Tampereen Tyttöjen Talo voitti Planin tyttöpalkinnon 

Suomen historian kolmas Planin tyttöpalkinto jaettiin 7.10. Helsingissä. Palkinnon voitti Tampereen Tyttöjen Talo, joka tarjoaa turvallisen kohtaamispaikan tytöille ja nuorille naisille.

”Tyttöjen talossa tulee kuuluviin nimenomaan tyttöjen ääni. Niin kauan kuin on sukupuolittunutta väkivaltaa ja sukupuolten epätasa-arvoa, tämän kaltaisia tiloja tarvitaan”, Tampereen Tyttöjen Talon ohjaaja Oili Ollila sanoo. 

Plan International Suomi myönsi Planin tyttöpalkinnon kolmatta kertaa. Tuomaristo valitsi voittajaksi Tampereen Tyttöjen Talon. Se luo turvallisen, lämpimän ja yhdenvertaisen kohtaamispaikan pirkanmaalaisille tytöiksi ja naisiksi identifioituville 12–29-vuotiaille nuorille. Talo kunnioittaa sukupuolen moninaisuutta ja jokaisen itsemäärittelyä.

Tyttöjen Talo tarjoaa muun muassa monipuolista ohjattua ryhmätoimintaa, tilaa yhdessäoloon ja oleiluun, yksilötukea, seksuaalineuvontaa sekä tukea nuorille, joille on tehty seksuaaliväkivaltaa. Kaikki toiminta on nuorille maksutonta, ja siitä vastaa Setlementti Tampere ry.

Planin tyttöpalkinto juhlistaa tasa-arvon edistäjiä

Planin tyttöpalkinnon tarkoitus on nostaa esiin ihmisiä ja yhteisöjä, jotka edistävät sukupuolten tasa-arvoa. Kuka tahansa sai ehdottaa kesän aikana palkinnon saajaksi henkilöä tai tahoa, joka tekee merkittävää työtä tyttöjen oikeuksien edistämiseksi. Ehdotuksia tuli 112 ja eri ehdokkaita 51.  

Plan nimesi kolme finalistia, jotka olivat Tampereen Tyttöjen Talon lisäksi elokuvaohjaaja Shakiba Adil sekä podcast-tuottaja ja kirjailija Saara Nurmo. Voittajan valitsi tuomaristo, jonka jäsenet edistävät yhteiskunnan eri aloilla ihmisoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa. Tuomaristoa johti seksologi ja somevaikuttaja Joonas Pesonen. 

Planin tyttöpalkinnon tuomaristo painotti tänä vuonna voittajan valinnassa erityisesti vaikuttavaa paikallista ruohonjuuritason toimintaa, puuttumista nuorten pahoinvointiin ja tyttöerityistä työtä.  
 
”Tampereen Tyttöjen Talo tarjoaa nuorille turvallisen paikan, jossa he saavat kokea tukea ja yhteisöllisyyttä. Tyttöjen Talon työ on erityisen tärkeää ja ajankohtaista aikana, jona nuorten pahoinvointi lisääntyy, järjestöjen työstä leikataan ja tyttöjen oikeudet kokevat takapakkia ympäri maailmaa. Tyttöjen Talon työllä on sekä välitöntä että pitkäkestoista vaikutusta asiakkaiden hyvinvointiin ja osallisuuteen”, tuomariston puheenjohtaja Joonas Pesonen perustelee valintaa.

Edes yksi aikuinen, joka kysyy kuulumiset

Nuorelle voi olla merkittävä kokemus, että edes yksi aikuinen kysyy, mitä hänelle tällä viikolla kuuluu. Sen kokemuksen jokainen Tampereen Tyttöjen Talon asiakas saa. 
 
”Yritämme haastaa tyttöjen ja naisten stereotyyppisiä rooleja. Haluamme kohdata nuoren nuorena emmekä odota, että tyttö tykkää tietynlaisista asioista tai tähtää tietynlaisiin ammatteihin”, seksuaaliväkivaltatyöntekijä Sini-Satu Kuninkala sanoo. 
 
Ohjelmassa on ollut esimerkiksi nyrkkeilyä. Överi-ryhmässä on puolestaan rikottu sukupuolirooleja ja järjestetty ränttäyskerta, jossa sai kertoa suoraan, mikä suututtaa. 
 
”Tytöille vihan tunne on monesti tabu, eikä sitä välttämättä osata näyttää turvallisesti. Joillekin voi olla todella vaikea ilmaista ärsytyksen tunteita”, Ollila sanoo. 
 
”Moni tyttö on kasvatettu joustavaksi myötäilijäksi. Kun pitäisi alkaa asettaa omia rajoja, se voi olla vaikeaa, jos on opetettu pärjäämään miellyttämällä”, Kuninkala sanoo.

Nuoruus suorituksena 

Nuoret puhuvat Tyttöjen Talossa usein epätasa-arvosta ja siitä, etteivät he koe tulevansa kuulluiksi. 
 
”Monesta nuoresta tuntuu, että on vaikea navigoida nuorena tyttönä tässä yhteiskunnassa, kun tuntee aina olevansa vääränlainen. On hyvä kysyä, kuullaanko yhteiskunnassamme ylipäätään näitä nuoria”, Ollila sanoo. 

Nuorista voi tuntua, että pitäisi tietää jo varhain, mitä tekee tulevaisuudessa.  

”Ei ole ehkä varaa hakea paikkaansa, kokeilla erilaista, haahuilla ja tehdä erehdyksiä. Se on harmi, sillä nuoruuteen kuuluu myös epätietoisuus ja keskeneräisyys”, Kuninkala sanoo. 

Syrjivät kokemukset ja rasismin normalisoituminen kuuluvat nuorten puheissa. Myös lisääntynyt köyhyys näkyy Tyttöjen Talon arjessa. Kun arjessa joutuu keskittymään selviytymiseen, tulevaisuudesta haaveileminen voi jäädä taka-alalle. 

”Nuorilla on entistä useammin nälkä. Se on kasvanut muutaman vuoden sisällä. Jotkut nuoret joutuvat laskemaan, käytetäänkö viimeiset rahat ruokaan, lääkkeisiin vai kuukautishygieniaan”, Ollila sanoo.

Kun vaikean kokemuksen voi sanoa ääneen 

Nuori tyttö saattaa kertoa ensimmäistä kertaa Tyttöjen Talossa, mitä hänelle on tapahtunut. Nuori voi tulla matalalla kynnyksellä juttelemaan seksuaalisesta häirinnästä tai seksuaaliväkivallasta tai osallistua ammatillisesti ohjattuun vertaisryhmään. Lähetettä ei tarvita, ja puhua voi myös anonyymina. 

”Joskus nuori kirjoittaa palautteessaan, että on saanut täällä oman elämänsä takaisin. Tunnistan sen hetken, kun nuoren toipuminen alkaa. Kun tulee pieni valonpilkahdus ja toivonkipinä, aluksi edes viideksi minuutiksi viikon aikana”, Kuninkala sanoo. 

Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyön tarve on lisääntynyt viime vuosina. 

”Toisaalta on hyvä asia, että haetaan apua, mutta samalla on surullista, että tyttöihin ja naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta ja häirintä on niin yleistä. Vertaistuen avulla nuori voi huomata, ettei ole ainoa maailmassa, jolle on tapahtunut jotain niin haavoittavaa kuin seksuaaliväkivaltaa”, Kuninkala sanoo. 

Työn tavoitteena on vahvistaa kokemusta siitä, että vaikeistakin kokemuksista on mahdollista selviytyä. 

”Vaikka nyt tuntuisi hirveän pahalta, se ei tarkoita, että aina tuntuisi samalta. Haluamme vahvistaa nuoren omaa toimijuutta. Sitä, ettei nuori jäisi uhrin asemaan, oli sitten kyse rasistisesta kokemuksesta tai seksuaaliväkivallasta”, Kuninkala sanoo.

Kuin toinen koti 

Tyttöjen Talon kävijöiden kirjo on moninainen. Nuoret ovat kokeneet esimerkiksi yksinäisyyttä, syrjintää, mielenterveyden haasteita, neuroepätyypillisyyttä ja pakolaisuutta. 

Joillekin tytöille Tyttöjen Talo on kuin toinen koti, jossa nuoret voivat kokea yhdessä iloa ja turvaa. Palautekyselyiden perusteella paikalla käyvien tyttöjen toiveikkuus tulevaisuutta kohtaan on kasvanut. 
 
”Voi vain ihailla, miten fiksuja, tiedostavia, sanavalmiita ja uskomattoman vahvoja nuoret ovat. On hienoa nähdä, miten he alkavat loistaa täällä. Se tuo toivoa tulevaisuuteen. Mahtavinta on se, kun näkee, miten nuori lähtee säkenöimään ja miten hän saa omat siivet”, Ollila sanoo.