Gaza ja Israel: Välitön tulitauko on lasten ja ihmisyyden ainoa mahdollisuus

Yksi sodan julmimmista ristiriidoista on se, etteivät lapset koskaan aloita sotaa, mutta silti he kärsivät siitä eniten.  

Poliitikot, kenraalit ja aseelliset ryhmät laativat taistelusuunnitelmia. Lapset eivät osallistu niihin, mutta he joutuvat kärsimään sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä.

Sodissa eri puolilla maailmaa lapsia tapetaan, silvotaan, pahoinpidellään, terrorisoidaan ja värvätään taistelijoiksi. Heistä jokaisella on nimi, leikkikavereita ja vanhemmat, jotka rakastavat heitä. Yhdenkään lapsen ei pitäisi olla osana sotaa.

Humanitaarisena työntekijänä olen kohdannut useita sodan keskellä eläviä lapsia. Joidenkin kasvot ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Bagdadilaisessa sairaalassa tapaamani 10-vuotias Lamia näki painajaisia ohjusiskuista. Afganistanista kotoisin oleva 14-vuotias Manzoor rakastaa jalkapalloa, mutta ei voi enää pelata, koska hän menetti molemmat jalkansa astuttuaan miinaan. Hänen äitinsä kuvaili sotaa hidastetuksi hautajaiseksi. 

Nuorten keho ja mieli kestää vain rajallisen määrän kärsimystä. Silti näemme vastasyntyneitä keskoskaapissa, kun ohjukset suhahtavat ohi heidän yläpuolellaan. Lapset loukkaantuvat ja vammautuvat. Heidän unelmansa tuhoutuvat, ja painajaiset ja kärsimykset jäävät ikuisiksi ajoiksi. Konflikteissa ja sodissa tytöt ja naiset kärsivät usein eniten.

Gazassa on tapettu 4 000 lasta vain neljässä viikossa. YK:n mukaan Gazassa on kateissa 1 250 lasta, joista useimpien oletetaan jääneen raunioiden alle. Unicef on kutsunut Gazaa tuhansien lasten hautausmaaksi. 

Palestiinalainen aseistettu ryhmä tappoi 30 lasta ja otti 37 lasta panttivangiksi hyökkäyksessä Israeliin 7. lokakuuta. Nuorten panttivankien kokemaa kärsimystä ei voi sanoin edes kuvailla. Heidän kiireellinen ja ehdoton vapauttamisensa olisi asetettava etusijalle, samoin kuin niiden 500–1000 lapsen vapauttaminen, joita Israel pitää sotilasvankiloissa YK:n arvion mukaan. Kaikki lapset ovat tasa-arvoisia.

Lapsiuhrien kasvavan määrän pitäisi olla herätys koko ihmiskunnalle. Kaikki kuusi vakavaa lapsiin kohdistuvaa rikkomusta kaikilla sota-alueilla on lopetettava. Niitä ovat aseellisten joukkojen ja ryhmien värväys, tappaminen ja vammauttaminen, sieppaukset, raiskaukset ja seksuaalinen väkivalta, hyökkäykset kouluihin ja sairaaloihin sekä humanitaarisen avun saannin epääminen. Kaikissa konflikteissa kaikkien osapuolten on noudatettava kansainvälistä humanitaarista oikeutta.

Sota muokkaa ihmisten elämää ja ympäristöä. Se tekee lastentarhoista ja asuinalueista taistelukenttiä ja joukkohautoja, joiden alle  on haudattu viattomia lapsia ja heidän unelmiaan. YK:n mukaan Israelin iskut ovat osuneet Gazan kouluihin, kun niissä on ollut lapsia ja perheitä, ja 258 koulurakennusta on kärsinyt vaurioita. Tällä on katastrofaalinen vaikutus koulutukseen ja lasten tulevaisuuteen.

Gazassa asuva 12-vuotias Omsiyat esitti aseistariisuvan kysymyksen, kun tapasin hänet Gazassa vuonna 2009: miksi lapset joutuvat kärsimään sodissa? 

Silti läsnä oli myös toivon pilkahdus, kun Omsiyat ja hänen nuoret ystävänsä keräsivät palaneita kirjoja ja väriliiduilla tehtyjä rauhanjulisteita osittain hiiltyneen koulunsa raunioista. Toisen tytön kasvoille levisi hymy, kun hän huomasi piirtämänsä värikkään julisteen. Hän kertoi olevansa iloinen, että sai sen takaisin, vaikka pommit polttivat osan siitä.

Myötätunto lapsia ja kanssaihmisiä kohtaan sekä merkityksellinen keskustelu tulitauosta, rauhasta ja oikeudenmukaisuudesta ovat ensimmäiset askeleet sodan lopettamiseksi. Lapsille sodan lopettaminen tarkoittaa sitä, että heitä ei tapeta tai he eivät kuole nestehukkaan tai sairaanhoidon puutteeseen. Tulitauko tarkoittaa sitä, että sodassa haavoittuneet ja kotoaan pakenemaan joutuneet lapset saavat puhdasta vettä, ruokaa, henkeä pelastavaa humanitaarista apua, henkistä hoitoa ja niiden myötä kaikki saavat ihmisarvoa. Ehdoton ja kiireellinen tulitauko Gazassa ja Israelissa on ainoa tapa antaa ihmisyydelle ja lapsille mahdollisuus.