Yksin kuivuuden keskellä

Ilmastonmuutos vaikuttaa jo tyttöjen elämään Kambodžan maaseudulla. Kun pellot kuivuvat, moni köyhä viljelijä lähtee siirtotyöläiseksi ja jättää lapset kotiin. Tein, 19, ja Prey, 7, kantavat yksin vastuun kodista ja koulunkäynnistä.

Basson jytinä saa koulun seinät tärähtelemään. Värikkäät nauhat ja ilmapallot keinuvat huhtikuun kuumassa tuulessa, joka ei viilennä ihoa vaan saa hien valumaan. On vasta aamu, mutta Siem Reapin maaseudulla asuvat lukiolaiset juhlivat jo täyttä päätä khmerien uuttavuotta.

19-vuotias Tein rupattelee ja nauraa ystäviensä kanssa. Kaikki ovat kevyellä mielellä, sillä nyt alkaa Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan Kambodžan vuoden tärkein juhla ja kahden viikon loma.

Tein ei kuitenkaan ehdi juhlia pitkään. Hän hyppää mopedin selkään ja kääntyy kuoppaiselle kylätielle, jonka punainen hiekka pöllyää paahteessa. Ympärillä levittäytyvät kuivuudesta halkeilevat riisipellot. Niillä laiduntavien lehmien kylkiluut kuultavat nahan läpi.

Tämän reilun neljän kilometrin matkan Tein ajaa joka aamu ja iltapäivä. Hän on kylänsä ainoa lukiota käyvä tyttö.

– Muut tytöt jäivät pois koulusta kuudennen luokan jälkeen. He ovat jo naimisissa ja töissä, Tein kertoo.
 

Suuri vastuu pikkuveljestä

Tein pysäköi moponsa aaltopeltisen seinän varjoon. Hän on tullut kotiin: muutaman neliömetrin kokoiseen majaan, josta puuttuu etuseinä.

Pikkuveli Narin, 14, on jo tullut yläkoulusta, ja Tein kiirehtii laittamaan riisin avotulelle. Kulunut kangas erottaa maalattiaisen keittiönurkkauksen puukorokkeesta, jolla sisarukset nukkuvat patjalla.

Hetken kuluttua Tein seuraa lämmin hymy kasvoillaan, kun veli kauhoo riisiä. Pienikokoinen Narin on sairastellut, ja hyvä ruokahalu ilahduttaa isosiskoa.

Tein ja Narin ovat asuneet kahdestaan yli kymmenen vuotta. Kun Tein oli kahdeksan, hänen vanhempansa lähtivät etsimään töitä rajan takaa Thaimaasta – samoin kuin suurin osa kylän aikuisista. Vanhempien olot Thaimaassa ovat niin vaatimattomat, etteivät he voineet ottaa lapsia mukaansa.

Muutaman viikon välein sisarusten isoäiti yöpyy majassa, mutta yleensä tämä kiertää myymässä vihanneksia.

– Aluksi veljestä huolehtiminen tuntui vaikealta, mutta olen jo tottunut siihen, Tein sanoo.

Isä ja äiti käyvät kotona vain kerran vuodessa, khmerien uudenvuoden aikaan. Muulloin perhe pitää yhteyttä puhelimitse. Välillä vanhemmat lähettävät Teinille rahaa.

– Ikävoin isää ja äitiä jopa enemmän kuin ennen. Pienenä unohdin heidät, kun leikin ystävieni kanssa. Nykyään ymmärrän, miten vaikeaa heillä on siirtotyöläisinä, Tein kertoo.
 

Kuivuus ja tulvat uhkaavat terveyttä ja koulutusta

Teinin yhteisö on aina kamppaillut köyhyyden, kuivuuden ja vaikeiden kulkuyhteyksien kanssa, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana ongelmat ovat pahentuneet ja ajaneet yhä enemmän ihmisiä työnhakuun kaupunkeihin ja ulkomaille.

Syynä on ilmastonmuutos. Se on tehnyt kuivasta kaudesta pidemmän ja kuumemman, eikä riisistä saa enää kahta satoa vuodessa kuten aiemmin.

– Minun pitää lähteä hakemaan vettä kaivolta ennen viittä aamulla. Muuten muut ehtivät ottaa veden ja kaivo on loppupäivän kuiva, Tein kertoo.

Ilmastonmuutos on pahentanut myös sadekautta. Arvaamattomat tulvat ja myrskyt ovat lisääntyneet. Vesi nousee usein sisarusten kotiin asti, ja likainen vesi pilaa ruuat ja tuo mukanaan tartuntatauteja. Tein ja Narin ovat sairastaneet useita kuumetauteja ja ripuleita.

Myös kouluun on vaikea päästä, kun sadekausi on pahimmillaan. Pisimmillään tulva on katkaissut tien muutamaksi viikoksi. Välillä koulu on suljettu, kun vesi on noussut luokkahuoneisiin.

Nyt kuiva ja kuuma kausi on lopuillaan, ja elohopea väreilee päivittäin lähes 40 asteessa.

– Olen todella huolissani. Ilmastonmuutos aiheuttaa meille jo nyt näin vakavia ongelmia. Mitä tapahtuu tulevina vuosina? Tein pohtii.
 

”Välillä pelottaa olla yksin”

Naapurikylässä roskaisella hiekkapihalla seisoo tummanvihreä aaltopeltimaja, jonka helle on kuumentanut tukahduttavaksi. Sen lattialla seitsemänvuotias Prey piirtää huolellisesti numeroita tahraiseen paperiin.

– Opetan itse itseäni, Prey kertoo.

Hän jäi asumaan yksin, kun 14-vuotias isosisko sai muutama viikko sitten peltotöitä kaukaa kotoa. 17-vuotias isoveli on ollut jo kymmenvuotiaasta asti maataloustöissä toisessa kylässä.

– Minulla ei ole aina aamulla syötävää. Ennen siskoni teki ruokaa, mutta hän on lähtenyt. Minulla on ikävä häntä. Välillä on pelottavaa olla yksin kotona, Prey sanoo.

Hänen vanhempansa ovat kuolleet. Isä menehtyi metsässä ampiaisten pistoihin. Äiti hukkui tulvivaan jokeen, kun hän palasi kaukana olevalta pelloltaan sadekaudella. Prey oli tuolloin vasta taapero. Hän ei enää muista vanhempiensa kasvoja.

Läksyjen teon jälkeen Prey aloittaa mielipuuhansa, ruuanlaittoleikin. Hän asettelee tyhjiä säilykepurkkeja ja kertakäyttömukeja riviin ja ripottelee niihin hiekkaa ja pikkukiviä.

Oikeaa ruokaa Prey saa ehkä myöhemmin naapurissa tätinsä luona. Köyhyydessä elävä täti ei ole voinut ottaa Preytä luokseen asumaan, mutta joskus tyttö hiipii tätinsä luo nukkumaan.

Välillä Prey saa ruokaa 11-vuotiaalta veljeltään, joka on munkkioppilaana läheisessä buddhalaistemppelissä. Siellä veli saa koulutusta, ruokaa ja majapaikan, joiden vuoksi hän ryhtyikin munkiksi monien poikien tavoin. Veli pyöräilee oranssissa kaavussaan pikkusiskonsa luo parin viikon välein.

Preyn haaveet ovat pieniä:

– Toivon, että siskoni tulisi takaisin kotiin. Ja oma nukke tekisi minut iloiseksi.
 

Yksin jääneiden lasten turvallisuus on uhattuna

Tänään Preyn luona on vieras, Plan Internationalin lasten oikeuksien asiantuntija Chann Sophon. Preyn naapurit ilmoittivat hiljattain tytön tilanteesta Planin työntekijöille, ja Sophon on käynyt useita kertoja tapaamassa tyttöä. Plan on myös raportoinut tilanteesta viranomaisille, joilla on kuitenkin liian vähän resursseja puuttua asiaan.

– Olemme hyvin huolissamme Preystä. Hän on aliravittu ja laiminlyöty, ja lähellä kokoontuu usein miesporukka, joka käyttää alkoholia ja huumeita. Preyn riski pudota pois koulusta ja joutua seksuaalisen hyväksikäytön tai ihmiskaupan kohteeksi on suuri, Sophon summaa.

Paikallinen Plan on sitoutunut tekemään kaikkensa, jotta Preyn elämä paranisi. Sophon aikoo kannustaa isosiskoa muutaman kuukauden ammattikurssille, joita Plan järjestää nuorille. Kurssilla sisko voisi opiskella esimerkiksi myyjäksi, siivoojaksi tai hotellivirkailijaksi. Tunnin ajomatkan päässä on Siem Reapin turismikeskittymä, joka tarjoaa paljon työmahdollisuuksia palvelualojen osaajille.

Isosiskon ollessa koulutuksessa Prey voisi asua Planin kumppanijärjestön turvatalossa tytöille ja naisille. Siellä Prey saisi vahvistua ja olla turvassa.

– Emme voi kuitenkaan päättää perheen puolesta, voimme vain neuvoa ja tukea heitä ja toivoa parasta. Siem Rapissa on valtavasti lapsia, jotka elävät samanlaisessa tilanteessa kuin Prey. Heillä on suuri vaara kohdata vakavia ihmisoikeusloukkauksia, Sophon sanoo.
 

Ilmastonmuutos koettelee tyttöjä

Chann Sophonin mukaan ilmastonmuutos heijastuu Kambodžassa jo selvästi lasten, erityisesti tyttöjen, asemaan. Siirtotyöläisyys sekä ruoka- ja vesipula ovat yleistyneet useilla alueilla.

– Meillä on myös selvää näyttöä, että kuumuus lisää perheväkivaltaa, kun ihmiset purkavat tukalaa oloaan. Väkivaltapiikki ajoittuu tähän aikaan, kuivan kauden loppuun, Sophon sanoo.

Ilmastonmuutos näkyy myös tyttöjen poissaoloina koulusta. Joissakin kouluissa vesi loppuu kuivalla kaudella, jolloin tytöt eivät voi huolehtia kuukautishygieniastaan eivätkä uskaltaudu kouluun. Kuumuus aiheuttaa myös sairastelua ja pyörtymisiä koulussa ja koulumatkalla. Lisäksi vedenhaku ja muut kotityöt saattavat olla kuumuudessa tytöille niin suuri taakka, ettei koulua varten jää aikaa tai voimia.

– Meidän täytyy vahvistaa lasten sopeutumiskykyä. Se tarkoittaa, että parannamme heidän elinolojaan ja terveyttään ja vahvistamme myös heidän psykologista suojaansa. Silloin he selviävät paremmin myös katastrofeista, joita ilmastonmuutos lisää vääjäämättä, Sophon summaa.

Plan on tarttunut ilmastonmuutoksen luomiin haasteisiin yhdessä yhteisöjen, koulujen ja kumppanijärjestöjen kanssa. Plan on esimerkiksi kouluttanut opettajia, yhteisöjen johtajia ja lapsia ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, tukenut puiden istutusta ja tulvapatojen rakentamista sekä valmentanut erityisesti nuoria naisia elinkeinoihin, jotka voivat tuoda perheelle elannon myös muuttuvassa ilmastossa.

– Tyttöjen koulutus on tärkeä osa ratkaisua, koska vain koulutuksen avulla tytöt voivat päästä irti köyhyydestä ja sopeutua. Samalla heidän perheensä hyötyvät.
 

Lapset ja nuoret tuovat ratkaisuja

Myös Tein uskoo koulutuksen voimaan.

Iltapäivä on jo pitkällä, ja Tein viimeistelee lukiotehtäviään. Hän saa käyttää naapuritalon pöytää, sillä kotimajassa ei ole huonekaluja. Usein Tein herää tekemään koulutöitä jo aamuyöstä, koska kotityöt vievät niin paljon aikaa.

Haasteista huolimatta Tein on luokkansa tähtioppilas.

– Perheeni tilanne kannustaa minua opiskelemaan. Haluan auttaa vanhempiani palaamaan kotiin ja pärjäämään. Tahdon auttaa myös yhteisöäni. Siksi aion opiskella opettajaksi ja palata omaan kylääni, Tein kertoo.

– Minua surettaa, että niin moni lapsi, varsinkin tyttö, putoaa pois koulusta. Minä voin olla hyvä opettaja ja kannustaa lapsia jatkamaan koulunkäyntiä.

Tein on jo nyt esikuva ja ohjaaja monelle lapselle. Hän johtaa Planin kerhoa, jossa lapset ja nuoret oppivat oikeuksistaan ja puhuvat heille tärkeistä aiheista, kuten ilmastonmuutokseen sopeutumisesta.

Ryhmä on myös tehnyt suuren suosion saavuttaneita opetusnäytelmiä esimerkiksi päihteiden haitoista ja hygienian tärkeydestä. Näytelmät ovat tehokas keino levittää tietoa yhteisössä, jossa moni ei osaa lukea.

Tein on vakiojäsen kyläneuvoston tapaamisissa, jonne hän vie lasten huolia. Viimeksi Tein puhui kyläpäällikölle siitä, että erityisesti tytöt kärsivät vesipulasta. Hän on myös tehnyt aloitteen tekolammen kaivamisesta, jotta perheillä olisi kuivalla kaudella vettä käytössään. Lampi vaatii kuitenkin vielä yhteisön suostuttelua.

– Lapset ja nuoret ovat tärkeä voimavara. Voimme auttaa löytämään ratkaisuja yhteisiin ongelmiin, myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, Tein sanoo.