”Olen iloinen voidessani palata kouluun”

Monet Ukrainasta paenneista lapsista ovat joutuneet jättämään kotinsa lyhyellä varoitusajalla, eivätkä he ole pystyneet ottamaan mukaansa koulunkäyntiin tarvittavia tavaroita. Jaamme ukrainalaisille lapsille koulutarvikkeita ja autamme heitä jatkamaan koulunkäyntiään. 

Moldovan pohjoisosassa sijaitsevassa koulussa ryhmä ukrainalaisia lapsia on juuri saapunut hakemaan uusia reppujaan. Yksi heistä on 11-vuotias Katya.  

Katya pakeni Zjytomyristä Länsi-Ukrainasta yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa. Kotiin jäivät isoäiti, isä ja setä. Nyt Katya asuu pakolaiskeskuksessa ja on aloittanut hiljattain koulunkäynnin Pohjois-Moldovassa lähellä Ukrainan rajaa. 

”Uusi kouluni on mukava paikka. Siellä on minun kaltaisiani lapsia, joiden kanssa voin leikkiä. Pidän siitä, että olen saanut helposti uusia ystäviä. Ainoa ero on kouluaineissa, joista jotkut ovat erilaisia kuin kotona. Eivät kovin erilaisia, mutta vähän erilaisia”, Katya kertoo.

Ikävä perhettä, ystäviä ja lemmikkejä 

Ukrainan sota on katkaissut monen lapsen koulunkäynnin. Kriisien keskellä on erityisen tärkeää tukea lapsia palaamaan kouluun. Koulunkäynti tuo turvaa ja tunteen normaaliudesta. Tuemme pakolaislasten oppimista ja integroitumista paikallisiin kouluihin yhdessä viranomaisten ja kumppanijärjestöjemme kanssa Moldovassa, Puolassa ja Romaniassa.

”Olen iloinen voidessani palata kouluun. Pidän siitä, että täällä opiskellaan ukrainan kieltä. Pidän myös muista aineista, kuten maantiedosta ja matematiikasta. Kotoa kaipaan vanhaa kouluani, läheisiäni ja harrastuksiani”, Katya sanoo.

Katya kertoo, että hän yrittää pitää yhteyttä ystäviinsä ja perheeseensä kotona Ukrainassa, mutta se ei ole helppoa, sillä monet ovat myös jättäneet kotonsa ja paenneet muihin maihin.

”Minulla on läheinen ystävä, joka jäi Zhytomiriin, eikä hän aio lähteä kaupungista. Mutta minulla on myös paljon ystäviä, jotka ovat lähteneet. Heitä on Romaniassa, Saksassa, Tšekin tasavallassa ja Puolassa. Eniten kaipaan isoäitiäni. Ja tietysti minulla on ikävä kissaani. Sen nimi on Izyum, ja se on nyt isoäitini luona”, Katya kertoo.

Jaamme ukrainalaisille lapsille koulureppuja, jotka sisältävät muun muassa materiaaleja oppimiseen ja leikkimiseen, kyniä, vihkoja ja hygieniatarvikkeita.