ja miehiä pienemmät mahdollisuudet käyttää digitaalisia teknologioita. Lisäksi heillä on aiheesta vähemmän osaamista ja he ovat aliedustettuina luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan (STEM) aloilla. Suomessa naisten osuus tekniikan alan koulutuksen aloittaneista on Pohjoismaiden ja OECD-maiden alhaisin: tekniikan aloilla aloittaneista naisia on 19 prosenttia, ICT-aloilla 15 prosenttia.

Sukupuolten välinen digikuilu on erilainen eri puolilla maailmaa. Monissa matalan ja keskitulotason maissa tyttöjen ja naisten suurimpia haasteita ovat pääsy digitaalisiin teknologioihin ja digitaalinen lukutaito. Laite- ja datakulut, digitaalisten taitojen puute ja sukupuolistereotypiat estävät tyttöjä ja naisia pääsemästä verkkoon. Mobiilialan kansainvälisen järjestön GSMA:n mukaan sukupuolten välinen kuilu mobiiliyhteyden käytössä on Etelä-Aasiassa 58 prosenttia ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 41 prosenttia.

Kyse ei ole kuitenkaan yksinomaan kehittyvien maiden ongelmasta. Sama ongelma on kaikkialla.

Pohjoismaita pidetään yleensä tasa-arvon kehtona, mutta silti pohjoismaiset tytöt ja naiset ovat sukupuolten välisen digikuilun väärällä puolella. Tytöillä ja naisilla on kyllä mahdollisuus ja valmiudet käyttää digitaalisia teknologioita, mutta raportin mukaan Skandinaviassa on yksi suurimmista sukupuolten välisistä kuiluista siinä, kuka luo teknologiaa.

Tätä on kutsuttu sukupuolten tasa-arvon paradoksiksi: mitä tasa-arvoisempi maa on, sitä suurempi sukupuolien välinen kuilu on STEM-alojen koulutuksessa ja työllistymisessä. Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa naisten osuus STEM-tutkinnon suorittaneista on raportin mukaan keskimäärin 30–35 prosenttia, kun taas Algeriassa yli 50 prosenttia on naisia. Oman ja Marokko yltävät Algerian kanssa lähes samaan. Yhden selityksen mukaan (joissakin) pienituloisimmissa maissa naispuolisten STEM-opiskelijoiden osuus on korkeampi, koska vanhemmat kokevat taloudellisesti kannattavaksi ohjata tytöt alalle, jolla tulotaso on korkea ja turvattu.

Taloudellisen vakauden tarve on pienempi Pohjoismaiden kaltaisissa korkean tulotason maissa, joten STEM-tutkinnon suorittaneiden pienempi osuus on merkittävämpi sosiaaliselta kannalta: sukupuoliset stereotypiat määrittävät, kumpi sukupuoli ”soveltuu” alalle paremmin. Esimerkiksi Suomessa sosiaali- ja terveydenhoitoaloilla työskentelevistä 86 prosenttia on naisia, kun taas tekniikan alalla työskentelevistä 83 prosenttia on miehiä.

Planin uudessa raportissa kerrotaan kielteisten sukupuolistereotypioiden luomista esteistä, joiden vuoksi tytöt ja naiset eivät suuntaudu teknisille aloille. Raportin kirjoittajat haastattelivat 172 tyttöä ja naista Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ja kyselivät näiden näkemyksiä maidensa teknisistä aloista ja sukupuolesta. 78 prosenttia haastatteluun osallistuneista uskoo, että teknistä uraa harkitsevat tytöt ja naiset kohtaavat negatiivisia sukupuolistereotypioita, jotka estävät alalla aloittamisen. Vallitsevat asenteet ja se, etteivät opettajat ja vanhemmat puutu näihin asenteisiin, vahvistavat haastateltavien mukaan stereotypioita. Lisäksi 62 prosenttia vastaajista uskoo, että tyttöjen on vaikeampaa aloittaa teknisten aineiden opiskelu, koska kurssit itsessään ovat niin miesvaltaisia.

Muut tutkimukset vahvistavat samoja näkemyksiä. Tämän seurauksena teknisillä aloilla on jatkuvasti pulaa urapolun alussa olevista naisista, mikä puolestaan vähentää osaamista, pysäyttää kasvun ja lisää mahdollisuuksien epätasa-arvoista jakautumista. Monimuotoisuuden puute teknologian luojien keskuudessa uhkaa teknologian puolueettomuutta ja digitaalista tulevaisuutta.

Uhkana on, että teknologia itsessään lisää sukupuolten epätasa-arvoa vahvistamalla olemassa olevia patriarkaalisia rakenteita. Eräs haastateltava toteaakin: ”Tarvitsemme naisia suunnittelemaan digitaalista maailmaamme, koska nyt miehet ovat suunnitelleet sen miehille. Mitä jos IT-suunnittelukin olisi monimuotoista – mitä arvoa se meille toisi?”

Jos haluamme saavuttaa sukupuolten välisen tasa-arvon tässä neljännen teollisen vallankumouksen maailmassa, meidän on tasoitettava sukupuolten välinen digikuilu esimerkiksi Pohjoismaissa.

Ensimmäiseksi meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että kuilu on olemassa myös tasa-arvon mallimaissa. Laajalle levinnyt käsitys siitä, että Pohjoismaat ovat jo saavuttaneet sukupuolten välisen tasa-arvon, on todennäköisesti osasyy siihen, että teknisten alojen vääristyneestä sukupuolijakaumasta ei ole vielä päästy. Kuten Planin raportissa todetaan, aloitteet, joilla pyritään puuttumaan teknisillä aloilla esiintyvään epätasa-arvoon Skandinaviassa, otetaan monesti vastaan hämmentyneinä, epäuskoisina ja joskus jopa vihaisina.

Silti ne ovat tarpeen. Vaikkei olekaan olemassa taikakeinoja sukupuolten välisen digikuilun kuromiseen, on olemassa asioita, joita voidaan – ja joita pitää – tehdä. Jos haluamme saavuttaa sukupuolten välisen tasa-arvon nyt ja tulevaisuudessa, emme voi pistää päätämme pensaaseen.

Nora Lindström
Digitaalisen kehityksen asiantuntija