”Meidän on mietittävä turvallisinta kulkureittiä joka hetki”

Intialainen aktivisti Shilpa, 17, parantaa tyttöjen turvallisuutta Delhin slummeissa.

17-vuotias Shilpa asuu vanhempiensa ja viiden sisaruksensa kanssa slummissa eteläisen Delhin laitakaupunkialueella Intiassa. Hänen vanhempi veljensä Ramesh, 30, tuo leivän perheeseen. Hän ajaa akkukäyttöistä riksaa, joka on suosittu paikallinen matkustustapa, ja tienaa vaivaiset 12 000 rupiaa eli noin 150 euroa kuukaudessa. Seitsenhenkinen perhe hädin tuskin selviää summalla.

Shipla opiskelee ylioppilastutkintoa vastaavassa koulutuksessa valtion ylläpitämässä koulussa ja tavoittelee uraa asianajajana. Hän on päättänyt pelastaa perheensä köyhyydestä. Shipla on myös Plan Internationalin Safer Cities -ohjelman nuori aktivisti naapurustossaan.

Shilpa kertoo:

”On niin vaikeaa olla tyttö Delhissä. On oltava todella varovainen mennessään ulos. Pojat ovat kuin vaaroja, jotka vaanivat kaikkialla. Tyttöjen joutuminen poikien ja miesten häirinnän kohteeksi on niin tavallista, että se on muuttunut lähes normaaliksi. Kukaan ei välitä, jos valitat, edes poliisi ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Poikien vanhemmat vuorostaan syyttelevät usein tyttöjä ja väittävät heidän keksivän tarinoita.

Tuntuu siltä, ettei kukaan kuuntele tyttöjä tai välitä heidän ongelmistaan. Heidän odotetaan vain sietävän loputtomasti sanomatta sanaakaan. Se tekee minut todella vihaiseksi ja turhautuneeksi. En halua tuntea oloani voimattomaksi. En halua hyväksyä tätä vain siksi, että olen tyttö.

Monet tytöt keskeyttävät opinnot, koska heidän vanhempansa eivät halua tyttöjen matkustavan pitkiä välimatkoja ja käyttävän julkista liikennettä. Tytöt eivät tunne oloaan turvalliseksi, eivätkä heidän vanhempansa halua ottaa minkäänlaisia riskejä siltä varalta, että tapahtuu jotain ikävää, joka tuo perheelle häpeää.

Suurin vahinko, joka turvallisuuden puutteesta tytöille aiheutuu, on se, että turvattomuus ryöstää heidän oikeutensa hankkia korkeakoulutusta, samoin kuin heidän mahdollisuutensa tienata ja pärjätä omillaan. Usein tytöt sysätään varhaisiin avioliittoihin silloin, kun heidän pitäisi olla opiskelemassa yliopistossa. Tyttöjen on mietittävä turvallisuuttaan kaiken aikaa. Meidän on harkittava sitä, mikä on paras aika päivästä mennä ulos, mikä on turvallisin reitti kouluun, mitä teitä on syytä välttää ja mitkä joukkoliikennemuodot ovat riskialttiita. Näitä asioita me mietimme joka hetki.

Tytöt eivät kohtaa haasteita ainoastaan ulkona, sillä edes kotona he eivät tunne oloaan riittävän itsevarmaksi puhuakseen epäkohdista suoraan. He jäävät jatkuvasti huomiotta, koska vanhemmat asettavat pojat etusijalle. Tyttöjen ja naisten ei pitäisi joutua elämään elämäänsä syrjittyinä ja pelossa. Se ei vain ole oikein.

Yksi siskoistani, joka on vain 20-vuotias, kärsi päivittäin aviomiehensä harjoittamasta kotiväkivallasta. Mies vaati perheeltämme myötäjäisiä, ja siskoni asuu nyt meidän kanssamme.

Toinen siskoni, joka on 22-vuotias, tuli aviomiehensä hylkäämäksi aikaisemmin tänä vuonna vain siksi, että hän synnytti tyttölapsen. Nyt myös hän asuu vanhempieni luona. Tämä on tyttöjen todellisuutta naapurustossani.

Minä haluan olla asianajaja, jotta voin taistella niiden tyttöjen puolesta, joita kukaan ei puolusta. Haluan edustaa siskojeni kaltaisia tyttöjä, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan syrjimiksi ja vahingoittamiksi, ja mikä tärkeintä, vaikuttaa siihen, miten miehet kohtelevat tyttöjä ja naisia. Tämä ei voi jatkua. Tämän täytyy loppua.

Siitä lähtien kun liityin mukaan Safer Cities -ohjelmaan, sain varmuuden siitä, että haluan asianajajaksi ja taistella sekä omien että myös muiden tyttöjen oikeuksien puolesta. Olen kerännyt ystävistäni ja muista alueen tytöistä koostuvan ryhmän ratkaisemaan yhteisiä turvallisuusriskejä, joita kohtaamme.

Tärkeimmiksi ongelmiksi nimesimme katuvalojen puutteen, uhkapelejä pelaavat miehet puistoissa sekä pojat, jotka kerääntyvät yhteen kadunkulmille. Puhuimme löytämistämme ongelmista viranomaisten, myös poliisien, kanssa. Se on ehdottomasti saanut muutoksia aikaan, ja asiat ovat muuttumassa paremmiksi.

Minulle Safer Cities -ohjelma on antanut valtavasti luottamusta omiin kykyihini. Olen oppinut ja nähnyt, että tytöt voivat olla mahtava voima silloin kun he löytävät itseluottamuksensa, pitävät yhtä ja ymmärtävät sen, että he ovat yhtä arvokkaita kuin pojat.”

Lue lisää Safer Cities -ohjelmastamme (englanniksi)

Lue lisää Turvaton kaupungissa -tutkimuksestamme