Seksuaalinen häirintä ja väkivalta uhkaavat tyttöjä kaupungeissa

Seksuaalinen väkivalta ja häirintä ovat merkittävimpiä tyttöjen kohtaamia turvallisuusriskejä kaupungeissa ympäri maailmaa. Tämä selviää kyselytutkimuksesta, johon Plan International on haastatellut ihmisoikeuksien ja turvallisuuden asiantuntijoita 22 kaupungista.

– Kohtaan painajaisen joka päivä, kun lähden kouluun. Minun täytyy ohittaa kadunkulmissa seisoskelevia poikaryhmiä, jotka huutelevat ja nimittelevät minua. Yritän olla huomioimatta heitä, kertoo 18-vuotias Aarti, joka asuu slummialueella Intian pääkaupungissa Delhissä.

Plan International on selvittänyt tyttöjen turvallisuutta Delhissä ja 21 muussa suurkaupungissa uraauurtavassa kyselytutkimuksessa, joka kokoaa yhteen lähes 400 asiantuntijan näkemykset. Heistä 78 prosenttia pitää seksuaalisen häirinnän riskiä tytöille kaupungissaan erittäin korkeana tai korkeana. 77 prosenttia arvioi, että seksuaalista häirintää tapahtuu julkisilla paikoilla hyvin usein tai melko usein. 60 prosentin mukaan häirintä raportoidaan viranomaisilla harvoin tai ei koskaan.

Häirintä ja väkivalta jäävät usein piiloon

Myös seksuaalinen väkivalta on yleistä ympäri maailmaa: 57 prosenttia asiantuntijoista pitää seksuaalisen väkivallan uhkaa tytöille ja nuorille naisille erittäin korkeana tai korkeana. Lähes puolet arvioi, että seksuaalista väkivaltaa tapahtuu julkisilla paikoilla hyvin usein tai usein. Yli kolmannes sanoo, että se jää aina tai useimmiten raportoimatta viranomaisille.

Seksuaalisen häirinnän uhka on tutkimuksen kaupungeista korkein Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa ja Etelä-Afrikan pääkaupungissa Johannesburgissa ja matalin Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa. Seksuaalisen väkivallan kannalta vaarallisin on Johannesburg, turvallisimpia Vietnamin pääkaupunki Hanoi ja Japanin pääkaupunki Tokio. Sieppausten ja murhien riski on korkein Ugandan pääkaupungissa Kampalassa.

– En tunne oloani turvalliseksi, koska läheisellä autokorjaamolla työskentelevät miehet häiriköivät meitä tyttöjä. Kaduilla vaanii myös varkaita ja raiskaajia, varsinkin öisin, kertoo 17-vuotias Zaharah.

Hän asuu Kampalassa slummialueella, joka johtaa kaupungin rikostilastoja. Alueella on paljon epävirallisia asumuksia ja valvomatonta liiketoimintaa, ja yhteiskunnan tukiverkot ovat olemattomat.

Illat ja yöt ovat tytöille vaarallisimpia

Delhiläinen Aarti pelkää erityisesti liikkua yksin pimeällä, sillä katuvalot eivät toimi ja väkivallan uhka kasvaa iltaisin. Kyselytutkimus osoittaa, että Aartin huoli on arkea tytöille ympäri maailmaa: asiantuntijoiden tyttöjen on turvallista liikkua monessa kaupungissa päiväsaikaan, mutta illalla ja yöllä kaduilla tai joukkoliikenteessä liikkuminen muuttuu vaaralliseksi. Yli kaksi kolmasosaa asiantuntijoista kertoo, että tytöt mukauttavat käytöstään ja liikkumistaan varautuen uhkiin.

Vertailluista kaupungeista julkinen liikenne on turvattominta Perun pääkaupungissa Limassa, turvallisinta Tukholmassa.

Moni vastaaja nostaa esiin myös sen, että tytöt eivät pääse osallistumaan kaupunkien turvallisuutta koskevaan päätöksentekoon eivätkä kaupunkien päättäjät ota juuri lainkaan huomioon tyttöjen näkemyksiä turvallisuudesta. Yli puolet asiantuntijoista pitää kotikaupunkinsa tukipalveluita seksuaalista häirintää tai väkivaltaa kokeneille tytöille riittämättöminä.

Tyttöjen turvallisuutta ja osallisuutta on parannettava

– Kaupungit tarjoavat tytöille ja nuorille naisille valtavia mahdollisuuksia, mutta ne ovat myös erittäin vaarallisia paikkoja, joissa tapahtuva väkivalta voi vaikuttaa pysyvästi tyttöjen elämään, sanoo Plan Internationalin Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen.

Kaupunkien turvallisuus tytöille on merkittävä ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys, sillä suurkaupungit kasvavat kiihtyvää tahtia ja kaupungeissa asuu ensimmäistä kertaa historiassa enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Joka kuukausi kehittyvien maiden suurkaupungit saavat viisi miljoonaa uutta asukasta. Vuoteen 2030 mennessä kaupungeissa asuu arviolta 700 miljoonaa tyttöä.

– Tyttöjen turvallisuuteen ja osallisuuteen on välttämätöntä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kaupunkisuunnittelussa ja hallinnossa. On myös tärkeää edistää kulttuurista muutosta, jotta häirintää ja väkivaltaa kohdanneet tytöt eivät joudu häpeämään kokemuksiaan vaan voivat raportoida turvallisesti viranomaisille, Heinänen sanoo.

Safer Cities -hanke opettaa rohkeutta ja itsepuolustusta

Plan International vastaa turvallisuusuhkiin muun muassa Safer Cities -ohjelmalla, joka parantaa tyttöjen turvallisuutta suurkaupungeissa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Hankkeissamme tytöt osallistuvat itse alueensa turvallisuusuhkien kartoittamiseen ja vähentävät riskejä yhteistyössä viranomaisten ja yhteisöjen kanssa.

Delhiläinen Aarti on mukana Safer Cities -ryhmässä.

– Minun kaltaisilleni tytöille on tärkeää saada koulutus ja ura, jos haluamme parantaa elämäämme. Safer Cities -ryhmässä olen oppinut ymmärtämään omat mahdollisuuteni, tilintarkastajaksi tähtäävä Aarti kertoo.

Hän on saanut ryhmässä muun muassa itsepuolustuskoulutusta ja kuljettaa mukanaan pippurisumutetta.

– Tulevaisuuteni rakentaminen on minulle tärkeintä, enkä anna minkään tulla tielleni – en varsinkaan poikien ja miesten, jotka haluavat häiritä ja vahingoittaa tyttöjä, Aarti sanoo.

Kampalalainen Zaharah oli aiemmin ujo ja epävarma, mutta hän on saanut itsevarmuutta Safer Cities -hankkeessa. Nyt hän johtaa tyttöryhmää asuinalueellaan.

– Uskallan nyt sanoa mielipiteeni vääryyksistä. Jos saisin muuttaa yhteisöäni, asentaisin katuvaloja, parantaisin viemäreitä, kieltäisin rakentamisen ilman lupaa ja opettaisin tytöt olemaan ylpeitä siitä, että he ovat tyttöjä, Zaharah sanoo.

Kyselytutkimukseen osallistui asiantuntijoita Tukholmasta, Pariisista, New Yorkista, Limasta, Kampalasta, Dhakasta, Bogotasta, Johannesburgista, Kairosta, Delhistä, Sao Paulosta, Nairobista, Jakartasta, Ouagadougousta, Sydneysta, Istanbulista, Hanoiista, Dar es Salaamista, Bamakosta, Tokiosta, Torontosta ja Dublinista.

Kyselytutkimuksen on toteuttanut tutkimusyritys ComRes, joka haastatteli jokaisesta kaupungista vähintään 15 asiantuntijaa. Mukana oli tutkijoita, järjestöjen ja ajatushautomoiden asiantuntijoita, terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaisia, virkamiehiä, kaupunginvaltuutettuja ja aktivisteja.