”Enää minun ei tarvitse kävellä kuuttatoista kilometriä kouluun”

Zimbabwelainen Lethubuhle, 15, ei joudu enää kävelemään vaarallista ja pitkää matkaa kouluun. Planin rakennuttamat koulujen asuntolat tuovat turvaa tyttöjen opiskeluun.

Zimbabwelainen 15-vuotias Lethubuhle, 15, on innokas opiskelija.

”Rakastan koulua ja viihdyn ystävieni kanssa. Koulumme on kuin pieni yhteisö. Oppituntien jälkeen voimme palata asuntolaan rentoutumaan, opiskelemaan ja viettämään aikaa ystävien kanssa.”

Lethubuhle asuu koulun omassa asuntolassa, joka avattiin vuonna 2024. Täysin kalustetussa asuntolassa asuu 34 tyttöä, joiden koti sijaitsee kaukana Bulawayon kaupungin laitamilla Lounais-Zimbabwessa.
Plan International on rakennuttanut asuntoloita osana tyttöjen koulunkäyntiä edistävää työtä.

”Olin neljävuotias, kun isäni kuoli. Äitini muutti kaupunkiin etsimään töitä. Veljeni ja minä jäimme isoäitini luokse. Meidän piti kävellä jopa 16 kilometriä päivässä päästäksemme lähimpään kouluun”, Lethubuhle kertoo.

Pitkästä päivittäisestä kävelystä huolimatta Lethubuhle ei lannistunut, vaan halusi jatkaa opintojaan. Hän näki kuitenkin monien ystäviensä joutuvan keskeyttämään koulunkäyntinsä.

Koulumatkat täynnä vaaroja

Tyttöjen koulunkäynnissä on Zimbabwessa monenlaisia esteitä: köyhyyttä, lapsi​​avioliittoja ja teiniraskauksia. Merkittävä ongelma ovat pitkät koulumatkat, joilla tytöt altistuvat seksuaaliselle häirinnälle ja hyväksikäytölle. Myös villieläinten kohtaaminen koulumatkalla jännittää lapsia.

Monet syrjäseuduilla asuvat tytöt turvautuvat muuhun majoitukseen välttääkseen pitkät kävelymatkat kouluun. He muuttavat turvattomiin majoitustiloihin tai hylättyihin varastorakennuksiin, jotka sijaitsevat lähempänä koulua. Tällaisissa olosuhteissa asuvat teinitytöt ovat erityisen haavoittuvassa asemassa, koska heillä ei ole aikuisia tukenaan.

Lethubuhle oli ikionnellinen, kun sai paikan asuntolasta. Plan on perustanuut kouluun myös puutarhan, jonka tuotteita myymällä koulu rahoittaa muun muassa lasten urheilua.  

”Tykkään auttaa koulumme puutarhassa, joissa tuotamme ruokaa. Kasvatamme kanoja ja viljelemme vihanneksia.”

Taustani ei määritä tulevaisuuttani

Lethubuhle kuuluu alueensa nuorisoneuvostoon, joka pyrkii ratkaisemaan lapsiin vaikuttavia ongelmia yhdessä paikallisviranomaisten kanssa. Lethubuhle suhtautuu rooliinsa tosissaan.

”En edusta vain itseäni vaan kaikkia tyttöjä ja poikia.”
Lethubuhle valmistautuu parhaillaan koulun loppukokeisiin. Hän on päättänyt, ettei anna taustansa määrittää tulevaisuuttaan.

”Suurin pelkoni on, että menetän asuntoni, jos rahoitus tällaiselle työlle loppuu. Haaveeni on opiskella asianajajaksi, vaikka tiedän, että se voi olla taloudellisesti vaikeaa.”