Silpominen loppui isien ansiosta

Isät seisovat yhtenä rintamana tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan Senegalin syrjäisissä kylissä. Planin perustamissa isien ryhmissä miehet edistävät tyttöjen terveyttä, koulutusta ja tasa-arvoa.

”Isäni kielsi minua hyväksymästä sukuelinten silpomista”, sanoo senegalilainen Fatou, 16.

”Hän sanoi myös, että jos kuulen jonkun silpovan yhteisömme tyttöjä, minun pitäisi kertoa hänelle, jotta voimme tehdä valituksen kyseisestä henkilöstä.”

Kolmessa pienessä kylässä Senegalin kaakkoisosassa, lähellä Malin ja Guinean rajoja, on käynnissä merkittävä asenteiden vallankumous. Sitä johtavat päättäväiset isät, jotka uskovat, ettei kaikilla ikivanhoilla perinteillä ole enää sijaa nykymaailmassa. Tämän ansiosta tyttöjen silpominen on suurelta osin hävinnyt näistä kylistä. Tilalle on tullut innostus lähettää tytöt kouluun.

Perinteiset silpojat ovat nyt vailla työtä yhteisöissä. Kyläjuhlat, joissa juuri silvotuille tytöille tuotiin saippuaa, rahaa ja vaatteita, ovat loppuneet. Kyläläiset ovat alkaneet säästää rahaa, joka aiemmin käytettiin silpomisrituaalien yhteydessä järjestettäviin juhliin.

Kulttuurinen muutos on suurelta osin Fatoun isän ja muiden miesten ansiota. Kaikki nämä miehet ovat paikallisen isäryhmän, Ecole de Péresin, ”isien koulun”, jäseniä.

Silpomattomuus oli ennen häpeä

Fatoun isä Bamba, 56, on maanviljelijä, radiojuontaja ja isäryhmän pitkäaikainen jäsen. Plan International perusti isäryhmän paikallisten kumppaneidensa kanssa viisi vuotta sitten, jotta miehet voisivat keskustella tyttöjen oikeuksista, tasa-arvosta, koulutuksesta ja silpomisen haitallisista vaikutuksista. Ryhmän ansiosta on tapahtunut todellista muutosta.

”Ennen miehet pitivät silpomatonta tyttöä arvottomana. Tyttö ei voinut saada poikaystävää tai aviomiestä ilman että hänen sukuelimet oli silvottu. Oman sukupolveni miehet eivät seurustelleet silpomattoman tytön kanssa”, Bamba sanoo.

Silpominen oli siirtymäriitti, joka oli juurtunut syvälle myös tyttöjen asenteisiin.

”Ennen ajattelin itsekin, että tytöt on pakko silpoa. Toimenpide oli tärkeä päivä, jota juhlittiin kylässä. Oli häpeä tytölle, jos häntä ei ollut silvottu. Silpomaton tyttö usein ihmetteli, miksei häntä ole silvottu muiden tavoin”, Bamba sanoo.

Isäryhmässä on 311 jäsentä, jotka ovat toiminnallaan tavoittaneet yli 27 000 ihmistä Kédougoun alueella. Senegalissa toimivan GirlEngage-hankkeen koordinaattori Nathalie Coly kertoo, että isien ryhmä on saanut miehet sitoutumaan tytärtensä elämän parantamiseen.

”Isien tavoitteena on opettaa muille miehille tyttöjen suojelua väkivallalta, korostaa tyttöjen koulunkäynnin tärkeyttä sekä kertoa lapsiavioliittojen ja silpomisen haitallisia seurauksista. Keskustelemme ja vierailemme kodeissa. Keskitymme yhteisöihin ja alueisiin, joissa haitalliset käytännöt ovat vallitsevia”, Nathalie Coly sanoo.

Ensimmäinen, joka uskalsi puhua silpomisesta

Bamban päätös puhua silpomista vastaan oli aluksi epätavallinen. Ei ollut helppoa puhua syvään juurtunutta perinnettä vastaan. Silpominen oli suuri salaisuus, josta edes naiset eivät keskustelleet. Kukaan tytöistä ei uskaltanut puhua asiasta. Bamba otti pikkuhiljaa silpomisen puheeksi perheessään.

”Vähitellen puhuin aiheesta yksityiskohtaisemmin. Selitin, että silpominen on kuin Jumalan uhmaamista, koska hän loi naiset sellaiseksi kuin he ovat.”

Bamba on vakiinnuttanut asemansa silpomisen vastaisena puhujana. Hän johtaa keskusteluja isäryhmissä ja vie asiaa eteenpäin niin viestittelemällä puhelimella kuin yhteisöradiossa ja kylän häissä, joihin hänet griotinakutsutaan puhujaksi. Griot on perinteinen senegalilainen tarinankertoja, joka soittaa rumpua tarinoidensa säestykseksi häissä tai kylän tapahtumissa.

”Monet epäilivät aluksi, etten tiedä, mistä puhun. En kuitenkaan väsynyt ja luovuttanut. Kerroin silpomisen seurauksista ja toin esiin, miten esimerkiksi yhteisömme naisten synnytyskomplikaatiot johtuivat silpomisesta.”

Bamban vaimo Soumtou, 42, kiertää mukana miehensä kanssa kertomassa silpomisesta.

”Olin kauhuissani, kun mieheni näytti ensimmäisen kerran kuvia silpomisen seurauksista. Olen iloinen, että hän aloitti taistelun silpomista vastaan. Nyt kaikki yhteisössä ovat hänen kanssaan samaa mieltä ja kannustavat häntä. Aina kun hän puhuu, häntä kuunnellaan.”

Uusi perinne on sanoa ei

Plan Internationalin Senegalin ohjelmatyön ja vaikuttamisen johtaja Huguette Sossouhounto kertoo, että isäryhmän ansiosta myös vaikutusvaltaiset yhteisöjen johtajat, kyläpäälliköt ja imaamit ovat vaikuttaneet voimakkaasti asenteisiin. Yksi heistä on kyläpäällikkö ja isäryhmän jäsen Abdourahmane, 56. Hän kasvoi maailmassa, jossa kaikki nuoret tytöt silvottiin automaattisesti.

”Kaikkien yli viisivuotiaiden tyttöjen sukuelimet leikattiin. Jotkut perheet menivät Guineaan ja tekivät operaation salaa. Minun sukupolvessani 100 prosenttia tytöistä silvottiin.”

Isäryhmän perustamisen jälkeen Abdourahmane johti yhteisönsä allekirjoittamaan sopimuksen silpomisen lopettamisesta kokonaan.

”Suurin haaste oli se, ettei yhteisö aluksi halunnut luopua perinteistään. Mutta kun tietoa jaettiin enemmän, asenteet alkoivat muuttua. Nyt nuorempi sukupolvi pitää silpomista vanhanaikaisena. Uusi perinteemme on sanoa ei silpomiselle.”

Nyt jokainen silpomista yrittävä ilmoitetaan hallintoviranomaisille.

”Tietääkseni sen jälkeen yhtään tyttöä ei ole silvottu, eikä ilmoituksia ole tehty. Tietoisuuden lisääminen on ollut määrätietoista ja kehotin perheitä luopumaan silpomisesta. Jos vanhempi silpoisi tyttärensä, veisin hänet henkilökohtaisesti vastaamaan teostaan. Mutta niin ei ole koskaan tapahtunut”, Abdourahmane sanoo.

Tyttäriä arvostava yhteisö

Bamban teini-ikäinen tytär Fatou auttaa toisinaan isäänsä pitämään koulutuksia. Tyttö sanoo olevansa sekä ylpeä että hämmentynyt isästään.

”Kun isäni puhuu silpomisesta, tunnen joskus oloni hämmentyneeksi, koska hän puhuu asioista, jotka saavat minut ujostelemaan. Mutta olen hyvin ylpeä siitä, että isäni puolustaa tyttöjä ja taistelee silpomista vastaan.”

Nyt myös koulujen opettajat keskustelevat lasten kanssa silpomisen haitoista, sillä kaikkien ei ole mahdollista keskustella vanhempiensa kanssa. Bamba sanoo, että on tärkeää jatkaa kouluttamista ja keskusteluja. Myös isovanhemmat täytyy saada mukaan.  

”Isovanhemmilla on valtaa perheissä. On harvinaista, että heitä vastustetaan. Siksi tiedon jakaminen heille on tärkeää.”

Isien ryhmien todelliset hyötyjät ovat kylän tytöt. Teini-ikäinen Fatou ymmärtää, että hänen isänsä työ on saanut aikaan syvällisen muutoksen hänen elämässään. Tämän ansiosta hän voi elää tyttönä edistyksellisessä yhteisössä, joka arvostaa tyttäriään.

”Isäni osallistuminen on varmistanut sen, ettei minua ole silvottu. Isä auttoi minua välttämään tuon kivun. Sillä on ollut suuri vaikutus elämääni, terveyteeni ja tulevaisuuteeni.”