Kummius ja koronapandemia: pysytään etäällä, mutta ei etäisinä

Lyn kotikylään Vietnamissa kehitettiin ”koronapostilaatikot”, jotta kummikirjeitä voi lähettää turvallisesti.

Koulussa tuntuu tänään oudolta, 13-vuotias Ly miettii ja katsoo tarkasti ympärilleen. Hän on tullut isänsä mukaan käymään koulullaan, jossa pidetään kylän vapaaehtoisten kokous. Tavallisesti vilkas koulu on nyt tyhjillään. Pihassa ei leiki lapsia, eikä naurua tai rummutusta kuulu.

Koronapandemia on tehnyt koulusta lähes tunnistamattoman.

Ly on Planin kummilapsi Vietnamissa, ja hänen isänsä Thang johtaa kylän kummitoiminnasta vastaavaa ryhmää. Kun Ly kävelee isänsä kanssa ryhmän kuukausittaiseen kokoukseen suljetulle koululle, hän muistaa kovaäänisistä kuulutetut iskulauseet: ”Kaikkien on pidettävä turvaväli. Jokaisella alueella. Jokaisessa kylässä. Jokaisessa yhteisössä.”

Lyn luokkahuoneessa, joka on yleensä täynnä hänen kaveriensa naurua ja puheensorinaa, istuu tänään vain kahdeksan ihmistä. He ovat tulleet paikalle kummitoimintaa koskevaan kokoukseen ja istuvat kaukana toisistaan.

– Työ on ollut tässä kuussa erityisen vaikeaa, kun lasten on täytynyt pysyä kotona. Kaikki tehtävät on kuitenkin hoidettu tavalliseen tapaan, Thang kertoo vapaaehtoisten ryhmälle.

Koronapandemiasta on seurannut jotain hyvääkin, sillä nyt Ly on voinut viettää enemmän aikaa isänsä kanssa. Ly hymyilee vähän ajatellessaan tätä.

Tavallisesti hän viettää suurimman osan päivistään koulussa, joten perheen kanssa olemiseen ei jää paljon aikaa. Nyt rutiinit ovat kuitenkin muuttuneet.

Ly herää yleensä aikaisin opiskelemaan, auttaa sitten kotitöissä ja syöttää kanat ja ankat ennen kuin avustaa isäänsä vapaaehtoistyön velvollisuuksissa.
 

Pandemia vaikuttaa kaikkien elämään

Xin Manin alueella sijaitsevassa kylässä asuu Lyn lisäksi 18 Planin kummilasta. Lyn isä on vastuussa kirjeistä, joita lapset lähettävät kummeilleen. Thang on yhteydessä jokaiseen kummilapsiperheeseen ja muistuttaa lapsia kirjoittamaan kirjeensä ajoissa.

Sen jälkeen, kun sosiaalista etäisyyttä koskeva määräys tuli voimaan, Thang ja muut vapaaehtoiset ovat kehittäneet aitaan tai puuhun kiinnitettäviä ”koronapostilaatikoita”, jotta lapset voivat lähettää ja vastaanottaa kirjeitä joutumatta kontaktiin muiden kanssa.

Kummilasten joukosta vain kymmenen osaa kirjoittaa itse, joten kirjeiden kirjoittamiseen tarvitaan Thangin apua.

Ly auttaa isäänsä kirjeiden lukemisessa. Kaikki sanat ja lauseet eivät ole aina ymmärrettäviä, joten Ly selvittää, mitä niissä halutaan sanoa, ja tekee tarvittavat muutokset.

Kokouksessa Ly kuulee koronaviruksen torjuntakeinoista: käytä aina hengityssuojainta, pese kätesi säännöllisesti sekä vältä kosketusta ja suuria kokoontumisia.

Pandemia vaikuttaa kaikkien elämään, mutta he pitävät ajatuksensa myönteisinä. Ly toivoo, että elämä palaa pian normaaliksi ja hän pääsee taas näkemään ystäviään.

Kokouksen päättyessä vapaaehtoiset antavat toisilleen suosionosoitukset ja ottavat mukaansa pieniä lahjoja, jotka toimitetaan pian kummilapsille eri puolille kylää. Ly on jo saanut omansa.

Kotimatkalla hän puristaa pientä pakettia tiukasti rintaansa vasten ja muistelee opettajansa sanoja: ”Kohdelkaa toisianne rakastaen ja arvostaen. Pysytään etäällä, mutta ei etäisinä.”