Saa unelmoida – niin prinsessaksi muuttumisesta kuin avaruuden valloittamisesta | Plan

Saa unelmoida – niin prinsessaksi muuttumisesta kuin avaruuden valloittamisesta

20.11.2020 Iida Riekko

#SaaUnelmoida-kampanja rohkaisee lapsia haaveilemaan ja tavoittelemaan omanlaistaan tulevaisuutta. Tyttömäisinä nähtyjä unelmia ei tule väheksyä, vaan ne ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä kuin muutkin lasten haaveet, kirjoittaa Iida Riekko.

Kun olin pikkutyttö 80-luvun maalaispitäjässä, haaveilin intensiivisesti muuttuvani prinsessaksi. En saanut juuri koskaan unta päiväkodissa, joten makasin hämärässä makuusalissa ja kuvittelin itseni prinsessaseikkailuihin. Tärkeässä roolissa olivat ihanat tanssiaiset ja niihin sopivat leningit upeine koruineen.

Tämä ei sulkenut pois sitä, että unelmoin myös avaruuden valloittamisesta ja merieläinten tutkimisesta. Mielikuvituksessani prinsessa pystyi luontevasti kaikkeen! Vanhempani muistuttivat usein, että minä ja veljeni pystymme mihin vain sukupuolesta riippumatta. Tämä oppi iskostui ajatteluuni eikä horjunut, vaikka erityisesti nuorena naisena osaamistani ja uskottavuuttani kyseenalaistettiin usein.

Vanhempani kannattivat sosialismia ja pukivat minut vaatimattomiin, käytännöllisiin vaatteisiin. Ruskeista ja vihreistä samettihaalareistani ei olisi arvannut, että olin sisäinen prinsessa. Roolileikeissä ja kotitekoisissa näytelmissä pääsin kuitenkin ilmaisemaan haaveitani.

Mummini rakasti kaikkea sievää, kiharsi hiuksiani ja neuloi vaaleanpunaisia vaatteita. Hän kannusti opettelemaan leidin käytöstavat, jotta pärjäisin, jos saisin kutsun tanssiaisiin. Sovittelin mummin koruja ja liihottelin Joutsenlampi-baletin tahtiin. Prinsessahaaveisiin heittäytymisestä on jäänyt monta arvokasta lapsuusmuistoa. Samoin siitä, että aikuiset hyväksyivät unelmamaailmani.

Nyt seitsemänvuotias tyttäreni on elänyt jo pitkään voimakasta prinsessavaihetta. Leikki-iässä pinkin kypärämyssyn päällä keikkui usein kruunu. Naureskelijoitakin löytyi, mutta kannustin lasta toteuttamaan omaa näkemystään.

Välillä minulta on kysytty, miksi feministinä puen lastani vaaleanpunaiseen ja rohkaisen hänen prinsessakuvitelmiaan sekä perinteistä feminiinisyyttä korostavia leikkejään. Miksi en rohkaisisi, jos nämä asiat kerran inspiroivat lasta ja kumpuavat hänestä itsestään? Samaan aikaan tyttäreni harrastaa koripalloa ja sakkia, mutta näiden mielenkiinnon kohteiden arvoa kukaan ei ole kyseenalaistanut. Miksi perinteisesti tyttömäisiksi nähdyt asiat olisivat huonompi tai epäfeministisempi valinta kuin perinteisesti poikamaisiksi hahmotetut – vai voiko niille kaikille olla tilaa?

Tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen pohtii Meidän Perheen haastattelussa, saisiko luonnontieteiden pariin enemmän tyttöjä, ellei luonnontieteitä brändättäisi ei-tyttömäisiksi vaan niitä yhdistettäisiin luovasti vaikkapa prinsessaleikkeihin. Prinsessat ja luonnontieteet kun eivät ole millään tavalla toisiaan poissulkevia asioita. Aikuiset vain usein tekevät niiden välille jakolinjan, koska prinsessat on totuttu näkemään tyttöjen ja luonnontieteet poikien juttuna. Myös tytöt on tärkeää saada mukaan ratkomaan globaaleja ongelmia luonnontieteiden keinoin, joten jakolinjasta on haittaa kaikille.

Perinteisten ”tyttöjen juttujen” vähättely on vain yksi ilmentymä naissukupuolen väheksymisestä. Pahimmillaan leikkien ja roolien arvottaminen uusintaa epätasa-arvoisia sukupuolistereotypioita. Tytöt voivat kokea, että jotkut heidän intohimoistaan ovat arvottomia ja noloja tyttömäisyytensä vuoksi, ja kääntyä pois unelmistaan. Samalla poikaoletetut, jotka innostuisivat vaikkapa prinsessa- tai keijuleikeistä, voivat kokea, ettei heidän ole hyväksyttävää heittäytyä niihin.

Kun kirjoitin aiemmin lapsen oikeuksien viikolla omilla sometileilläni prinsessaleikkien arvottamisesta, sain paljon palautetta. Eräs kommentoija nosti esiin, että jos aikuiset tekevät pinkistä ja hörhelöistä ongelmia, he ohjaavat samalla tyttöjä ajattelemaan, että vaatteet ja ulkonäkö määrittelevät tyttöjä. Samalla voi syntyä käsitys, että ihminen voi olla rajoittavalla tavalla ”liian tyttö”.

Mielestäni tasa-arvoisen ja kannustavan kasvatuksen ydin on siinä, että lapsi saa itse valita unelmansa ja leikkinsä ilman, että sukupuolinormit rajaavat valintoja. Se tarkoittaa myös sitä, ettei ”tyttöjen jutuissa” ole mitään halveksittavaa vaan ne ovat yhtä arvokkaita kuin muutkin mieltymykset. Kaikkien tyttöjen ei tietenkään tarvitse välittää prinsessajutuista, mutta jos mitä tahansa sukupuolta oleva lapsi nauttii niistä, olkoon hän ylpeästi prinsessa!

Lasten oikeuksien viikolla Plan International Suomi on mukana #SaaUnelmoida-kampanjassa, jossa lasten oikeuksia edistävät tahot kannustavat lapsia unelmoimaan ja kaikkia jakamaan omat lapsuuden unelmansa sosiaalisessa mediassa. Toivottavasti kenenkään ei tarvitse tuntea, että hänen unelmansa ovat vääränlaisia.  

Iida Riekko
Kirjoittaja on Plan International Suomen viestinnän suunnittelija, joka on kiinnostunut kulttuurin ilmiöistä ja feminismistä.

 

Tutustu toimintaamme