”Muistutan lapsia siitä, että elämä jatkuu”

Sudanilainen yliopisto-opiskelija Rimah, 22, joutui pakenemaan sotaa kotimaastaan Tšadiin. Nyt hän asuu Aboutenguen pakolaisleirillä ja auttaa lapsia toipumaan menetyksistään.

Kun 22-vuotias sudanilainen Rimah puhuu pakolaisleirin lapsista, hänen ajatuksensa palaavat lasten arkeen ja heidän kohtaamiinsa haasteisiin.

”Jokaisella lapsella on omat vaikeutensa. Monet ovat surullisia ja menettäneet perheenjäseniään. Lapset kärsivät lisäksi usein nälästä.”

Rimah tietää omasta kokemuksestaan, mitä pakolaisuus merkitsee. Hän joutui pakenemaan Sudanista Tšadiin huhtikuussa 2023 syttyneen konfliktin vuoksi. Ennen sotaa hän opiskeli Sudanissa yliopistossa, mutta nykyään hän asuu Aboutenguen pakolaisleirillä itäisessä Tšadissa.

Vaikeiden kokemusten jälkeen Rimah on löytänyt uuden suunnan elämälleen auttamalla leirin lapsia. Hän työskentelee Plan Internationalin perustamassa lapsiystävällisessä tilassa, jossa hän ohjaa lasten opetus- ja leikkituokioita.

”Tämä tila on erityisen tärkeä lapsille, jotka kohtaavat vaikeuksia jokapäiväisessä elämässään ja tarvitsevat paikan, jossa voivat käsitellä kokemuksiaan”, Rimah sanoo.

Toipuminen alkaa turvallisessa paikassa

Lapsiystävällinen tila on tärkeä paikka, joka auttaa lapsia vähitellen toipumaan konfliktin ja pakolaisuuden aiheuttamista traumoista. Tila on avoinna lähes päivittäin ja täyttyy nopeasti lapsista. Päivät alkavat usein lautapeleillä, minkä jälkeen ohjelmassa on ulkoleikkejä ja liikuntaa. Rimah kertoo, että jalkapallo ja lentopallo ovat lasten suosikkeja.

Monille lapsille tila on myös turvallinen paikka silloin, kun vanhemmat ovat töissä. Perjantaisin työntekijät kiertävät leirillä tapaamassa perheitä ja kertomassa toiminnasta.

”Haluamme varmistaa, että vanhemmat tietävät lasten olevan täällä turvassa. Samalla kannustamme lapsia osallistumaan opetukseen.”

Sudanin sota on ajanut miljoonia pakoon

Huhtikuussa 2023 Sudanissa alkanut konflikti on yksi maailman vakavimmista humanitaarisista kriiseistä. Kotinsa on joutunut jättämään arviolta 14 miljoonaa ihmistä, joista 4,4 miljoonaa on paennut naapurimaihin. Tšadissa asui alkuvuonna 2026 lähes miljoona sudanilaista pakolaista, ja rajan yli saapuu edelleen lisää ihmisiä.

Aboutenguen pakolaisleirillä asuu noin 50 000 sudanilaista pakolaista, joista valtaosa on naisia ja lapsia. Vaikka leiri on vakiintunut, elämä siellä on haastavaa. Puutteellinen valaistus, rajallinen pääsy käymälöihin ja kasvaneet jännitteet heikentävät turvallisuutta erityisesti öisin.

Samalla kansainvälisen avun leikkaukset ovat vähentäneet ruoka-apua sekä lasten koulutus- ja suojelupalveluja. Tämä lisää lasten riskiä joutua hyväksikäytön kohteeksi tai lapsiavioliittoon sekä vaikeuttaa pääsyä turvallisiin oppimisympäristöihin.

Toivo syntyy pienistä muutoksista

Plan on perustanut leirille väliaikaisia oppimistiloja lapsille, jotka ovat menettäneet mahdollisuuden käydä tavallista koulua konfliktin ja pakolaisuuden vuoksi. Tarve on kuitenkin suurempi kuin käytettävissä olevat resurssit.

”Tämä on hieno paikka, mutta tila ei ole riittävän iso. Suurin haaste on aamuisin, kun tila täyttyy nopeasti, eikä kaikkia Aboutenguen lapsia voida ottaa mukaan”, Rimah kertoo.

Haasteista huolimatta Rimah näkee työssään päivittäin merkkejä siitä, että toiminnalla on vaikutusta.

”Lapset, jotka ovat osallistuneet toimintaan pidemmän aikaa, ovat muuttuneet huomattavasti itsevarmemmiksi, ja heidän on ollut helpompi saada ystäviä. Aluksi he tulevat tänne ujoina ja haluttomina osallistumaan, mutta ajan myötä heidän rohkeutensa kasvaa selvästi.”

Lasten kehitys tuo myös Rimahin omaan elämään voimaa.

”Tilanne Aboutenguessa on jatkuvasti hyvin vaikea. Kun lapset tulevat tänne, autan heitä keskittymään leikkimiseen ja oppimiseen, jotta he voisivat vähitellen jättää raskaita kokemuksiaan taakseen.”

Rimah kertoo olevansa onnellinen saadessaan tehdä työtään.

”Tulen töihin mielelläni, ja minua ilahduttaa nähdä, että myös lapset nauttivat täällä käymisestä. Uskon vahvasti, että Planin työ parantaa merkittävästi lasten elämää. Haluan antaa lapsille toivoa ja muistuttaa, että elämä jatkuu vaikeuksista huolimatta.”