Etiopialainen Elema jäi pois koulusta auttaakseen perhettään elannon hankkimisessa. Vakava kuivuus ja nälkäkriisi vievät ihmisiltä karjan ja elinkeinon Etiopiassa. Tämä vaikuttaa myös miljoonien lasten elämään. 

Vakava kuivuus vaikuttaa 6,8 miljoonan ihmisen elämään Etiopian eteläisissä ja kaakkoisosissa. Heistä 2,5 miljoonaa on lapsia. 

Galamo, 30, asuu Boronassa, joka on yksi kuivuuden pahiten koettelemia alueita Oromian alueella. Jo kolme peräkkäistä sadekautta on epäonnistunut. Galamo on juuri kävellyt viisi tuntia löytääkseen vettä ja ruoka-apua, sillä perheellä ei ole enää lainkaan tuloja. Viisilapsinen perhe on menettänyt karjansa kuivuuden takia.

”Meillä oli aiemmin kolme lehmää, mutta kaikki niistä ovat kuolleet kuivuuden takia. Karjamme oli mahdoton laiduntaa, koska laidunmaita ei ollut enää jäljellä. Meidän on vaikea saada ostettua ruokaa, joten lapsemme menevät usein nälkäisinä nukkumaan”, Galamo kertoo.

Galamon täytyy kävellä pitkiä matkoja hakemaan vettä, koska kodin lähellä ei ole saatavilla vettä.

”Mieheni lähti Keniaan etsimään töitä, koska olimme olleet riippuvaisia karjastamme. Kuivuus on aiheuttanut paljon tuhoa perheellemme. Yksi pojistamme on joutunut myös keskeyttämään koulunkäyntinsä.”

Lasten tulevaisuus vaakalaudalla

Monet lapset ovat lopettaneet koulunkäyntinsä auttaakseen perheitään elannon hankkimisessa Etiopiassa. Etenkin tytöt ovat haavoittuvassa asemassa ja heillä on suuri riski kokea väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Moni perhe joutuu myös naittamaan tyttärensä alaikäisinä, jotta kotona olisi yksi suu vähemmän ruokittavana.

Diramu, 63, on kymmenen lapsen äiti. Perheellä oli ennen 20 lehmää, mutta suurin osa on kuollut kuivuuden takia. Jäljellä on enää kolme, jotka nekin ovat heikossa kunnossa. 

”Vettä on hyvin vaikea saada, ja joudumme kävelemään melkoisia matkoja veden perässä. Joskus syömme vain kerran päivässä. Jo neljä lastani on jättänyt koulunsa kesken, ja poikani on matkustanut Yabelloon etsimään töitä”, Diramu kertoo.

Myös perheen tytär Elema, 18, on joutunut keskeyttämään koulunkäyntinsä.

”Kun menetimme karjamme kuivuuden takia, minun täytyi jäädä auttamaan äitiä kotitöissä. Olen kerännyt polttopuuta ja hiiltä myytäväksi. Kannan kanisterilla vettä kotiin, teen ruokaa perheellemme ja hoidan jäljellä olevaa karjaamme”, Elema kertoo.

Oromian alueen ihmisten tilanne on vaikea, ja vesikuljetuksille on välttämätön tarve. 

”Tämä on erittäin raskasta aikaa. Odotan vain kunnollista sadetta, jotta elämä palautuisi normaaliksi. Toivon myös, että tyttäreni ja poikani pääsisivät takaisin kouluun, sillä nyt heidän tulevaisuutensa on vaakalaudalla”, Diramu sanoo.