Rohkeus sanoa ei – Annan taistelu sukuelinten silpomista vastaan

Tansanialainen Anna nousi vastarintaan, kun hänet aiottiin naittaa alaikäisenä ja hänen sukuelimensä uhattiin silpoa. Hänestä tuli menestyvä yrittäjä, joka kannustaa nyt muita tyttöjä taistelemaan silpomista vastaan.

Tansanialaisen Annan tarina olisi hyvin toisenlainen ilman hänen määrätietoisuuttaan ja sitkeyttään. Annan köyhät vanhemmat olivat päättäneet naittaa tyttärensä nuorena, jotta he saisivat hyvän morsiusmaksun. Vanhemmat myös päättivät, että Annan sukuelimet pitäisi silpoa, jotta maksu olisi mahdollisimman korkea.

Monet yhteisöt pitävät silpomista riittinä, jolla tytöt valmistellaan avioliittoon. Lapsiavioliitot ja silpominen loukkaavat tyttöjen ihmisoikeuksia. Jopa 31 prosenttia tansanialaisista tytöistä menee naimisiin ennen 18-vuotispäiväänsä ja viisi prosenttia alle 15-vuotiaina.

Anna oli onneksi oppinut lapsiavioliittojen ja silpomisen kielteisistä vaikutuksista tyttökerhossa, johon hän kuuluu koulussaan. Plan Internationalin perustama kerho valistaa tyttöjä heidän oikeuksistaan ja sukupuolten tasa-arvosta.

”Olen koulumme tyttökerhon puheenjohtaja, joten olen hyvin tietoinen varhaisavioliittojen ja silpomisen seurauksista”, nyt 18-vuotias Anna sanoo.

Vanhemmat lopettivat tukensa

Lapsiavioliittojen ja silpomisen haitoista tietoisena Anna kieltäytyi vanhempiensa vaatimuksista. 15-vuotiaana Anna vietiin silti vastoin hänen tahtoaan syrjäisessä metsässä pidettyyn salaiseen silpomisseremoniaan, jossa hänen sukuelimensä oli tarkoitus silpoa. Plan Internationalin projektiryhmän hälyttämä poliisi teki ratsian seremoniaan ja pidätti silpojat. Paikalla olleet tytöt vapautettiin.

Kotona vanhemmat syyttivät Annaa salaliitosta poliisin kanssa. He päättivät lopettaa Annan taloudellisen tukemisen toivoen, että tytär joutuisi keskeyttämään koulunkäyntinsä ja menemään naimisiin.

”Vanhempani uskoivat, että poliisin tulo oli koulun kerhomme ja silpomisen vastaisten yhteistyökumppaneidemme suunnittelema. He olivat vihaisia minulle ja päättivät lopettaa tukemiseni.”

Anna oli kuitenkin päättänyt tavoitella parempaa tulevaisuutta. Sen sijaan, että hän olisi jättänyt koulunsa kesken, hän päinvastoin opiskeli entistä ahkerammin ja menestyi koulusta. Vanhemmat kieltäytyivät maksamasta koulutarvikkeita ja kirjoja, mutta Annan ahkeruus kannatti. Hänestä tuli koulunsa paras oppilas, joka sai palkinnoksi harjoitusvihkoja ja pienen summan rahaa.

Anna näki tämän tilaisuutena ja perusti maapähkinä- ja popcorn-yrityksen ja alkoi myydä syötävää koulunsa oppilaille. Saamillaan voitoilla Anna osti koulupuvun, terveyssiteitä ja muita välttämättömyyksiä, joihin hänellä ei aiemmin ollut varaa.

Hänen kekseliäisyytensä innoitti niin muita koululaisia kuin koulun rehtoria Sabina Sabinaa.

”Annan päättäväisyys on osoitus sitkeydestä ja unelmien tavoittelun voimasta. Päätimme tukea hänen akateemista uraansa, sillä uskomme, että hänen menestyksensä muuttaa monien vanhempien käsityksiä yhteisöissä”, Sabina sanoo.

Mikään haaste ei ole mahdoton

Anna mentoroi nyt muita nuoria ja rohkaisee heitä työskentelemään ahkerasti, luottamaan itseensä ja keskittymään tavoitteidensa saavuttamiseen.

”Tytöt kysyvät minulta neuvoja, ja yritän parhaani mukaan tukea heitä. Monet tuntuvat innostuvan tarinastani.”

Plan International ja tansanialainen People’s Development Forum (PDF) suojelevat yhteistyössä tyttöjä sukuelinten silpomiselta sekä liian varhaisilta avioliitoilta. Työ on tavoittanut kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja kouluihin on perustettu kymmeniä tyttökerhoja, joissa tytöt oppivat oikeuksistaan ja saavat tietoa haitallisista perinteistä.

Anna toivoo, että hänestä tulisi jonain päivänä neurokirurgi. Hän on jo todistanut yhteisönsä tytöille, ettei mikään haaste ole mahdoton, kun on päättäväinen ja sitkeä.

”En aio lopettaa ennen kuin tyttöihin kohdistuvat haitalliset käytännöt loppuvat. Kun vastustan silpomista, autan myös muita pelkääviä tyttöjä pysymään lujana.”