”Jokaisen tilaston takana on ihminen” – Gazan auttajat kantavat myös omaa suruaan

Sotaa ei voi jättää työpaikan ulkopuolelle. Gazassa humanitaarista työtä tekevät ovat menettäneet omia läheisiään, joutuneet pakenemaan kotoaan ja elävät saman epävarmuuden keskellä kuin ihmiset, joita he auttavat. Silti he jatkavat työtään lasten ja perheiden tukemiseksi.

37-vuotiaan psykososiaalisen tuen asiantuntijan Esraan elämä muuttui sodan myötä peruuttamattomasti. Vielä ennen konfliktia hänellä oli viisi lasta. Lapsista kolme sai surmansa Gazan sodan aikana, ja nyt Esraa elää jäljellä olevan kahden lapsensa kanssa. Perhe on joutunut pakenemaan kodeistaan yhä uudelleen, kamppailemaan toimeentulostaan ja kantamaan suunnatonta surua.

”Ennen sotaa päivämme olivat täynnä rakkautta, iloa ja yhdessäoloa. Olimme ehjä perhe, joka jakoi kaiken keskenään”, Esraa muistelee.

”Nyt olemme menetyksen rikkoma perhe, jolta puuttuu niin paljon.”

Sodan vaikutukset ulottuvat paljon pommituksia ja pakolaisuutta pidemmälle. Perheet elävät jatkuvan surun, stressin ja puutteen keskellä. Esraalle menetetyt lapset ovat läsnä joka päivä.

”Kun menetin lapseni, tuntui kuin elämä olisi lähtenyt heidän mukanaan. Vajosin syvään suruun ja masennukseen. Vähitellen löysin kuitenkin toivon uudelleen ja nousin entistä vahvempana.”

Silti Esraa jatkaa työtään koulussa lasten ja vanhempien tukena.

”Lasten rakkaus ja heidän kauniit sydämensä auttavat minua jaksamaan. Näen heissä omat lapseni joka päivä ja rakastan heitä syvästi.”

Myös auttajat tarvitsevat tukea

30-vuotias koulutushankkeiden koordinaattori Mohammed elää perheensä kanssa teltassa jouduttuaan pakenemaan kotoaan. Sodan aikana hän menetti tyttärensä ja äitinsä. Hän on joutunut hyvästelemään myös työtovereitaan ja läheisiä ystäviään – ja samalla jatkanut lasten ja perheiden tukemista.

”Vaikeinta on ollut kantaa läheisten ja kollegoiden menetyksen aiheuttamaa surua. Myös työn jatkaminen jatkuvan paineen ja epävarmuuden keskellä on ollut vaikeaa.”

Humanitaarisen työn etulinjassa työskentelevät elävät saman humanitaarisen kriisin keskellä kuin ihmiset, joita he auttavat. Työ vaatii jatkuvaa läsnäoloa, vaikka omat menetykset ovat yhä käsittelemättä.

”Se, että jatkamme työtämme ja autamme muita, ei tarkoita, etteivät tapahtumat koskettaisi myös meitä”, Mohammed sanoo.

Turvallinen tila hengähtää

Plan International toteutti Gazassa etulinjan työntekijöille mielenterveyden ja psykososiaalisen tuen ohjelman. Etänä järjestetty ohjelma sisälsi ryhmätyöpajoja, yksilöohjausta ja koulutusta esimerkiksi stressinhallinnasta, tunteiden käsittelystä ja omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Seitsemän kuukauden aikana ohjelmaan osallistui 26 humanitaarista työntekijää.

”Työpajat auttoivat minua selviytymään monista vaikeuksista ja antoivat sekä henkistä että moraalista tukea. Ne tarjosivat tilan, jota minulla ei aiemmin ollut”, Esraa kertoo.

Mohammed puolestaan kertoo oppineensa käytännön keinoja kohdata kriisejä rauhallisemmin.

”Sen sijaan että olisin panikoinut, hyödynsin oppimiani ongelmanratkaisutaitoja.”

Erityisen merkitykselliseksi hän koki mahdollisuuden puhua omista tunteistaan.

”Saimme ensimmäistä kertaa puhua avoimesti peloistamme ja kaikesta siitä kuormasta, jota olimme kantaneet sisällämme.”

Jokaisen luvun takana on ihminen

Sekä Esraa että Mohammed kokevat ohjelman vahvistaneen heidän jaksamistaan niin työssä kuin kotona.

”Tässä työssä ei voi antaa muille, jos on itse täysin tyhjä. Mahdollisuus käsitellä omaa kuormitustani auttoi minua löytämään sisäisen tasapainoni uudelleen”, Mohammed kiteyttää kokemuksensa.

Molemmat toivovat ennen kaikkea rauhaa. Samalla he haluavat muistuttaa, että jokaisen uutisotsikon ja tilaston takana on ihminen.

”Jokaisen luvun takana on ihmisen tarina, ja jokaisen kriisin keskellä on perhe, joka yrittää elää arvokkaasti ja säilyttää toivonsa.”