Suomalaisten elämäntavan täytyy muuttua pysyvästi | Plan

Suomalaisten elämäntavan täytyy muuttua pysyvästi

20.5.2020 - Ronja Karkinen

Koronapandemia on leikannut voimakkaasti kulutusta myös Suomessa. Nyt on oikea hetki pysähtyä miettimään, miten suomalaisten hiilijalanjälki ja luonnonvarojen kulutus saadaan pysymään matalina myös pandemian jälkeen.

Suomalaisen vuotuiset päästöt ovat keskimäärin yli 10 000 kiloa hiilidioksidia vuosittain. Keskimäärin ne ovat maailmassa 5000 kiloa ja monissa kehitysmaissa vain murto-osan tästä. Viime vuonna julkaistu suomalainen tutkimus arvioit kestäväksi hiilijalanjäljeksi noin 2500 hiilidioksidikiloa henkeä kohden vuonna 2030, joten on selvää, että suomalaisten elämä tuottaa kestämättömän määrän päästöjä. Muiden luonnonvarojen kulutus noudattaa samaa kaavaa, sillä myös materiaalijalanjälkemme on suurempi, kuin mitä luonnon ekosysteemit kestävät.

Nyt koronapandemian aikana kulutuksen päästöt ovat Suomessakin laskeneet. Lentomatkustaminen on vähentynyt olemattomiin. Palveluita ja tavaroita ei osteta kuten ennen, vaan poikkeusajat ovat ajaneet kansalaiset hiljaiseloon. Koronan välitön vaikutus on kuitenkin vain määräaikainen, sillä poikkeusaika päättyy ennemmin tai myöhemmin.

Ilmastonmuutos taas jatkaa etenemistään niin kauan, kunnes päästöt saadaan pysyvän laskun kautta täysin loppumaan. Ratkaisujen on siis oltava rakenteellisia ja kestäviä, ei sivuilmiöitä. On löydettävä keinoja, joiden avulla suomalaisten elämästä syntyvät päästöt saadaan vähenemään pysyvästi.

Kansalaisten hiili- ja materiaalijalanjäljen tunnistaminen on monella tapaa avain ekologisesta kriisistä selviämiseen. Päästöjä ei voida saada laskuun eikä luonnonvarojen käyttöä kuriin, ellei ylikulutukseen puututa.

Suomen viralliset kasvihuonekaasupäästöt eivät sisällä niitä kulutushyödykkeitä, jotka tuodaan maahan ulkopuolelta. Esimerkiksi monet ruoat ja kulutustavarat sekä ulkomaille suuntautuva lentoliikenne eivät näy virallisissa päästöissämme. Tilastokeskus on laskenut, että Suomen hiilijalanjälki onkin yli 30 prosenttia suurempi kuin maamme viralliset päästöt. Kansallinen hiilineutraalisuustavoitteemme on tärkeä, ja on hienoa, että kansalliset päästömme ovat laskussa. On kuitenkin muistettava, ettei näissä laskelmissa siis ole koko totuus.

Olisikin tärkeää selvittää ja tilastoida kulutusperustaisia päästöjä mahdollisimman tarkasti, jotta voimme puuttua niiden syntymiseen. Kulutustapamme liittyvät vahvasti siihen, millaista elämää kulttuurissamme pidetään normaalina ja tavoiteltavana ja millaisiin arkipäivän ratkaisuihin rakenteemme ohjaavat. Kulutusvalinnat eivät siis ole pelkästään henkilökohtaisia valintoja vaan niihin voidaan vaikuttaa. Nyt onkin erityisen ajankohtaista pohtia, millaisella politiikalla koronapandemiasta siirrytään eteenpäin niin, että kansalaisten päästöt eivät lähtisi enää nousuun.

Globaalissa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja elämäntapamme on sidoksissa globaaliin maailmaan myös ilmastovaikutusten kautta. Tutkimukset osoittavat ilmastonmuutoksen vaikutusten näkyvän vahvimmin niillä alueilla, joilla ekologinen jalanjälki on pienin. Esimerkiksi 90 prosenttia ilmastonmuutoksen vuoksi lisääntyneistä luonnonkatastrofeista tapahtuu kehitysmaissa. Meillä on velvollisuus auttaa ja pyrkiä kaikin tavoin siihen, ettemme enää pahenna ongelmia omalla toiminnallamme.

Suomen valtio on monessa suhteessa ainoa, joka voi puuttua kansalaistensa kestämättömään luonnonvarojen käyttöön. Meidän on rakennettava yhteiskuntaa, jonka hyvinvointi ei perustu luonnonvarojen liialliseen kulutukseen ja päästöjen kasvuun.

Ronja Karkinen
Kirjoittaja on Plan International Suomen vapaaehtoistyön ja kouluyhteistyön koordinaattori sekä ilmastoaktivisti.

 

 

Tutustu toimintaamme