“En luovu oikeudestani koulutukseen” 

Nepalilainen Phulan sai estettyä oman avioliittonsa, vaikka hänen vanhempansa olivat järjestäneet kaiken valmiiksi. Yhä useampi tyttö on alkanut puolustaa oikeuksiaan Nepalissa, jossa suuri määrä tyttöjä joutuu yhä naimisiin alaikäisinä. 

Nepalilainen Phulan oli yhdeksännellä luokalla koulussa, kun hänen vanhempansa päättivät naittaa hänet samalla seudulla asuvalle pojalle. Phulan oli kuitenkin päättänyt, ettei tahdo naimisiin ennen kuin on käynyt koulunsa loppuun. 

”Kun ymmärsin, että vanhempani haluavat minut naimisiin, en voinut antaa sen tapahtua. Millaisen viestin olisin antanut muille tytöille? Olin tietoinen oikeuksistani ja varhaisen avioliiton haitoista Planin kerhon ansiosta”, nyt 18-vuotias Phulan kertoo. 

Vanhemmat yrittivät kaikesta huolimatta painostaa tytärtään naimisiin. Phulan puhui asiasta ystävilleen, ja lopulta Planin työntekijä ja tytön opettaja vierailivat perheen kotona. 

”Sanoin myös vanhemmilleni, että kertoisin poliisille, jos he eivät luopuisi päätöksestään”, Phulan sanoo. 

Tytöt perinteitä vastaan 

Etelä-Aasiassa on suurimmat luvut lapsiavioliittojen määrässä koko maailmassa. Lähes joka toinen tyttö joutuu naimisiin alle 18-vuotiaana. Nepalin laissa alle 20-vuotiaiden avioliitot on kielletty, mutta siitä huolimatta 37 prosenttia tytöistä avioituu alle 18-vuotiaina. 

Varhaisten avioliittojen takana on monia syitä, kuten köyhyys, koulutusmahdollisuuksien puute, sosiaalinen paine ja haitalliset perinteet. Sukupuolten epätasa-arvon ja vahingollisten sosiaalisten normien takia tyttöjä arvostetaan perinteisesti vähemmän kuin poikia. 

Nepalin Plan työskentelee paikallishallintojen kanssa lapsiavioliittojen lopettamiseksi ja kannustaa yhteisöjä vastustamaan näkyvästi varhaisia avioliittoja. Tytöt ovat alkaneet myös itse puolustaa oikeuksiaan haitallisia perinteitä vastaan. Planin työn ansiosta tytöt ovat saaneet tietoa ja itseluottamusta, joiden avulla he voivat päättää itse elämästään ja saada äänensä kuuluviin. 

Nyt Phulan saa jatkaa opiskeluaan rauhassa. 

”Jos olisin naimisissa, mieheni vanhemmat saisivat päättää koulunkäynnistäni. Se olisi surullista. Minulla on oikeus käydä koulua kaikissa tilanteissa.”