Intialainen Ragini puolustaa muita tyttöjä lapsiavioliitoilta ja tekee väsymätöntä työtä asenteiden muuttamiseksi. Hänen päättäväisyytensä kumpuaa rankasta lapsuudesta ja Planin tyttöryhmän tuesta.

Intian eteläosassa sijaitsevassa Telanganan osavaltiossa lähes kolmannes tytöistä joutuu naimisiin 15–19 vuoden iässä. Valtaosa lapsiavioliitoista solmitaan maaseutuyhteisöissä, jotka ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa.

18-vuotias Ragini* on nähnyt useiden teinityttöjen joutuvan naimisiin vanhempiensa pakottamina. Ragini on päättänyt, ettei aio vaieta vaan tekee asialle jotakin. Hänen päättäväisyytensä kumpuaa oman perheen kokemuksista.

Äidin koettelemukset muistuttavat pakkoavioliittojen haitoista

”Minä synnyin vanhempieni järjestetyn avioliiton seurauksena. Äitini oli nipin napin 18-vuotias. Hänellä ei ollut sananvaltaa avioliittoon, joka muutti hänen elämänsä kokonaan”, Ragini kertoo.

Isä hylkäsi perheensä pian Raginin syntymän jälkeen. Hän olisi halunnut pojan eikä halunnut ottaa harteilleen vastuuta tyttölapsen kasvattamisesta. Rahat riittivät hädin tuskin elämiseen, joten ajatus myötäjäisrahojen keräämisestä tulevaisuudessa oli hänelle liikaa. Alueella on tapana, että morsiamen vanhemmat maksavat runsaat myötäjäiset sulhasen perheelle.

”Isäni jätti äitini, joka sitten kasvatti minut yhdessä isoäitini kanssa. Olen todistanut sitä valtaisaa kärsimystä, jota äitini on joutunut kokemaan kasvattaessaan minua yksin yhteiskunnassa, jossa miehensä hylkäämällä naisella on hyvin vähän arvoa. Hän tekee kovasti ruumiillista työtä ja tienaa juuri sen verran, että selviämme”, Ragini sanoo.

”Äitini jokapäiväiset ponnistelut toimivat minulle vahvana muistutuksena siitä, miksi tyttöjä ei koskaan pitäisi pakottaa naimisiin ja miksi heidät pitää kouluttaa, jotta he voivat tulla itsenäisesti toimeen.”

”Jos tytöt korottavat äänensä, asiat voivat muuttua”

Ragini uskoo, että vaikka äärimmäisessä köyhyydessä ja ilman isää kasvaminen on ollut raskasta, se on myös tehnyt hänestä vahvan ja sisukkaan.

”Kokemukseni ovat sytyttäneet minussa palon puolustaa tyttöjä, joilla ei ole ketään tukemassa eikä ketään, jonka puoleen kääntyä. En kestä katsella, kun tytöt pakotetaan menemään naimisiin liian nuorina. Se pilaa heidän elämänsä.”

Kun Ragini kävi kahdeksatta luokkaa, hän sai tietää, että hänen ystävänsä oli joutumassa naimisiin. Ystävän vanhemmat olivat järjestäneet avioliiton.

Ragini järkyttyi uutisesta. Hän kertoi asiasta opettajilleen, jotka keskustelivat morsiamen vanhempien kanssa, mutta turhaan. Vanhemmat pysyivät tiukasti kannassaan ja kielsivät ihmisiä sekaantumasta heidän yksityisasioihinsa.

”Opettajani perääntyivät, mutta minä en ollut valmis antamaan sen vääryyden tapahtua ystävälleni, joka oli vasta lapsi. Sain noin kymmenen tyttöä luokaltani toimimaan asian puolesta ja ilmoitin avioliittoaikeista paikallisille viranomaisille. Heidän väliintulonsa esti lapsiavioliiton. Silloin tajusin, että jos tytöt korottavat äänensä, asiat voivat muuttua.”

Itsevarmuutta ja paloa Planin tyttöryhmästä

Ragini liittyi mukaan Planin hankkeeseen, joka pyrkii lopettamaan lapsiavioliitot ja auttaa tyttöjä tuntemaan omat oikeutensa.

”Planin liikkeeseen kuuluu monia kaltaisiani tyttöjä, ja ryhmä on tehnyt minusta itsevarmemman ja vahvistanut entisestään haluani saada aikaan muutosta. Olen oppinut, kuinka voin edistää tyttöjen oikeuksia, kannustaa tyttöjä puolustamaan itseään ja vaikuttaa niihin, joilla on valta parantaa tyttöjen asemaa”, Ragini sanoo.

Ragini puhuu alueensa kylissä uskonnollisille ja yhteisöjen johtajille, tapaa paikallisia hallinnon virkamiehiä sekä kannustaa tyttöjä ja heidän vanhempiaan toimimaan lapsiavioliittojen lopettamiseksi.

”Todellista muutosta saadaan aikaan vasta sitten, kun tyttöjä pidetään yhtä arvokkaina kuin poikia. Ei ole helppoa muuttaa ihmisten ajattelutapaa. Se vaatii paljon työtä. Olen tottunut kohtaamaan vastustusta vanhemmilta ja yhteisön vanhimmilta, mutta en epäröi ilmaista omia mielipiteitäni.”

Tarvittaessa Ragini muistuttaa, että Intian laki kieltää tyttöjen naittamisen alle 18-vuotiaana.

Hän myös kertoo tytöille, mitä apua on saatavilla. Pakkoavioliiton uhatessa tytöt voivat soittaa auttavaan puhelimeen tai mennä poliisin puheille.

”En koskaan menetä toivoani”

”Olen vahvasti sitä mieltä, että lapsiavioliitoista vastuussa olevia ihmisiä tulee rangaista. Muutos tulee hiljalleen. Se vie aikaa, enkä odota asioiden muuttuvan yhdessä yössä”, Ragini sanoo.

Hän on suorittanut lukion ja tavoittelee nyt kauppatieteiden tutkintoa. Ragini haluaisi päästä virkamieheksi ja nostaa itsensä ja äitinsä köyhyydestä.

”Muut tytöt ovat sanoneet, että inspiroin heitä ja että he pitävät minua johtajana. Olenkin ylpeä siitä, että kaikista henkilökohtaisista vaikeuksistani huolimatta en koskaan menetä toivoani tai tunne oloani nujerretuksi. Minusta tuntuu, että voin saavuttaa vielä vaikka mitä.”

*Nimi on muutettu henkilöllisyyden suojaamiseksi