Annen matka kohti toivoa ja toipumista

Anne on päättäväinen 12‑vuotias eteläisestä Beninistä. Toimelias Anne on tärkeässä roolissa yhteisönsä lastenkerhossa, jossa hän inspiroi ystäviään energiallaan ja kunnianhimollaan. Hän on aina haaveillut lääkärin ammatista ja ihmishenkien pelastamisesta. Hänen unelmansa oli kuitenkin lähellä murskautua.

Eräänä aamuna Anne heräsi huonovointisena, päänsärkyisenä ja oksentelevana, minkä vuoksi hän ei pystynyt lähtemään kouluun.

Anne pääsi paikalliseen terveyskeskukseen, mutta hänen vointinsa heikkeni nopeasti. Kun kaksi viikkoa oli kulunut, lääkärit diagnosoivat hänellä munuaisten vajaatoiminnan ja siirsivät hänet kiireellisesti aluesairaalaan. Siellä hän sai kahden viikon tehohoidon, joka pelasti hänen henkensä.

”En pystynyt kävelemään enkä puhumaan. Olin todella peloissani”, Anne muistelee.

”Mutta en koskaan menettänyt toivoa.”

Toipuminen ei ollut helppoa. Se vaati sinnikkyyttä, rohkeutta ja muiden tukea. Pelosta ja epävarmuudesta huolimatta Anne piti kiinni unelmastaan tulla lääkäriksi ja taisteli jokaisen vastoinkäymisen läpi.

Kun Anne oli jälleen tarpeeksi vahva palatakseen kotiin, hänen koko yhteisönsä oli iloinen ja helpottunut. Lastenkerhon jäsenet osoittivat onneaan ja ottivat hänet vastaan laulamalla ja tanssimalla.

”Rukoilimme hänen puolestaan joka viikko. Kun näimme hänen palaavan, me kaikki hihkuimme ilosta”, kertoo Clémentine, yksi hänen ystävistään.

”Anne inspiroi meitä. Hän näytti, ettei toivoa saa koskaan menettää”, toinen ystävä sanoo.

Nyt Anne on terve ja koulussa. Hänen tulevaisuutensa näyttää valoisalta. Kokemuksensa myötä hän on entistä varmempi siitä, että hän aikoo opiskella lääkäriksi ja auttaa tulevaisuudessa muita hädässä olevia.

”Menin taas kouluun, leikin ystävieni kanssa ja jatkan unelmointia”, hän sanoo.

Annen toipuminen oli mahdollista Planin tarjoaman elintärkeän tuen ansiosta. Anne on ollut mukana kummiohjelmassa neljän vuoden ajan. Plan maksoi kaikki hänen sairaalakustannuksensa, tarjosi päivittäisen ruoan hänelle ja hänen perheelleen sekä järjesti jatkuvaa psykososiaalista tukea koko hoidon ajan.

Annen tarina muistuttaa, että toivo ja periksiantamattomuus voivat kantaa yli synkimmänkin ajan.

”Nyt voin taas hymyillä”, hän sanoo.

”Kiitos Planille siitä, ettette koskaan luovuttaneet minun kohdallani.”