”Pakolaisuus on tehnyt minusta vahvan ja sinnikkään luonteen”

Sodan ja väkivallan vuoksi Kongosta paennut Gradi haaveilee, että saavuttaa opintojen avulla paremman tulevaisuuden.

Dzalekan pakolaisleiri Malawissa on koti yli 40 000 pakolaiselle. Heistä suurin osa on paennut Kongon demokraattisesta tasavallasta, joka on kärsinyt jo vuosia kestäneistä levottomuuksista ja väkivallasta.

Yksi kongolaisista pakolaisista on 19-vuotias Gradi, joka pakeni isänsä ja pikkuveljensä kanssa kotimaastaan 12 vuotta sitten. Ensimmäiset vuodet Dzalekan pakolaisleirillä olivat vaikeita, ja uuteen ympäristöön totutteleminen oli hankalaa.

Pakolaisleirin arkea leimaavat lukuisat sosiaaliset ongelmat. Asukkailla on pulaa ruuasta, vedestä ja asunnoista.

– Loppujen lopuksi meillä ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin tottua. Tämä on nyt meidän elämäämme, Gradi kertoo.

Isä kannustaa opiskelemaan

Nykyisin Gradi perheineen on kotiutunut leirille hyvin. Gradin isä on perustanut leirille pienen elokuvateatterin, johon leirin asukkaat voivat tulla katsomaan elokuvia tai jalkapallo-otteluita.

Elokuvateatterin pääsymaksuista isä saa pientä voittoa, jonka avulla hän pystyy ostamaan perheelleen ruokaa ja vaatteita. Isän periksiantamattomuus inspiroi Gradia.

– Isäni on hyvin rohkea mies. Hän on pitänyt meistä huolta koko sen ajan, kun olemme asuneet leirillä, Gradi kertoo.

– Hän tukee minua kaikessa, mitä ikinä päätänkin tehdä. Isäni on aina kannustanut minua opiskelemaan.

Gradi puhuu viittä kieltä ja on opiskellut jo paljon. Parhaillaan hän suorittaa sosiaalityön tutkintoa verkossa.

Opiskelua siivittää myös toivo paremmasta tulevaisuudesta. Gradi uskoo, että opintojensa kautta hän voi auttaa perhettään pääsemään pois pakolaisleiriltä.

– Haaveilen paremmasta tulevaisuudesta itselleni ja perheelleni.

Kerho kuin perhe

Dzalekan pakolaisleirin nuorten tiloissa kokoontuu Plan International Malawin perustama Girls Get Equal -kerho, joka tukee pakolaisleirillä asuvia tyttöjä. Kerhossa leirillä asuvat tytöt voivat puhua kohtaamistaan ongelmista ja etsiä niihin ratkaisuja yhdessä.

Gradi kuvailee kerhon olevan hänelle kuin toinen perhe.

– Olen saanut kerhosta valtavasti itseluottamusta ja voimaa.

Moni pakolaisleirin tyttö kamppailee valtavien haasteiden kanssa. Gradi toivoo heidän tietävän, että heillä on paljon annettavaa maailmalle.

– Tyttöjen kokemasta syrjinnästä huolimatta toivon heidän tietävän, että he voivat saavuttaa unelmiaan, Gradi sanoo.

– Jotta tytöt voivat päästä tasa-arvoiseen asemaan, heille täytyy antaa mahdollisuus löytää itsensä – eikä heitä pidä syrjiä tai nähdä heikkoina.

 ”Olen ylpeä itsestäni”

Vaikka Gradi on asunut pakolaisleirillä vuosia, hän kertoo kamppailleensa nuorempana pakolaisindentiteettinsä kanssa.

– Aiemmin minusta tuntui pahalta, kun minua kutsuttiin pakolaiseksi, Gradi kertoo.

Sana pakolainen tarkoitti hänen mielestään sitä, ettei osaa mitään, ei pysty mihinkään ja on riippuvainen toisista. Kasvaessaan Gradi alkoi kuitenkin ajatella toisin.

– Pakolaisuus on tehnyt minusta sen, mitä olen nyt: vahvan ja sinnikkään luonteen. Olen todella ylpeä itsestäni, Gradi kertoo.

– Haluan myös maailman tietävän, että pakolaiset ovat nuoria, vahvoja ihmisiä ja heillä on erilaisia kykyjä. Heillä on unelmia ja tavoitteita.

Gradi unelmoi työskentelystä kaikista heikoimmassa asemassa olevien lasten kanssa. Hän toivoo voivansa tuoda heidän äänensä kuuluviin.

Sinnikäs 19-vuotias on tuskin kaukana tavoitteestaan.

– Elämäni pakolaisleirillä on todella kasvattanut itseluottamustani. Se on näyttänyt minulle, että tyhjästäkin voi rakentaa jotain.