Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tulee näkyä oppilaitosten arjessa

Viimeistään nyt on aika laittaa kuntoon oppilaitosten suunnitelmat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi, kirjoittaa Planin globaalikasvatuksen suunnittelija Mari Tapio.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslait ovat jo vuodesta 2015 lähtien velvoittaneet kaikkia koulutuksen järjestäjiä tekemään suunnitelmat tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Varhaiskasvatuksessa suunnittelu tuli pakolliseksi viime vuonna. Osasta oppilaitoksia ja varhaiskasvatuksen yksiköitä lainmukaiset suunnitelmat kuitenkin vielä puuttuvat, joten viimeistään nyt olisi syytä pistää töpinäksi.

Käytännönläheisen ja realistisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun tärkeydestä muistutti äskettäin myös opetusministeri Henriksson. Tätä työtä tukemaan onkin nyt valmisteilla koko koulutusjärjestelmän kattava yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kehittämisohjelma.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu voi kuulostaa hallinnolliselta ylätason byrokratialta, mutta parhaimmillaan laadukas suunnittelu johtaa konkreettisiin tekoihin koko oppilaitoksen toimintakulttuurin kehittämiseksi ja oppilaitosyhteisön kaikkien jäsenten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Opetus- ja kasvatustyön arjessa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatus tarkoittaa esimerkiksi haitallisten sosiaalisten normien ja oletusten huomaamista, kyseenalaistamista ja purkamista. Planin globaalikoulun toiminnassa olemme huomanneet, että kouluyhteisön toiminnan kehittäminen on innostavaa, kun siihen saa vertaistukea ja hyviä käytännönläheisiä työkaluja.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelun laatu vaihtelee

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmia on lakien ohjaamana nyt tehty suomalaisissa oppilaitoksissa jo useiden vuosien ajan. Opetushallituksen tekemien selvitysten ja tutkimusten mukaan suunnitelmia ei kuitenkaan vielä löydy kaikkien oppilaitosten toimipisteistä tai suunnitelmat eivät aina noudata lain vaatimuksia (Kolehmainen 2024, OPH).

Yksi puute liittyy siihen, että suunnitelmia tehtäessä ei ole aina kuultu oppilaita ja opiskelijoita. Tuoreessa toisen asteen oppilaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua kartoittaneessa selvityksessä (Mikkola 2024, Opetushallitus, julkaisu tulossa) ilmeni, että kehittämistoimenpiteet eivät oppilaitoksissa välttämättä perustu opiskelijoiden kanssa tehtyyn arviointiin siitä, mitä ensisijaisesti tulisi kehittää.

Joskus suunnitelmassa esiin nostetut tavoitteet myös jäävät vain periaatetasolle, eikä konkreettisia toimenpiteitä tuoda selkeästi esiin. Vastaavia tuloksia saatiin myös vuonna 2019 perusopetuksen koulujen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelua koskeneessa seurantakyselyssä.

Nykytilanteen kartoitus näyttää suunnan kohti toimintatapojen muutosta

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu tarkoittaa käytännössä oppilaitosyhteisön sitoutumista toimintakulttuuriin, jossa kaikki tulevat huomioiduiksi ja kohdatuiksi arvokkaina yksilöinä ja yhteisön jäseninä.

Tarkoituksena ei ole kasvattaa opettajien ja kasvattajien työtaakkaa lisäämällä erillistä uutta opetussisältöä tai muita tehtäviä perustyön päälle. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden johdonmukainen edistäminen tapahtuu pääosin arkisia toimintatapoja muokkaamalla. Se on yhteinen oppimismatka, joka haastaa kaikki kohtaamaan toisensa kunnioittavasti ja huomioimaan erityisesti syrjintää kohtaavat ja erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat työkaverit, lapset ja nuoret.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnittelu aloitetaan oman oppilaitosyhteisön nykytilanteen havainnoinnilla ja kartoittamisella. Kartoitus tekee näkyväksi sen, miten yhteisössä toimitaan juuri nyt, miten lapset, nuoret ja henkilöstö kokevat tulevansa kohdatuiksi ja kuulluiksi, mikä toimii jo hyvin ja missä asioissa olisi vielä parannettavaa.  Suunnittelutyöhön tulee ottaa mukaan koko henkilöstö, oppilaat ja myös huoltajat. Lisäksi on hyvä keskustella yhdessä siitä, näkyvätkö lakeihin ja opetussuunnitelmaan kirjatut arvot arkisissa toimintakäytännöissä.

Oppilaitosyhteisön toiminnan muuttaminen paremmin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistäväksi edellyttää jokaiselta yhteisön aikuiselta myös henkilökohtaisten arvojen pohdintaa, oman valta-aseman ja etuoikeuksien tiedostamista sekä mahdollisten haitallisten toimintatapojen muuttamista.

Joskus nämä pohdinnat ovat kivuliaitakin, koska ne pakottavat huomaamaan oman keskeneräisyyden ja mahdolliset yleistävät ajatusmallit. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen tässäkään asiassa, joten puutteiden sijaan on tärkeämpää keskittyä oman toiminnan muutokseen pienin askelin.

Kasvattaja haastaa oletuksia ja purkaa stereotyyppisiä käsityksiä

Konkreettisia, hyväksi havaittuja ja monessa oppilaitoksessa käyttöön otettuja toimintatapoja tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen on lukuisia:

1. Turvallisemmat tilan periaatteet

Turvallisemman tilan periaatteiden noudattaminen oppitunneilla ja muussa toiminnassa antaa kaikille selkeät toimintaohjeet vuorovaikutustilanteisiin. Turvallisemmassa tilassa pyritään välttämään oletusten tekemistä toisista esimerkiksi ulkoisten piirteiden perusteella, jakamaan puhetilaa tasavertaisesti ja kuuntelemaan kaikkia avoimesti ja arvostavasti.

2. Kehittämisehdotusten kerääminen oppilas-/opiskelijakunnalta

Lapsilla ja nuorilla itsellään on paras ja tuorein käsitys siitä, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kulloinkin heidän näkökulmastaan toteutuu. Kun nuoret tulevat kuulluksi ja huomaavat, että heidän kehittämisehdotuksillaan on vaikutusta oppilaitoksen toimintaan, se myös lisää heidän sitoutumistaan yhteisesti sovittuihin sääntöihin ja toimintatapoihin.

3. Kasvattajan omien käytäntöjen arviointi

Kasvattajan oman toiminnan tasolla tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ryhmäjakoja ei tehdä tarpeettomasti sukupuolittaen, tai oppilaita/opiskelijoita ei ohjata tai arvioida eri tavalla pelkästään sukupuolen, muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien tai taustan perusteella.

4. Oppimateriaalien sisällön ja kielen kriittinen arvioiminen

Oppimateriaalien tarkastelu tuo esiin, miten ihmisten moninaisuus on niissä huomioitu tai käytetäänkö niissä esimerkiksi joitakin ihmisryhmiä alentavia tai syrjiviä ilmaisuja. Tällaista arviointia voi hyvin tehdä myös yhdessä oppilaiden kanssa. Normikriittisesti maailmaa tarkasteleva kasvattaja huomaa, tietoisesti kyseenalaistaa ja haastaa usein pitkän ajan kuluessa sisäistetyt sosiaaliset normit ja oletukset, jotka tuottavat stereotyyppisiä käsityksiä esimerkiksi vähemmistöihin kuuluvista ihmisistä.

5. Globaalin näkökulman huomioiminen

Oppilaitoksissa on tärkeää kiinnittää huomio myös omaa yhteisöä ja kotimaata kauemmas. Globaalin yhdenvertaisuuden näkökulmasta on hyödyllistä monipuolistaa ennakkokäsityksiä, joita vaikkapa meillä (etenkin valkoisilla) eurooppalaisilla saattaa olla meistä kaukana, muissa maanosissa asuvista ihmisistä ja heidän hyvinkin moninaisista todellisuuksistaan.

Hyödynnä Planin tarjontaa ja ota nuoret mukaan

Yhdenvertaisemman toimintakulttuurin rakentaminen on kasvattajien ja oppilaitoksen johdon vastuulla. Jotta kaikki sitoutuvat toiminnan kehittämiseen, on välttämätöntä ottaa myös lapset ja nuoret tasavertaisina mukaan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön kaikkiin vaiheisiin. Kun nuoret saavat tilaisuuden tarttua yhdenvertaisuuden edistämiseen, siitä voi seurata vaikka mitä mahtavaa.

Planin huhtikuussa nyt jo neljättä kertaa järjestämän Nuorten timantti -vaikuttamistapahtuman tuottaminen tarjosi toiminnassamme aktiivisesti mukana oleville nuorille hienon mahdollisuuden vaikuttaa ja nostaa näitä tärkeitä teemoja enemmän julkiseen keskusteluun. Koululuokille ja opettajille tapahtuma oppimateriaaleineen taas antaa oivan tilaisuuden ja välineitä pohtia yhdenvertaisuuskysymyksiä ja antirasismia yhdessä.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskasvatusta ei siis tarvitse tehdä yksin, vaan siihen voi saada tukea esimerkiksi monilta globaalikasvatustyötä tekeviltä järjestöiltä. Planin globaalikoulun tarjoamia opettajien  on kiitelty erityisesti siitä, että ne tarjoavat ajan ja paikan keskittyä hetken juuri tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusteemoihin. Koulutuksissa on mahdollisuus keskustella vertaisten kanssa sekä saada ja jakaa hyvin toimivia käytännön vinkkejä.

Oppitunnille ja nuorten vapaa-ajan toimintaan on myös mahdollista tilata Planilta vierailu tasa-arvoteemoista. Lisäksi materiaalipankistamme löytyy useita tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyviä materiaaleja, joiden monipuolisia tehtäviä ja harjoitteita voi hyödyntää opetus- ja kasvatustyössä.

Julkaisemme pian Tasa-arvon tekijät -oppimispelikortit, jotka havainnollistavat tasa-arvoon liittyviä haasteita ja ratkaisuja nuorten näkökulmasta, tukevat mielipiteen ilmaisun harjoittelua ja muita tasa-arvon edistämiseen tarvittavia taitoja.

Tasa-arvoisemman ja yhdenvertaisemman maailman rakentaminen alkaa itsestä ja omista yhteisöistä ja hyödyttää meitä kaikkia. Viimeistään nyt on aika yhdessä tarttua toimeen!