Guineassa juhlitaan nyt naiseksi tuloa ilman sukuelinten silpomista

Silpomisperinne on merkinnyt Guineassa siirtymistä tytöstä naiseksi, ja se on ollut tärkeä aihe juhlaan. Plan juurruttaa yhteisöihin uutta tapaa: aikuistumisleiriä ja seremoniaa ilman silpomisen tuskia.

Tanssi ja laulu täyttävät guinealaiseen sademetsään rakennetun lehtikatoksen. Ryhmä tyttöjä ja naisia on kokoontunut juhlimaan tyttöjen aikuistumista.

Vielä joitakin vuosia sitten joukko olisi juhlinut samalla tyttöjen sukuelinten silpomista. Silpominen on nähty Länsi-Afrikassa sijaitsevassa Guineassa toimenpiteenä, joka valmistaa tytöt aikuisen naisen elämään. Lähes 97 prosenttia guinealaisista 15–49-vuotiaista tytöistä ja naisista on silvottu eli heidän ulkoiset sukuelimensä on poistettu osittain tai kokonaan.

Guineassa on ollut vuosisatojen ajan tapana, että saman kylän tytöt menevät silvottavaksi ryhmänä ja kokoontuvat yhteiseen seremoniaan.

– Tyttö, jota ei ollut silvottu, nähtiin ennen viallisena, ja yhteisö hylki häntä, kertoo Djenabou Bangoura, 70, joka toimi aiemmin perinteisenä ympärileikkaajana.

Plan International Guinea alkoi työskennellä vuonna 2007 haitallisen perinteen lopettamiseksi, koska silpominen aiheuttaa tytöille kipuja, verenvuotoa ja tulehduksia. Se johtaa usein myös yhdyntäkipuihin, lapsettomuuteen ja komplikaatioihin raskauden ja synnytyksen aikana.

Yhä suurempi osa silpomisista tapahtuu nykyisin salassa, sillä tietoa toimenpiteen laittomuudesta ja silpojia uhkaavista rangaistuksista leviävät. Sukuelinten silpominen on ollut Guineassa laitonta ja vuodesta 1965, mutta laki on tullut täytäntöön hitaasti.
 

Entiset silpojat opettavat nyt tytöille tärkeitä taitoja

Plan työskentelee yhdessä uskonnollisten ja paikallisten johtajien kanssa, jotta nämä kieltäisivät silpomisen yhteisöissään. Samalla Plan on luonut yhteisöjen vaikuttajien ja tyttöjen kanssa uusia tapoja, jotka säilyttävät initiaatioseremonioiden myönteiset puolet mutta ilman sukuelinten silpomista.

Vaihtoehtoisessa seremoniassa teini-ikäiset tytöt viettävät usein muutaman päivän leirillä metsässä yhdessä vanhempien naisten kanssa ja juhlivat yhdessä.

Djenabou on nykyisin yksi leirien ohjaajista.

– Luovuin perinteen harjoittamisesta, kun tyttö melkein kuoli käsiini. Kyyneleet nousevat usein silmiini, kun ajattelen sitä kauheaa näkyä. Oli hyvin onnekasta, ettei tyttö kuollut, Djenabou kertoo.

Hän katuu nyt sitä, että ehti silpoa uransa aikana satoja tyttöjä.

– Minä ja kylämme muut perinteiset ympärileikkaajat olimme jo muutenkin halukkaita luopumaan veitsistämme, kun kylässämme alkoi työ silpomista vastaan. Niinpä liityimme innokkaina Planin tiimiin. Nyt yhteisömme on hylännyt täysin silpomisperinteen.

Kun Djenabou viettää tyttöjen kanssa aikaa leirillä, hän opettaa heille esimerkiksi tietoja seksuaalisuudesta ja ehkäisystä.

– Siirrän tytöille tärkeitä elämäntaitoja. Monet heistä kiittävät meitä tästä kokemuksesta. Koko yhteisömme tukee meitä, ja toivomme, että tämä tapa leviää laajalle.
 

Teinitytöt puhuvat silpomista vastaan

Tänään metsässä on koolla kolmisenkymmentä 13–16-vuotiasta tyttöä.

– Olemme onnellisia, koska olemme säästyneet silpomiselta ja olemme oppineet monia tärkeitä taitoja, kuten miten huolehdimme omasta kehostamme ja kunnioitamme vanhempiamme, 14-vuotias Fatoumata kertoo.

Monen leiriläisen perheenjäsenet kärsivät silpomisen aiheuttamista vaivoista.

– Äitini kannatti minun leikkaamistani, mutta olin itse sitä vastaan. Lopulta äiti ymmärsi minua, eikä meidän ole enää tarvinnut puhua asiasta, Fatoumata sanoo.

16-vuotias Mariama* on leirillä mukana vapaaehtoisena. Hänen sukuelimensä silvottiin, kun hän oli vasta kuusivuotias.

– Olen silpomisen uhri ja joudun elämään seurausten kanssa. Kärsin aina kuukautisten aikana kiduttavista kivuista, hän kertoo leiriläisille.

– Arvostan Planin hanketta, joka pelastaa tytöt tältä kivulta. Olen päättänyt kertoa kokemuksestani, koska vastustan jyrkästi silpomista. Tulen vapaaehtoisena kaikille leireille, jotta siskoni todella ymmärtävät silpomisen seuraukset.

Fatoumata on varma, että leirillä opitut asiat tulevat ohjaamaan hänen elämäänsä.

– Kun menen naimisiin ja minusta tulee äiti, yksikään tyttäristäni ei joudu silvotuksi. He saavat tämän saman koulutuksen, jonka minäkin sain.

*Mariaman nimi on muutettu lastensuojelusyistä.

Juttu on julkaistu alun perin Plan-lehden numerossa 2/2020. Lue lehti maksutta Lehtiluukusta.