Suomi irtautuu miinakieltosopimuksesta – mitä se merkitsee lapsille?

Eduskunta äänestää torstaina 19.6.2025 hallituksen esityksestä irtautua jalkaväkimiinojen käytön, tuotannon, varastoinnin ja siirron kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Päätökselle on eduskunnan laaja tuki. Asiasta on kuitenkin syytä keskustella aiheesta myös kriittisesti ennen ja jälkeen äänestyksen.

Lasten oikeuksien puolesta toimivat suomalaiset järjestöt, kuten Plan International Suomi, Pelastakaa lapset ja Unicef lausuivat lakiesityksestä. Lasten oikeuksien huomioiminen on tärkeä osa aseiden käytön ja tuotannon sääntelyä, mutta lasten tarpeiden näkökulma jää yleensä turvallisuuskeskustelussa pimentoon.  

Tässä katsaus siihen, miten tuki Ottawan sopimukselle – ja sen mahdollinen hidas mureneminen – heijastuu maailman lasten turvallisuuteen. 

Suuri osa siviiliuhreista on lapsia

Jalkaväkimiinat eivät erota taistelijaa koulumatkalla kulkevasta lapsesta. Vuonna 2023 miinojen uhreista 84 % oli siviilejä ja 37 % lapsia. Miinat jäävät maahan vuosikymmeniksi konfliktien päättymisen jälkeenkin. Ne aiheuttavat elinikäisiä vammoja, kuten raajojen tai näön menetyksiä ja syviä psyykkisiä traumoja. Usein lapset jäävät ilman riittävää hoitoa tai tukea. 

Sopimus on osa kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää 

Ottawan sopimus on keskeinen osa kansainvälistä järjestelmää, joka suojelee siviilejä aseellisissa konflikteissa ja konkretisoi humanitaarisen oikeuden periaatteita. Se on yksi tärkeimmistä tavanomaisten aseiden rajoittamista koskevista sopimuksista, jonka merkitys inhimillisen kärsimyksen vähentämisessä tunnustetaan myös Suomen päätöksessä. Irtautuminen sopimuksesta voi rohkaista muitakin valtioita samaan. Jo nyt viisi Euroopan maata on ilmoittanut vastaavista aikeista. Lisäksi Yhdysvaltojen ulkomaanavun leikkaukset ovat jo heikentäneet sopimukseen sisältyvää miinanraivaustoimintaa – erityisesti kehittyvissä maissa, joissa lapset ovat suurimmassa vaarassa. 

Mitä Suomi voisi päätöksen jälkeen tehdä?  

Jos Suomi etenee irtautumisessa, sen tulee samanaikaisesti sitoutua konkreettisesti Ottawan sopimuksen humanitaarisiin periaatteisiin. Plan International Suomi esittää seuraavat toimenpiteet: 

1. Lasten suojeleminen  

Suomen tulee laatia selkeä suunnitelma lasten suojelemiseksi jalkaväkimiinoilta. Tämä edellyttää turvallisuutta parantavia teknisiä ratkaisuja, kuten ajastettavia tai etädeaktivoitavia miinoja, tarkkaa digitaalista kartoitusta sekä lisää tukea miinojen uhreille ja heidän saamaansa hoitoon. 

2. Miinanraivauksen jatkuvuus on turvattava

Suomen on säilytettävä ja vahvistettava tukeaan miinanraivaukseen alueilla, joilla maamiinat uhkaavat siviiliväestöä. Ennen Ottawan sopimukseen liittymistä Suomi oli jo aktiivinen humanitaarisessa miinanraivauksessa, ja tätä vastuullista perinnettä ei tule katkaista. 

3. Suomi on vastuussa myös päätöstensä kansainvälisistä seurauksista 

Nyt tulisi vahvistaa diplomaattista tukea Ottawan sopimukselle ja edistää muiden maiden pysymistä sopimuksen osapuolina. Voimme ajatella Suomessa käyttävämme omalla alueellamme jalkaväkimiinoja korkeatasoisesti digitoidusti ja etäohjatusti, mutta tämä ei missään tapauksessa tule toteutumaan maailmalla laajasti. 

4. Miinojen valmistus ja teknologiset ratkaisut 

Jos Suomi alkaa valmistaa jalkaväkimiinoja, tulisi niitä valmistaa vain omaan käyttöön. Aseviennin eettisten ohjeiden tulee tässä olla täysin selkeitä. Jos Suomi päättää valmistaa miinoja, sen on asetettava teknologisten ratkaisujen valinnoissa siviilien turvallisuus ensisijaiseksi. Suomen valmistamilla jalkaväkimiinoilla eivät saa olla lapsiuhreja toisaalla maailmassa.  

5. Nyt on välttämätöntä esittää suunnitelma sopimuksen humanitaaristen tavoitteiden edistämisestä 

Suomi ei voi irtautua Ottawan sopimuksesta ilman, että se samanaikaisesti esittää uskottavan ja yksityiskohtaisen suunnitelman, kuinka edistää sopimuksen keskeisiä humanitaarisia tavoitteita jatkossa.  

Plan International on lastenoikeus- ja humanitaarinen järjestö, joka toimii yli 80 maassa ja tekee pitkäjänteistä työtä nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lasten, erityisesti tyttöjen, suojelemiseksi.