”Nuoret uskaltavat sanoa, että tarvitsevat ehkäisyä ja että heille on tärkeää pysyä koulussa”

Teiniraskauksien ja lapsiavioliittojen juurisyyt ja avain muutokseen löytyvät kodeista, uskoo Plan International Ugandan projektipäällikkö Christine Oseku. Haitallisten käytäntöjen lopettamiseen tarvitaan kuitenkin paljon yhteistyötä ja kekseliäitä keinoja.

Suunnittelemattomat teiniraskaudet ja lapsiavioliitot voivat jäädä Ugandassa historiaan. Se vaatii nuorten, vanhempien, koulujen, terveydenhuollon ja johtajien tiivistä yhteistyötä.

Näin uskoo Christine Oseku, Plan International Ugandan projektipäällikkö. Hän johtaa Bold Step -hanketta, joka ehkäisee teiniraskauksia ja tukee nuorena äidiksi tulleita tyttöjä Kamulin ja Buyenden alueilla eteläisessä Ugandassa. Kaksi ja puoli vuotta kestävää hanketta rahoittavat Euroopan Unioni ja Suomen ulkoministeriö.

Oseku näkee, että niin teiniraskauksien juurisyyt kuin muutoksen avaimetkin löytyvät kodeista. Vanhempien asennemuutos on välttämätön ongelman ratkaisemiseksi.

”Lasten laiminlyönti on merkittävin syy teiniraskauksiin. Vanhemmat ajattelevat usein, että koulun pitää hoitaa seksuaalikasvatus, mutta se ei riitä. Jos vanhemmat eivät pysty puhumaan lastensa kanssa seksistä ja ehkäisystä, lapset voivat saada väärää tietoa muualta”, hän sanoo.

Myös puutteet turvallisuudessa altistavat teinityttöjä raskauksille. Esimerkiksi pitkät koulumatkat, lapsityö sekä nuorten suosimat, heikosti valaistut discot altistavat tyttöjä seksuaaliselle hyväksikäytölle.

”Jos tyttö joutuu raiskatuksi, osa vanhemmista haluaa ratkaista ongelman naittamalla tytön raiskaajalle. Jos naimakauppa epäonnistuu, poliisi saa ilmoituksen vasta siinä vaiheessa, ja silloin todisteita on vaikea kerätä”, Oseku sanoo.

Teinitytön keho ja mieli eivät ole valmiita raskauteen

Teiniraskaudet ja lapsiavioliitot kietoutuvat Ugandan maaseudulla toisiinsa erottamattomasti. Suunnittelemattomasta teiniraskaudesta seuraa tavallisesti avioliitto, koska sen ajatellaan suojaavan tytön ja tämän perheen kunniaa. Toisaalta lapsiavioliittoja solmitaan paljon myös taloudellisista syistä, ja ne johtavat tyypillisesti varhaisiin raskauksiin.

Kamulissa ja Buyendessa ei ole perinteisesti arvostettu tyttöjen koulutusta, vaan perheet ovat kouluttaneet mieluummin poikalapset, joita ovat pitäneet suuremmassa arvossa. Tyttöjä on pidetty pian kuukautisten alkamisen jälkeen kypsiksi avioliittoon ja äidiksi. Tämä ajattelutapa elää yhä, vaikka sosiaaliset normit ovatkin muutoksessa.

Oseku kertoo, että nuorimmat synnyttäjät ovat vain 13-vuotiaita. Hänen ensimmäinen ammattinsa oli kätilö, joten hän tuntee perin pohjin teiniraskauksien vaarat.

”Teinitytön keho tai mieli ei ole vielä valmis raskauteen. Ennenaikaiset synnytykset ovat yleisiä, ja moni synnytys päättyy kiireelliseen sektioon, koska äidin lantio ei ole tarpeeksi leveä. Neurologiset vammat ovat valitettavan yleisiä hyvin nuorten äitien vauvoilla. Samoin aliravitsemus ja kehitysviivästymät, koska näillä äideillä ei usein ole riittäviä vanhemmuustaitoja”, Oseku listaa.

Teiniäitiyden tragedia ei kosketa ainoastaan perheitä. Oseku painottaa, että kyseessä on kokonaisiin yhteisöihin ja kansantalouteen ulottuva haaste. Teiniäidit ja lapsivaimot joutuvat tavallisesti pois koulusta, jolloin riski köyhyyden ja kouluttamattomuuden periytymiseen kasvaa.

Jos taas tytöt saavat käydä koulua, he saavat lapsia vasta, kun ovat siihen valmiita, ja he kouluttavat todennäköisesti myös omat lapsensa.

Kaikki voivat muuttaa asenteita

Plan on tarttunut ongelmaan Bold Step -hankkeessa monialaisella yhteistyöllä. Teiniraskauksien ehkäisyyn osallistuvat niin paikalliset järjestöt, aluehallinto, terveyskeskukset, koulut kuin uskonnolliset johtajatkin.

”Aiemmin terveyskeskusten työntekijät saattoivat tuomita nuoria, jotka tulivat hakemaan ehkäisyä. Olemme kouluttaneet kymmeniä sairaanhoitajia ja kätilöitä ja nähneet merkittävän muutoksen klinikoilla, joiden kanssa teemme yhteistyötä. Yhä useammat nuoret uskaltavat hakea palveluita, kun saavat kannustusta ja oikeaa tietoa. Se on yksi hankkeen tärkeimmistä tuloksista”, Oseku kertoo

Tärkeässä roolissa ovat myös nuoret sekä heidän vanhempansa, joista Plan on valmentanut vertaiskouluttajia. Nämä kertovat nyt muille nuorille ja kasvattajille esimerkiksi lapsiavioliittojen ja suojaamattoman seksin vaaroista ja kannustavat perheitä avoimeen, tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen. Isille ja äideille on omat ryhmänsä, joissa käsitellään muun muassa positiivista vanhemmuutta, sukupuolten tasa-arvoa, päihteitä ja sukupuolistunutta väkivaltaa.

Plan on tehnyt Bold Step -hankkeessa yhteistyötä kahden paikallisen kumppanijärjestön, Kadiyanin ja Yodanin, kanssa. Niiden kapasiteetin vahvistaminen on oleellisen tärkeää, jotta työ yhteisöissä jatkuu myös Planin hankkeen päätyttyä. Koulutukset ja mentoroinnit sekä yhteyksien luominen hallintoon ovat tuottaneet tulosta.

Kumppanijärjestöjen rooli on ollut oleellinen nuorten tavoittamisessa. Kadiyan ja Yodan ovat hyödyntäneet esimerkiksi radiolähetyksiä ja yhteisöteatteria. Ne ovat saaneet myös perinteisiä ja uskonnollisia johtajia mukaan asennemuutostyöhön. Jo yli 50 yhteisöjohtajaa on alkanut puhua lasten ja nuorten seksuaalioikeuksien puolesta.

Vaikka muutos on hidasta, tulokset näkyvät jo virallisissa tilastoissakin. Vuonna 2021 Buyendessa 28 % ja Kamulissa 21 % avioliitoista oli alaikäisten avioliittoja. Vuonna 2025 osuus oli vähentynyt molemmissa kunnissa 4 prosenttiyksikköä.

Nuoret uskaltavat nyt puolustaa oikeuksiaan

Työssä on myös haasteita. Oseku mainitsee päällimmäiseksi ongelmaksi sen, että lähes kaikilta Buyenden ja Kamulin terveysasemilta puuttuu lääkkeitä ja välineitä. Kondomit ja monet lääkkeet loppuvat säännöllisesti kesken, ennen kuin terveysviranomaiset täydentävät varastoja.

”Jos nuori tulee hakemaan kondomeja eikä saa niitä, hän tuskin tulee enää takaisin. Tai sitten hän palaa raskaana tai hiv-positiivisena”, Oseku sanoo.

Myöskään sosiaalisten normien muuttaminen ei ole suoraviivaista. Vaikka moni huoltaja ja yhteisöjohtaja näkee lapsiavioliittojen, sukupuolistuneen väkivallan ja tyttöjen syrjinnän haasteet, osa perheistä jatkaa haitallisia käytäntöjä.

Oseku on kuitenkin luottavainen, että positiivinen muutos jatkuu, vaikka hanke päättyy kesällä 2025.

”Paikalliset järjestöt jatkavat työtä. Luottamus yhteisöjen, terveyskeskusten, hallinnon ja terveyskeskusten välillä ei lopu tähän. Olemme myös pystyneet kasvattamaan terveysammattilaisten osaamista ja hankkimaan välineistöä, kuten verenpainemittareita ja synnytyssänkyjä. Tämä kaikki on mahdollista saamamme EU-rahoituksen ansiosta.”

Hän näkee seuraavana tärkeänä kehittämiskohteena ammattikoulutuksen laajentamisen.

”Moni nuori äiti tuntee nyt oikeutensa ja haluaa parantaa elämäänsä, muttei pysty köyhyyden, työtaakan tai pitkän välimatkan takia palaamaan kouluun. Tarvitaan matalan kynnyksen ammattikoulutusta, johon lapsen voi ottaa mukaan.”

Osekun mielestä merkittävin muutos näkyy nuorissa.

”Näemme joka päivä, että yhä useampi nuori uskaltaa puhua oikeuksiensa puolesta. He uskaltavat sanoa, että tarvitsevat ehkäisyä ja että heille on tärkeää pysyä koulussa. Se tekee minut ylpeäksi.”