Haitia ravistelevat väkivaltaisuudet ja nälkäkriisi uhkaavat tyttöjen oikeuksia. 13-vuotiaalle Barbaralle väkivallan pelko on arkipäivää.

”Minua pelottaa eniten se, mitä on meneillään pääkaupungissamme. En haluaisi nähdä jengien välisiä yhteenottoja kotiseudullani. Aseistetut joukot eivät kunnioita ihmiselämää.”

YK:n mukaan tänä vuonna 2500 ihmistä on kuollut tai loukkaantunut Haitissa jengiväkivallan seurauksena pelkästään maaliskuuhun mennessä.

Suurin osa levottomuuksista keskittyy pääkaupungin ympäristöön. Monet ihmiset ovat paenneet väkivaltaisuuksia lähtemällä kaupungista syrjäseuduille. Tämä tuo lisähaasteita alueille, joilla ruoka on jo ennestään vähissä.

”On hankalaa olla miettimättä sitä, mitä maassamme tapahtuu. Tälläkin hetkellä lapsia hyväksikäytetään ja raiskataan ja heitä kuolee väkivaltaisuuksissa”, Barbara sanoo.

Väkivallan ja nälän seuraukset

Ruoan tuoksu kantautuu puisesta katoksesta, joka toimii Barbaran ja hänen isänsä keittiönä. Tänään pienellä perheellä on ruokaa.

Joinain päivinä Barbara ei saa mitään syödäkseen.

”Minulla on usein vatsa kipeä, mutta silloin yritän keskittyä esimerkiksi opiskeluun. Sillä tavalla pystyn unohtamaan nälän.”

Väkivaltaisuudet vaikuttavat ruoan saatavuuteen, koska jengit pysäyttävät tukkukauppiaita ja vaativat heiltä rahaa ennen kaupunkeihin pääsyä. Jakeluvaikeudet ovat nostaneet tuotteiden hintoja.

Maailmanpankin mukaan Haiti on niiden kymmenen maan joukossa, joihin ruoan hinnan nousu on vaikuttanut voimakkaimmin. Haiti oli jo ennestään yksi maailman köyhimmistä valtioista. Väkivaltaisuuksien lisäksi inflaatiota ovat syventäneet polttoainepula ja kuivuudet. Maailman ruokaohjelman WFP:n mukaan 4,35 miljoonaa ihmistä, lähes puolet Haitin väestöstä, on hätätilanteessa ruoan puutteen takia.

Jatkuvalla nälällä ja väkivallan pelolla on vakavat seuraukset. Niiden takia kouluja on suljettu ja oppitunteja peruttu. Turvattomuuden takia edes kouluun käveleminen ei ole Barbaralle itsestäänselvyys.

Valoa tulevaisuudessa

Barbara asuu isänsä kanssa rannalla hökkelissä, johon he muuttivat vuoden 2010 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Barbaran isä kuitenkin pelkää, ettei vaatimaton rakennus kestä tulevia hurrikaanikausia.

Barbaran isä on tukenut tyttärensä koulunkäyntiä hankkimalla koulukirjoja. Koulumaksujen maksaminen oli kuitenkin mahdotonta, kunnes perhe sai taloudellista tukea Planilta. Nyt isä voi rahoittaa Barbaran koulutuksen, jotta tämä saisi paremman tulevaisuuden.

Päivittäisistä vaikeuksista huolimatta Barbara uskoo, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.

”Suurin unelmani on käydä kouluni loppuun ja oppia sitten ompelemaan työkseni, koska rakastan sitä.”
Barbara istuu vihkonsa kanssa puun varjossa ja luonnostelee kuvia mekoista – ehkäpä se on askel kohti unelman toteutumista.

Barbaran nimi on muutettu turvallisuussyistä.