”Minun tytärtäni ei silvota”

Yhä useampi etiopialainen äiti ja isä päättää säästää tyttärensä sukuelinten silpomiselta. Silpominen loppuu yksi perhe ja yksi valinta kerrallaan.

”Tyttöjen silpomisesta ei ole ollut tapana puhua täällä”, sanoo etiopialainen Shishig, 14-vuotiaan Emanin äiti.

Perhe asuu Etiopiassa Afarin alueella, joka näyttää epätodellisen kauniilta. Karu ja palanut maisema hiekkatasankoineen jatkuu silmänkantamattomiin, ja horisontti tuntuu sulavan kuumuudessa. Hiekan keskeltä ilmestyy pieniä kyliä ja värikkäitä kaupunkeja. Täällä perinteet vaikuttavat jokaiseen elämänvaiheeseen.

Shishig on yksi kylänsä ensimmäisistä äideistä, jotka päättivät suojella tytärtään sukuelinten silpomiselta, joka tunnetaan myös nimellä ympärileikkaus. Hän kuuli perinteen vaaroista televisiosta.

”Tiesin, että silpominen voi aiheuttaa vaarallista verenvuotoa ja että sillä on elinikäiset seuraukset. Silvotuilla tytöillä on ongelmia kuukautisten aikana, virtsaamisvaikeuksia ja suuri infektioriski. Silpominen on erittäin vaarallista. Siksi päätin suojella tytärtäni.”

Tyttöjen sukuelinten silpominen on Afarin alueella syvään juurtunut ja haitallinen käytäntö, jota on pidetty normina jo sukupolvien ajan. Tytölle voidaan tehdä kivulias ja hengenvaarallinen toimenpide jo viikon kuluttua syntymästä.

Shishig kertoo, ettei valistus vieläkään tavoita kaikkia syrjäisimpiä yhteisöjä.

”Alueellamme eräs silvottu tyttö vuoti paljon verta, eikä häntä voitu viedä sairaalaan, koska silpomisesta ei voitu puhua julkisesti.”

Monet Shishigin ystävistä ovat kokeneet silpomisen. Naiset ovat keskustelleet asiasta yhdessä ja kannustavat nyt myös muita silpomisen lopettamiseen.

Tyttöjen kerhot murtavat tabuja

Vaikka silpominen on Etiopian laissa kielletty, se on edelleen yleinen käytäntö. Arviolta 65 prosenttia etiopialaisista naisista on kokenut silpomisen, jossa ulkoiset sukuelimet poistetaan osittain tai kokonaan. Tytöt ja naiset kärsivät fyysisistä ja psyykkisistä seurauksista koko elämänsä ajan.

Syrjäisissä kylissä perinteisillä johtajilla ja kylän vanhimmilla on edelleen huomattavaa vaikutusvaltaa, eikä silpomisen terveysriskeistä ole ollut juurikaan tietoa. Vielä nykyään yli 95 prosenttia Afarin alueen tytöistä silvotaan. Monille perheille käytäntö on sosiaalinen normi, jota ei voi murtaa.

”Vanhempi sukupolvi painostaa silpomiseen. Jotkut sanovat, että se kuuluu kulttuurimme. Sanon heille, että jokin, mikä vahingoittaa tyttöjä, ei ole kulttuuria”, sanoo opettaja Zehara, joka toimii Planin tyttöjen kerhon yhteyshenkilönä koulussaan.

Zehara haluaa toimia esimerkkinä muille vanhemmille ja nuoremmalle sukupolvelle. Hänen tyttärensä Fatuma, 14, puhuu tyttöjen kerhossa silpomisen vaaroista ja innostaa muita tyttöjä mukaan. Planin perustamissa kerhoissa tytöt oppivat oikeuksistaan ja silpomisen riskeistä. Silpomattomat tytöt kohtaavat yhä pilkkaa ja syrjintää, joten toisten tyttöjen tuki on tärkeää.

Zehara kertoo, että silpominen on herättänyt paljon keskustelua aikuisten tilaisuuksissa.

”Eräs nainen kysyi minulta, yritänkö saada hänet epälojaaliksi uskonnolleen. Silloin kerroin 17-vuotiaasta tytöstä, jonka vatsa oli turvonnut. Hänen isänsä luuli tytön olevan raskaana, mutta sairaalassa kävi ilmi, ettei kuukautisveri ollut päässyt kunnolla pois silpomisen takia. Tytöllä oli edessään hengenvaarallisia komplikaatioita. Tämä tarina on pysäyttänyt ihmiset”, Zehara kertoo.

”Yhteisömme on muuttumassa. Jos jatkamme tiedon jakamista, muutoksesta voi tulla pysyvä. Voimme pelastaa tyttömme.”

Odotuksista poikkeaminen vaatii rohkeutta

Muutos alkaa rohkeista vanhemmista. Planin järjestämissä koulutuksissa vanhemmat saavat tiedon lisäksi rohkeutta edistää muutosta.

Plan Internationalin seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien asiantuntija Philipos Petros kertoo monien vanhempien uskovan, että silpominen auttaa tyttäriä pääsemään naimisiin.

”Taustalla on tiukkoja käsityksiä siitä, miten tyttöjen odotetaan pysyvän siveinä ja neitseellisinä. Vanhemmat pelkäävät juoruja ja sosiaalista syrjäytymistä, jos he poikkeavat näistä odotuksista.”

Vanhempien ja lasten kanssa tehtävän yhteistyön lisäksi Plan käy vuoropuhelua kylän vanhimpien, yhteisöjen johtajien, terveydenhuollon työntekijöiden, viranomaisten, paikallismedian edustajien ja perinteisten ympärileikkaajien kanssa.

”Otamme keskusteluihin mukaan myös uskonnollisia johtajia, koska silpominen yhdistetään usein virheellisesti uskontoon. Todellisuudessa sillä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.”

Petrosin mukaan muutos on mahdollinen vain, kun ihmiset ymmärtävät, etteivät he ole yksin.

”Jotta silpominen saadaan loppumaan, riittävän monien on uskottava, että muutkin tukevat muutosta. Sekä silpomisen riskit että perinteen hylkäämisen hyödyt täytyy ymmärtää.”

Luvut osoittavat, että vanhempien, tyttöjen ja Planin ponnistelut alkavat tuottaa tulosta. Toimintayhteisöissä silpomisen uhreiksi joutuneiden tyttöjen määrä on hitaasti mutta varmasti laskussa.

Laajempi konteksti kuitenkin osoittaa, kuinka haurasta edistys voi olla. Etiopian muissa osissa, joissa konfliktit ja köyhyys hallitsevat arkea, monet perheet ovat jälleen alkaneet kannattaa haitallista perinnettä.

Isät vastustamaan silpomista

Ali, 48, on yksi ensimmäisistä miehistä, jotka uskalsivat julkisesti vastustaa silpomista yhteisössään.

”Omia tyttäriäni ei ole silvottu”, hän sanoo ylpeänä.

Ali sanoo, että Afarissa isillä on usein edelleen viimeinen sana perheessä. Juuri siksi hän uskoo, että miesten on otettava kantaa. Hän päätti suojella tyttäriään silpomiselta ja kannustaa nyt muita isiä tekemään samoin.

”Silpomista pidetään usein kulttuurimme kiinteänä osana. Itse asiassa perinne on vain kehittynyt ajan myötä, eikä niin ole tehty aina. Se voidaan myös lopettaa.”

Alin 14-vuotias tytär Seyida on Planin tyttökerhon jäsen. Seyida jakaa isänsä huolen silpomisesta ja tietää, ettei kaikki muutu yhdessä sukupolvessa.

”Alueellamme harjoitetaan silpomisen vakavinta muotoa. Muutos on vaikea prosessi, mutta yhdessä voimme lopettaa silpomisen.”