”Kaiken kokemamme jälkeen tavoitteemme ovat kasvaneet entistä suuremmiksi”

Ukrainalaiset siskokset Polina, 10, ja Nadia, 11, joutuivat pakenemaan sodan keskeltä. Pelko on jättänyt jälkiä, mutta turvallinen ympäristö ja tuki ovat auttaneet löytämään uudelleen toivon.

”Eräänä yönä nukuimme kotonamme, kun makuuhuoneemme ikkuna särkyi räjähdyksen voimasta. Emme heti ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut. Olimme hyvin peloissamme ja istuimme koko yön käytävässä. Koko asuntomme tärisi”, ukrainalainen Polina, 10, muistelee.

Polina asui sisarensa Nadian, 11, ja perheensä kanssa Mykolajivin alueella lähellä Krimiä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan alkuvuonna 2022. Pelottavan yön jälkeen perhe pakkasi kiireesti tärkeimmät tavaransa autoon ja pakeni koko seuraavan yön kohti turvallisempaa aluetta.

Lopulta perhe pääsi Vinnytsian alueelle lähelle Moldovan rajaa, missä entinen tuberkuloosiparantola oli muutettu majoituskeskukseksi sotaa paenneille. Siellä arki alkoi rakentua uudelleen.

Tuki auttaa sanoittamaan vaikeita tunteita

Sisarukset kokevat uuden elämänsä eri tavoin. Polina löytää lohtua maaseudun rauhasta ja luonnon kauneudesta, koska ne muistuttavat häntä isoäidin kodista.

Nadia on kokenut menetyksen vahvasti ja käsittelee kokemuksiaan piirtämällä.

”En oikein pidä tästä paikasta. Minulla on kova ikävä kotia. Yritän saada ajatukseni muualle piirtämällä. Olen oivaltanut, että haluaisin isona taiteilijaksi.”

Sisarukset osallistuvat Planin perustaman oppimiskeskuksen toimintaan. Se on paikka, jossa lapset saavat myös psykososiaalista tukea ja tilaisuuden käsitellä kokemuksiaan turvallisesti. Kun arkeen tulee rutiineja, leikkiä ja oppimista, toivo vahvistuu.

Polina ja Nadia ovat luoneet vapaaehtoisten työntekijöiden kanssa tarinoita ja kuvia, jotka auttavat sanoittamaan vaikeita tunteita. Huoneen seinällä on sisarusten tekemä piirros, jossa kotinsa menettäneet kissat rakentavat uutta elämää.

”Piirsin jokaiselle kissalle oman sängyn. Piirtämäni sydämet tarkoittavat, että kissat ovat löytäneet sisäisen rauhan ja hyväksyneet sen, mitä he joutuvat kokemaan. Piirros kertoo myös minun tunteistani pakomatkalla”, Polina kertoo.

Sodan keskellä toivo syntyy pienistä asioista

Polinan ja Nadian tarina on yksi monista.

Ukrainan sota on pakottanut miljoonia ihmisiä jättämään kotinsa, tuhonnut infrastruktuuria ja vaikeuttanut merkittävästi arjen peruspalveluita. Vuonna 2026 arviolta 10,8 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua. Heistä yli kaksi miljoonaa on lapsia. Kriisi on koetellut erityisen voimakkaasti haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä.

Plan International tukee yhteistyökumppaneidensa kanssa perheitä tarjoamalla muun muassa ruokaa, lämmitystä, koulutarvikkeita ja psykososiaalista tukea lapsille ja perheille.

Pommitukset ovat tuhonneet kouluja, ja iso osa lapsista opiskelee Polinan ja Nadian tavoin etäopetuksessa. Se heikentää oppimismahdollisuuksia ja lisää sodan aiheuttamaa psyykkistä kuormitusta. Tuemme koulujen jälleenrakentamista, jotta lapset voisivat palata opetukseen ja tavalliseen arkeen mahdollisimman pian. Monin paikoin lähiopetukseen ei ole kuitenkaan mahdollista palata heikon turvallisuustilanteen vuoksi.

”Kaipaamme kovasti koulua ja ystäviämme. Pidämme yhteyttä vielä osaan heistä”, Nadia kertoo.

Pienet arkiset asiat merkitsevät nyt paljon: turvallinen paikka, mahdollisuus oppia ja joku, joka kuuntelee.

”Puhumme peloistamme yhdessä. Se helpottaa”, Nadia sanoo.

Vaikeuksista huolimatta siskokset pitävät kiinni tulevaisuudesta.

”Kaiken kokemamme jälkeen suhtautumiseni elämään on muuttunut. Arvostan nyt enemmän sitä, mitä minulla on, ja haluan tavoitella elämässäni enemmän”, Polina sanoo.

Nadian toive kiteyttää kaiken:

”Minulla on vain yksi unelma: päästä takaisin kotiin.”

Siihen asti arkea kannattelee hiljalleen kasvava toivo.