”Tytöt eivät ole turvassa pimeän tultua”

Ugandalainen Faridah, 19, on kohdannut häirintää ja katuväkivaltaa. Nyt hän on Planin aktivisti, joka haluaa tehdä kotikaupungistaan Kampalasta tytöille turvallisen paikan.

”Asun Ugandan pääkaupungissa Kampalassa, jossa on 3,2 miljoonaa asukasta. Tyttöjen on hyvin vaarallista kävellä yksin Kampalassa.

Suurin ongelma on seksuaalinen häirintä, kävelee tyttö sitten yksin tai ryhmässä. Moottoripyörätaksi on usein turvallisempi vaihtoehto, mutta se maksaa. Joskus kuljettajat vaativat tytöiltä seksuaalisia palveluksia.

Myyn työkseni pähkinöitä ja sipsejä tienvarressa. Työskentelen iltakuudesta puoleen yöhön. Tytöt eivät ole turvassa pimeän tultua. Päälleni on käyty monta kertaa. Viime vuonna, kun odotin vauvaa, kävelin kadulla ystäväni kanssa. Silloin ryhmä huumediilereitä hyökkäsi ystäväni kimppuun. He raiskasivat ja tappoivat hänet. Ystäväni ei ole ainoa uhri. Joka vuosi yli miljoona ugandalaista naista kokee seksuaalista väkivaltaa.

Jouduin hiljattain myös ryöstetyksi. Käsilaukkuni vietiin, kun olin lähdössä yöllä töistä kotiin.

Jotta tyttö voi tuntea olonsa turvalliseksi kotikaupungissani, hänen pitää olla miehen – isän tai veljen – seurassa. Mutta jopa silloin miehet nolaavat tyttöjä huutelemalla: ”Anna minulle tyttäresi, anna minulle siskosi.”

Olen saanut voimaa ja itsevarmuutta

Olen yksinhuoltaja. Minulla on kaksi lasta: neljävuotias ja kymmenkuinen. Kaksi vuotta sitten päätin tulla mukaan Plan Internationalin Safer Cities -hankkeeseen, koska elämäni oli vaikeaa: olin teiniäiti ja koulupudokas, ja tilanteeni hävetti minua. En uskaltanut kävellä itsekseni kaduilla.

Safer Cities -ryhmässä olen saanut voimaa ja itsevarmuutta. Ymmärsin, että voin auttaa muita tyttöjä välttämään rankat kokemukset, jotka olen itse käynyt läpi.

Perheeni on alkanut arvostaa minua, koska minulla on nyt tavoite: haluan olla yhteisössäni tärkeä muutoksen tekijä. Pyrin muuttamaan tapaa, jolla tytöt näkevät itsensä.

Minä ja Safer Cities -ryhmän tytöt olemme keskustelleet moottoripyörätakseja valvovien viranomaisten kanssa ja puhuneet kaupunginhallituksessa. Olemme pyytäneet kaupungilta katuvaloja, jotta meidät nähdään ja näemme itse, minne olemme menossa. Olemme myös vaatineet, että kaupungistamme tulee siistimpi ja ystävällisempi paikka ja että tytöt pääsevät mukaan vapaa-ajan harrastuksiin, kuten jalkapalloon. Huomaan jo edistystä.

Suurin toiveeni on, että joukkoliikenteen työntekijät ymmärtävät tyttöjen oikeudet ja auttavat tekemään kaupungistamme turvallisemman tytöille. Jos niin tapahtuu, Kampalasta tulee parempi paikka kaikille.

Yhteisössämme suurin osa tytöistä tulee äidiksi ollessaan vielä itsekin lapsia. Emme tienneet ennen oikeuksistamme, mutta Safer Cities -hankkeessa me tytöt olemme oppineet puolustamaan itseämme. Emme ole enää passiivisia uhreja.

Tällä kertaa taistelin takaisin

Olin kaupungilla tyttöporukan kanssa, kun autokorjaamossa työskentelevä mekaanikko alkoi häiriköidä minua. Hän ruiskutti vettä päälleni, ja kun kielsin häntä tekemästä niin, hän läimäytti minua ja yritti kouria minua kuin seksiobjektia. Tällä kertaa taistelin takaisin: menin raportoimaan häirinnästä poliisille, joka pidätti miehen.

Koska tyttöjen seksuaalinen häirintä on Kampalassa arkipäivää, meidän täytyy saada miehet mukaan keskusteluun ja asennemuutokseen. Meidän pitää myös saada tytöt ymmärtämään laajalti, ettei heidän tarvitse sietää häirintää ja väkivaltaa.

Olen nykyisin Planin vapaaehtoinen Champion of Change -valmentaja. Se tarkoittaa, että opetan muita tyttöjä arvostamaan ja puolustamaan itseään ja käymään turvallisesti koulua.

Kun tyttöjä huonosti kohtelevat miehet alkavat ajatella uudella tavalla ja kun tytöt tuntevat oikeutensa ja uskaltavat puolustautua, elämämme muuttuu paremmaksi.”

Faridah puhui viime viikolla tyttöjen turvallisuudesta YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa osana Plan Internationalin Girls Takeover -tempausta. Hän osallistui Planin kartoitukseen 22 suurkaupungin turvallisuudesta.