Elisa Malik: ”Tahdon, että tytöt uskaltavat haaveilla”

Sisällöntuottaja ja vaikuttaja Elisa Malik tahtoo, että kaikki tytöt pääsevät kouluun ja voivat haaveilla. Hän haluaa tuoda somessa näkyviin nepalilaiset juurensa ja sen, millaista on kasvaa kahdessa eri kulttuurissa. Elisa juontaa Planin uutta podcastia, jonka ensimmäinen jakso ilmestyy naistenpäivänä 8.3.

Mitä nepalilaiset juuresi merkitsevät sinulle?

Vanhempani ovat kotoisin Nepalista, joten olen kasvanut kahden kulttuurin välissä. On ihanaa, että vihdoin uskallan puhua nepalilaisista juuristani. Aina en ole näin voimakkaasti uskaltanut. Lapsena en nähnyt kaltaisiani ihmisiä juurikaan mediassa. Mielestäni vasta viime vuosien aikana televisiossa on alkanut näkyä paljon monimuotoisemmin erilaisia ihmisiä. Kun näin Tiktokissa eteläaasialaisia ihmisiä ympäri maailman tekemässä sisältöä omasta kulttuuristaan, inspiroiduin suuresti. Aloin sen jälkeen näyttää vahvemmin omia juuriani.

Aloin tehdä Youtube-videoita 15 vuotta sitten. Olen saanut rasistisia kommentteja koko urani ajan. Haluan edistää antirasismia ja siksi puhun avoimesti taustastani. En jää pohtimaan, ketkä näkevät videoitani ja mitä he niistä ajattelevat. Näytän kauniita asioita kulttuuristani, jotta muutkin voivat tutustua siihen. Olen näyttänyt videoillani esimerkiksi, miten puetaan sari.

Millaisia muistoja sinulla on epätasa-arvoisuudesta?

Nepalilaisessa kulttuurissa tytöille on tiukempia sääntöjä kuin pojille. Yläkoulussa kaverini yökyläilivät toistensa luona, mutta minä en saanut mennä, koska olin tyttö. Minulle tuli yksinäinen ja ulkopuolinen olo. Silloin aloin katsella Youtube-videoita, ja niiden kautta tuli yhteisöllinen olo. Innostuin itsekin tekemään videoita.

Olen nähnyt paljon epätasa-arvoisuutta nepalilaisissa avioliitoissa. Olen nähnyt, miten naiset käyvät töissä, huolehtivat lapsista ja tekevät kaiken kotona, kun miehet vain istuvat sohvalla.

Muistan, miten kaverini Suomessa odotti innolla kuukautistensa alkua. Minä taas odotin kauhulla, koska se tarkoitti sitä, että kaikki tulevat tietämään, milloin minulla on kuukautiset. Nepalilaisessa kulttuurissa puhutaan kuukautispaastosta. Kuukautisten aikana naiset eivät ole perinteisesti saaneet esimerkiksi mennä keittiöön tai syödä yhdessä muiden kanssa.

Äitini on järjestetyssä avioliitossa. Hän meni naimisiin 16-vuotiaana. Kysyin joskus, miksi hän meni niin nuorena naimisiin. Äiti vastasi, että kaikki hänen kaverinsakin menivät. Kun jokin asia on yleinen kulttuurissa, ei ehkä tule kyseenalaistaneeksi, että onpa kummallista mennä naimisiin 16-vuotiaana.

Nuorempana en kiinnittänyt huomiota naisvihaan Suomessa. Aikuisena olen huomannut, että se on ihan oikea asia ympäri maailmaa, myös Suomessa. Naisia kohdellaan edelleen eri tavalla kuin miehiä esimerkiksi työelämässä. On monenlaista häirintää, ja Suomessa naisten palkka on edelleen pienempi kuin miesten. Maailma on vielä keskeneräinen.

Alat tehdä Planille podcastia. Millainen siitä tulee?

Minulla on intohimo tyttöjen ja naisten oikeuksien puolustamiseen. Minua alkoi ärsyttää se, että vain naistenpäivänä puhutaan tyttöjen ja naisten oikeuksista. Sain idean podcastiin, kun mietin, miten voisin lisätä keskustelua.

Ensimmäinen vieraani on kansanedustaja Fatim Diarra. Podcastissa maalaan jokaisen vieraani kanssa. Höpöttelemme ja maalaamme samaan aikaan. Meillä on yksi iso canva, jota jatkan jokaisen vieraani kanssa. Siitä syntyy iso taulu. Maalaaminen on mielestäni tosi terapeuttista.

Mitä asioita haluaisit muuttaa maailman tyttöjen elämässä?

Nepalilaiset tytöt kasvatetaan siihen, että naimisiinmeno ja perhe ovat tärkeimmät asiat, jotka täytyy saavuttaa. Toivoisin, että kaikkia maailman tyttöjä opetettaisiin haaveilemaan myös työurasta. Minullekin oma perhe on edelleen yksi haave, mutta olen löytänyt muitakin haaveita elämääni.

Lukion jälkeen ajattelin pitää välivuoden ja tehdä Youtubea, mutta yksi vuosi venyikin kymmeneksi vuodeksi. Olen saanut kotonani mahdollisuuden pitää välivuoden ja tehdä mitä haluan. Olen päässyt tutustumaan itseeni ja siihen, kuka olen. Tuottaessani sisältöä someen olen tajunnut esimerkiksi, että
rakastan esiintyä kameran edessä.

Kun olin lapsi, vanhempani lahjoittivat rahaa hyväntekeväisyyteen. Ajattelin, että aikuisena lahjoitan itsekin. 22-vuotiaana löysin Planin Tyttösponssi-kuukausilahjoituksen ja päätin alkaa lahjoittaa säännöllisesti. Se tuntui juuri minun arvojeni mukaiselta jutulta.

Mitä sinä tahdot maailmassa?

Tahtoisin, että kaikki maailman tytöt pääsisivät kouluun. Kouluun pääseminen on meille Suomessa ehkä itsestäänselvyys, mutta kaikilla ei ole sellaista mahdollisuutta. Se, ettei pääse kouluun, sulkee paljon ovia tulevaisuudelta. Varsinkin lukutaito on tärkeä asia.

Liian moni tyttö tietää, että hänen tulevaisuutensa on mennä naimisiin ja saada nuorena lapsia. Eräs yläkoulun opettajani sanoi, että maailmassa olisi paljon vähemmän ihmisiä, jos tytöillä ja naisilla olisi samanlaiset oikeudet kuin pojilla ja miehillä.

Tahtoisin, että tytöt voisivat haaveilla mistä tahansa asioista. Olen itse tosi haaveileva ihminen. Olisi ihanaa, että kaikilla tytöillä voisi olla haaveita. Toivoisin, että tytöt voisivat tehdä, mitä ikinä sydän tahtoo.